Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vesa-Matti Loiri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vesa-Matti Loiri. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. syyskuuta 2015

Hurja Joukko; Spede - Simo - Vesku kok. (Scandia 1989 LP)


Olen kautta aikain suhtautunut hieman väljästi Speden ympärillä orastavaan huumoriin, mutta tosiasia on se, että se koostuu helmistä. Speden maine ilman Simoa ja Veskua olisi laihempi, siitä pitää huolen em. suurten herrojen persoona, mutta kolmikko yhdessä on tähtiin kirjoitettu kuvio. Vaikka suhtaudunkin aavistuksen nuivasti herrojen huumoriin, niin silti tämän helmeilevän porukan tuotantoa löytyy komerosta ja kaapista mm. valokuvin ja LP-levyin. Kokoelma-levy Hurja Joukko; Spede - Simo - Vesku, on ollut täysissä sielun ja ruumiin voimissa ollut hankinta. Simo Salmisen poismenon johdosta levyä tarkastelee hieman tarkemmin ja huomaa, että levyn 16:sta kappaleesta on Simo Salminen tulkitsemassa 11:ta. Se jo kertoo, kuinka suuresta taiteilijasta on ollut kyse. 


Hurja Joukko; Spede - Simo - Vesku (Scandia)

Hurja Joukko; Spede - Simo - Vesku kok. (Scandia 1989),
kansi Seppo Välimäki

Simo Salminen esittää Speden kanssa kaksi kappaletta, joista Keltainen Jäänsärkijä, Juha Vainion sanoilla tulee elämään ikuisesti. Tuntuma Beatlesin alkuperäiseen on kutkuttava ja kiitettävän paljon on myös samaa alkuperäisen kappaleen kepeää henkeä saatu mukaan. Hartikaisen Ja Sörsselsönin valmistusvuosi on 1987 ja jo sen vuoksi kappale poikeaa levyn 60-70-luvun taitteen linjasta. Raaka-aineet ovat kuitenkin samat ja se pelastaa biisin. E. Metsän (Jaakko Salo) sanoitus ei kalpene kappaleiden toisen hovisanoittajan Jukka Virtasen tuotannon alla ja Spedekin on saanut kurkkupastillit oikein päin suuhunsa ja näin kappale pääsee kasvamaan varsin viihdyttäväksi ajan- ja historiankuvaksi.


Simo Salminen. Hurja Joukko;
Spede - Simo - Vesku kok. (Scandia 1989),

kansi Seppo Välimäki


Simo Salmisen soolot ovat kaiken kaikkiaan nautittavaa kuultavaa. Poikamaisen viikarimaisesti ja ryhdikkäästi tulkitut Tenkka-Tenkka-Poo, Pornolaulu, Politiikkalaulu ja Raikulipoika rakentavat levyn rungon. Politiikkalaulussa on pitkälti sitä samaa henkeä, jonka Irwin teki tutummaksi ja 10 minuutissa syntyneet sanat Rotestilauluun ovat jälleen ajankohtaiset. Illanistujaisten jälki kuuluu tekstissä, sillä sen verran kovaa on Salmisen tilitys. Viiltävä tulkinta! Hämeen Hitain jää hieman klassikoiden jalkoihin, mutta lännenbiisinä antaa mukavan laukkatuntuman ja samalla iloisen mielen. 

Spedellä ainoa soolo osuu Pronomini rockiin. Samankaltaisuutta Remun kanssa on häkellyttävän paljon, kaikkine skäbä däineen. Tulkinnassa ei juurikaan tolkkua ole, eikä ihme, että Spede heittää huutamalla niinkin klassista tekstiä kuin;"ei tämä niin helppoa ole tämä laulaminen"! 



Jukka Virtasen osuutta kappaleisiin ei voi olla huomioimatta. Simo Salmisen tulkitsema ja Jukka Virtasen sanoittama Suurena Miehenä, on kuin vastaleivottu reikämunkki; yhtä maukas ja syntinen. Jukka Virtasen kynän jälki näkyy myös mm. em. kappaleissa Pornolaulu, Tenkka-Tenkka-Poo ja silmittömässä klassikossa Alle Lujaa. Alle Lujaa on kaikessa hengellisyydessä raaka biisi rattiraivosta, jonka Simo esittää maanisella paatoksella. Pulssi nousee levyn molemmin puolin. Huh! Minä Olen Paakari kappaleessa on Jukka Virtanen yhdessä Martti Vuorelan kanssa saanut nerokkaan tarinan kondiittorimestari  Salmisen esitettäväksi.


Spede ja Vesku. Hurja Joukko; Spede - Simo - Vesku kok.
(Scandia 1989),
kansi Seppo Välimäki
Veskun eli Vesa-Matti Loirin etuna on ollut kyky heittäytyä täysillä aiheeseen. Saiskos Pluvan kappaleen kuuntelee yhtä haltioituneena kuin radion merisään sateisella mökillä ja Roudari-Roope Ja Hengari-Hertta väläyttelee jo suuren taiteilijan sielun resursseja. Esitykseen on tarttunut myös ripaus Turhapuroa. Rakkautta Kaipaan Oikeaa on huumorilevylle jo hieman liian pelottavan todentuntuinen ja totinen kappale.  Varsinainen Uuno Turhapuro-kappale on biisien Harley Davidson. Sitä ei apinoida, eikä sitä kyettäisikään. Vain Vesku osaa ja pystyy hoitamaan Turhapuron tontin. Kappale on yksilö, se on ikivanha mänty, joka humisee rauhoitettuna omalla pienellä tontilla. 



Hurja Joukko on laadukas kokoelma, joka sisältää joukon klassikoita ja muita helmiä Suomen viihteen historiasta. Se on kadonnutta kansan perinnettä, sukupuuttoon kuollutta. Hurja Joukko on kaiku persoonallisuuden vapaudesta ja luovasta hulluudesta ja haastaa tulevat viihdeporukat tutkailemaan hyvin rakentuvan  viihteen syntymistä. Hurjan Joukon etuna on häpeilemätön luotto omaan tekemiseen.



***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)   

perjantai 26. syyskuuta 2014

Vesa-Matti Loiri; Ivalo (2006, Warner Music Finland CD)

 Vesa-Matti Loiri; Ivalo (2006, Warner Music Finland ),
kuvat Julius Mauranen, Petri Eklund, kansi Tommi Levy/
Mainonnan Työmaa
Suhteeni Vesa-Matti Loiriin on viime vuosien aikana kasvanut hurjasti. Turhapuro oli Turhapuro ja se kuului lapsuuteen ja nuoruuteen. Siitä oli helppo tykätä tiettyyn pisteeseen asti. Viulumies ja Kusela kävivät mieltymysteni äärilaidoilla ja kadotin otteeni Loiriin. Eino Leino tulkinnat ovat jääneet väliin. En usko, että Loirin tulkinnat suomalaisista rock-kappaleista olisi ollut se imagon nostaja, vaan tyyli jolla Loiri teki sen, vaikkakin ilkiurisimmat pitävät vuosien 2006-2008 cover-levyjä pelkästään Johhny Cash kopioina. Olkoonkin yhdenmukaisuutta karussa hengessä; yleishapitus Lappi-teemoineen ja loistavine kiertue orkestereineen osui naulan kantaan. Veskun ammattimainen ote oli huipussaan. Viimeisenä pisarana näen Vesa-Matti Loirin ryhdikkään otteen elämästä, vaikkakin pyövelin painostamana. Vesku ei ole antanut periksi. Vuoden 2005 ilmestyneen elokuvan Kaksipäisen kotkan varjossa (ohj. Timo Koivusalo) jälkeen Loiri piti elokuvissa taukoa, kunnes palasi vuoden 2011 filmatisointiin Arto Salmisen kirjasta Varasto (ohj. Taru Mäkelä). Suomi kaipaa vahvoja hahmoja.

Ei siis ollut vaikea valita, kun törmäsin kirpputorin laarissa Vesa-Matti Loirin 2006 julkaistuun Ivalo-levyyn. Cover kappaleet ovat pääosin kuultuja ja päällisin puolin tuttuja, mutta kokonaisuus on arvoitus. Levyn lähtökohtana on kunnioittaa suomalaista rock- ja pop-runoutta. Mm. Tästä asti aikaa, Pyhä toimitus, Olkinainen ja Ihmisen ikävä toisen luo, ovat merkkiteoksia, jotka kattavat nämä määritelmät.



 Vesa-Matti Loiri; Ivalo (2006, Warner Music Finland ), kuvat Julius Mauranen, Petri Eklund, kansi Tommi Levy/
Mainonnan Työmaa













Vesa-Matti Loiri; Ivalo (2006, Warner Music Finland CD)


Tästä asti aikaa
(Säv. Timo Kivikangas-Sakari Pesola, san. Pauli Hanhiniemi) - 4:03

Vesa-Matti Loiri saa välittömästi tipan silmään. Tumman tarinan äänellä tulkinta Kolmannen Naisen klassikosta pysäyttää ohennetunkin veren. Kolmannen Naisen viikarimaisuus vaihtuu viimeiseen hengenvetoon; kynttilä on palanut vääjäämättä loppuun ja nyt pitäisi löytää uutta steariinia. Sovitus pysäyttää rauhallisuudella. Kananlihalla käydään. 



Kun olet poissa
(Säv. Mikko Syrjä, san. Martti Syrjä) - 4:14

Kun olet poissa on jo itsellään Eppu Normaalin esittämänä eteerinen. Loiri ottaa tästäkin vielä yhden tason pois. Temmot jätetään käyttämättä, ne ovat turhia. Tauoille ja hiljaisuudelle annetaan tilaa. Koko levyn tekeminen Lapissa, Ivalossa kulminoituu tähän kappaleeseen.  Loiri malttaa ja se on valttia.



Myrskypääsky
(Säv. & san. J.Karjalainen) - 3:57

Tämä kappale tuo mieleen hienot Taunon Palon Kulkurin kannel -levyn kappaleet. Tässä on samaa tulkinnallista vanhan miehen kepeyttä. Loiri vie pienellä tanssahtelevalla äänellä pelkistettyä kappaletta eteenpäin. Kaunis. 



Pyhä toimitus
(Säv. & san. Juice Leskinen) - 3:26

Vesa-Matti Loiri on yksi harvoista, joka mahtuu Juice Leskisen saappaisiin. Pyhä toimitus Juicen jälkeen tuntuu aavistuksen oudolta ja vaatii totuttelua. Loirin äänessä on pyöreän erilainen sävy. Tunnelmaan pääsy hieman kestää, mutta ottaa lopulta työvoiton. Loiri istuu Leskiseen, vaikkakin hieman hakien.


 Vesa-Matti Loiri; Ivalo (2006, Warner Music Finland ),
kuvat Julius Mauranen, Petri Eklund, kansi Tommi Levy/
Mainonnan Työmaa

Aavaa preeriaa
(Säv. & san. Tuomari Nurmio) - 3:39

Aavaa preeriaa on levyn irroittelu. Loiri on miltei hilpeäällä tuulella; istuu pölyn päällä, selailee vanhaa Tex Willeriä ja räiskii paukkupistoolilla ilmaan. Loiri laulaa kuin viltin alta. Iltanuotion halkoja haetaan. Kipinätaivas syttyy. Yön pimeydessä on valopiste.







Hetken tie on kevyt
(Säv. Matti Mikkola, san. Otto Grundström) - 4:10

Olkinainen 
(Säv. Matti Nurro, san. Heikki Salo) - 4:35

Tehosekoittimen kappale Hetken tie on kevyt ja Miljoonasateen Olkinainen kuluvat samaan kategoriaan, kuin alun Tästä asti aikaa ja Kun olet poissa. Loiri tulkitsee näitä kappaleita astetta kevyemällä kädellä, mutta ei unohda tarttua alkuperäisten tiukkaan teemaan omalla näppimäisellä otteella. Hienoja versioita, hienoja tekstejä; varsinkin Olkinainen, joka tuntuu perin Loirimaiselta kappaleelta. 



Tyhjää
(Säv. & san. Asko Raivio) - 4:28

Kasevan Tyhjää on levyn raadollisia esityksiä. Tunnelma pidetään korkealla ja sovitus dramaattisena. Näissä Loiri ja orkesteri ovat iskussa. Melodia on äärimmäisen kaunis. Suomalaista fadoa. Levyn kaikki sovitukset ovat Hannu Pikkaraisen käsialaa.



Ihmisen ikävä toisen luo
(Säv & san. Mikko Alatalo - Harri Rinne) - 4:25

Ihmisen ikävä toisen luo on liian vahvasti Alatalon kappale ja korva särähtää liian usein. Versio ei taivu Loirille. Esitys menee tamppaamiseksi. Hitaampi tempo ei ruoki kappaletta lihaksi. Pelkkä kertosäe ei riitä tekemään kokonaisuutta. 



Palava pää
(Säv. Arto Tamminen, sa. J.Karjalainen) - 3:30

Kuka kertoisi minulle
(Säv. Otto Donner, san. Aulikki Oksanen) - 3:06

Kaunis Palava pää istuu Loirille ensi tahdeista lähtien. Sanat sulavat suussa ja Loiri lipoo Samuli Edelmannia lyhyemmillä äänteillä nyansseja huuliltaan. Aurinkoa kurkoittava esitys. Kuka kertoisi minulle jatkaa Palavan pään aloittamaa valoisaa polkua. Heinikossa on mukava maata ja kurkkia tuulen kaatoa. Heinikossa lepää lapsenmielisyys. Uteliaisuus. Kauniin hataraa.



Pelasta maailma
(Säv & san. A.W.Yrjänä) - 3:52

A.W. Yrjänän vahva Pelasta maailma - sanat ovat suuria Vesa-Matti Loirillekin ja hän joutuukin laittamaan parastaan saadakseen sanoille painoarvoa. Loirin taistelu välittyy ja se säpsähdyttää. Loiri kuulostaa paikoin heikolta ja hajoavalta, mutta lopun realismi saa voimat palaamaan. Versio on alkuperäistä puolisen minuuttia lyhyempi.



Sisältäni portin löysin
(Säv. & san. Pekka Streng) - 4:40

Pekka Strengin Sisältäni portin löysin on kappale, johon on hyvä lopettaa; tasapainoinen ja kaunis. Loiri jättää neutraalin maun, eikä tunneskaalan ääri-ilmiöt saa liikaa valtaa, ellei lopun taivaisiin katoava melodia saa niskakarvoja pystyyn.


  

 Vesa-Matti Loiri; Ivalo (2006, Warner
Music Finland ), kuvat Julius
Mauranen, Petri Eklund, kansi
Tommi Levy/Mainonnan Työmaa
Ivalo-levyn kokonaisuus on vaikuttava, kiittäminen Loirin paljon puhutun ja kehutun tulkinnan, jolle löytyy painoarvoa. Kiittäminen kuuluu myös laadukkaalle orkesterille ja kaikille joiden nimet löytyvät tekijäluettelosta. Levyn ainoa kompurointi valinnoissa on Ihmisen ikävä toisen luo, mutta muuten Loiri saa kappaleisiin uutta verta ja hehkua niin, että paketti lämmittää. Käsissä ei ole vaivaannuttava uudelleen versionti muiden kappaleista, vaan näkemyksellinen tulkinta teksteistä ja kappaleista. Levy on juuri niin vahva, miltä se näyttää, maistuu ja kuuluu.


***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä) 





Ilma oli aurinkoinen, lempeä nouseva poutatuuli puhalsi kasvoihin sivulta. Ukkonen kuului etäällä, kadoten kohta horisontissa siintävien tuntureiden varjoon. Paljakka hiveli jalkoja. Poroaidalle tultaessa tunsimme kuinka tyven otti meidät yllättäen syleilyyn. Tuuli oli kuihtunut, itseasiassa se kääntyi, nyt meitä kohti ja se puhalsi tummanpuhuvia ukkoshattaroita yhä lähemmäksi. Matkaa tuvalle oli reilusti.