Agents & Jorma Kääriäinen: Agents is...HERE! (EMI 2001 CD)

Agents & Jorma Kääriäinen: Agents is...
HERE! (EMI 2001 CD)

Kun etsin Agentsien Is More - levyä (1997), huomasin vähin äänin poistaneen sen levyhyllystä, olin laskenut sen Tuonelan virtaan. Karu ja äärimmäinen teko. Etsin levyä, sillä olisin haistellut sen hetkistä Agentsia. Nyt kun olen sahannut Agentsien nelisen vuotta myöhemmin ilmestynyttä Is...Here - levyä, en kadu tekoani. Vaikka elän ja arvioin levyjen välistä eroa muistikorvalla ja mutu-tuntumalla, on Is more-levy Is Here levyyn untuvikko, märkäkorva. Agents kuulostaa korviin terävämmältä ja viljelee hienouksia jotka saavat karvat pystyyn. Karvat pysyivät Is More levyn kohdalla laossa. Pahimmillaan ylipirteästi tulkitsevasta Jorma Kääriäisestä on karissut turha ilo pois ja tilalle on tullut uskottavampi totisuus ja läsnäolo. Kääriäisen ääni on lähempänä Agentsien soundia. Pultti menee mutteriin turhia ähkimättä.

Levyn aloitus on mielenkiintoinen. Jokeri ei sinällään ole mikään timantinkova A1, mutta letkeän leppoisa aloitus se on. Kuin laskisi auton rullamaan alamäkeä ja ottaisi siitä samalla startin. Homma lähtee heti rullaamaan. Pitkin levyä on jumalattoman kauniita kappaleita ja henkilökohtaisesti havahduttavin hetki osuu Kukat kauniin melodioihin, jotka lipeävät niin lähelle australialaisen The Church-yhtyeen maagisiin sointuihin. 

Levyn tummahko ja haikeampi yleisilme hemmottelee. Melodiat hiipivät kuin mittari veden päällä - jännite säilyy ja se säilyy loppuun asti - vaikka It doesn´t matter anymore yrittää pirskottaa pikkunäppäryydellä jalkoihin ylimääräistä vipinää. Kepeä versio The Shadowsin Apachesta korjaa nopeasti ylimääräisen hermovaurion ja toinen instru Snowy Wood laskee kuulijan levolle. Tässä on hyvä levätä, sanoo orava sammalmättäällä.

Melodia, melodia, melodia. Siinä on Agentsien loihtimana jotain yliluonnollista, jotain niin isänmaallista ja jaloa. Siinä tuoksuvat samassa metsä, maantie ja murros. Rakkaus on tiivisteenä, kaipuu eksyneenä valon perässä. Ääni on todiste siitä että sydän lyö. 

Agentsiin ja nyt nimenomaan bändiin liittyy se harmittava fakta, että bändi on kohdaltani jäänyt näkemättä. Tilaisuuksia olisi ollut. Rauli Badding Somerjoki jäi aikoinaan myös näkemättä ja myös Topi Sorsakoski. Tällä tosiasialla on elettävä. Baddingin levytyksissä huomioini on ollut enempi itse artistissa, kun taas Sorsakosken tapauksessa on Agents noussut artistin kanssa samalle pramille ja osittain mennyt ohitse. Nyttemmin Agents tullee ennen artistia ja sen vuoksi hieman kalvaa tuo bändin näkemättömyys. 

Laihalla pohjallahan tämä tietämys ja kokemus. Agents on kaskettava pelto, jossa kaikki kannot olisi syytä kaivaa ja kääntää. Samoin kaikki kivet kammeta ja kierittää. Sen jälkeen voisi nauttia tämän Agents-pellon sadosta ja herkuista ja elää yltäkylläistä musiikin kuuntelijan ja haaveilijan elämää. Röyh.