Yves Montand: Sentimental (1965 CBS LP)

Aika makaronilaatikkomusiikin! Tietää mitä tilaa ja sitä saa ahmia niin paljon kuin huvittaa. Sitä Yves Montandin Sentimental chanson-levy edustaa. Siitä viis mitä tämä Italiassa syntynyt ja Ranskassa kuollut näyttelijä - laulaja lurittelee, sillä tämä on asuinhuoneiston hissimusiikkia parhaimmillaan. 

Ranskassa en ole päässyt käymään, joten tämä levy edustaa jonkinlaista matkailua. Elokuvista olen oppinut, että Ranskassa on juuri näin kevyttä. Elämä on ihanaa, ihanampaa kuin Ruotsin rannikoilla. Niin keveästi sävel kulkee ja iloisuus ja hymy kuuluvat lauluissa. 

Tällaisia huolettomia levyjä välillä tarvitsee ja varsinkin vanhemmasta, rahisevasta musiikista niitä löytää. Yleensä kategoriat liikkuvat viihdemusiikin molemmin puolin. 

Yves Montand hallitsee 58 elokuvan näyttelijänä sielukkaan tulkinnan ja se kuuluu läpi levyn. Ääni on miellyttävä. Ei luulisi särähtävän kenenkään korvaan. Levyn kiinnostavin tulkinta on australialaisen Banjo Pettersonin 1895 kirjoittama Matilda, tuttavallisemmin Walzing Matilda. Tällä levyllä se kaveeraa lähinnä nuotiolauluna.

Levyn hilpein hetki osuu A-puolen Planter Cafen, jossa piipahtaa vähintäänkin mielikuvissa "vie vie" vie tokaisullaan Mr Bean. Stereotypiaa. Car je t`maine ja J´aime t ´embrasse ovat levyn ranskalaisimmat kappaleet, turistirysät, joissa haitari soi matalan auringon kujalla ja patonki tuoksuu viiksien välistä. Niin ranskalaista. Onneksi matkailumainokset jäävät tähän. 

Yves Montandin Sentimental on ollut eittämättä sen hetken ostos, mutta tässäkin tapauksessa intuitio ja uteliaisuus ovat voittaneet. Vinyylin karheus voittaa selkeästi hyllyssä notkuvat kaksi kokoelma CD:tä ja sen voimin olen askeleen lähempänä Ranskaa! Ei CD paketti, toinen 48 kappaleen voimin ja toinen 20:llä kappaleella huonoja ole; niissä vain on CD:n puhtaus ja kliinisyys, siroteltu pinta. Isomman kattauksen CD, Ses plus grands succès esittelee Montandia laajemmalla repertuaarilla, hilpeyttä on suurempaan janoon. Virheettömämpi versio Mathildasta on tällä levyllä vuodelta 1974. Muuten kappaleet sijoittuvat aikajänteelle 1951-1974. 

Koko kentällinen Yves Montandia. Tämä riittää. Mutta jos vastaan tulee Montandia vinyylinä, tukeudun siihen ja syrjäytän CD:n, sillä se on oikea tapa nauttia patonkimusiikista! Oui!  

PS. Pahoittelut mahdollisia väärinkirjoituksia kappaleiden nimissä