Kuudestaan II: eri esittäjät ( PSO-tuotanto, 1971 LP)

Olen viime aikoina  - viime vuosina ollut heikkona suomalaisiin kokoelma levyihin, jotka sijoittuvat lähinnä 70-luvulle. Myöhäisemmät olisivat helmiä, mutta niihin en ole törmännyt. Innostus alkoi ensin tango kokoelmista, jatkaen matkaa humppa levyihin. Tangon taika ja humpan hytke. Loogisesti kiinnostus eteni iskelmä puolelle, joissa levyt ovat usein höystetty muutamalla pop-/rock/Irwin Goodman helmellä. Hintansa puolesta kirpputorit ovat ainoa paikka, joissa käyn katsomassa laarit. Ensin katson hintaa, sitten esiintyjiä, kappaleet ja levyn kunnon; noin suurin piirtein. Levyissä saa olla nirhamaa ja pientä naarmuakin, mutta mikäli naarmu on syvä railo ja ulottuu useammalle raidalle, on tuotteesta luovuttava. Kirpputorien hengen mukaan myös etsimisen ja löytämisen riemu on vailla vertaa.

Kuudestaan II: eri esittäjät
( PSO-tuotanto, 1971), kannen
suunnittelu: Kari Kuuva

Kokoelmalevy Kuudestaan II (PSO-tuotanto, 1971) täytti kriteerit; tuttuja ja hieman tuntemattomiakin esiintyjiä, kappaleet  tuoreita, hinta pari euroa ja vinyyli suht ok - no ei nyt ihan vauvan peppu, vaan lähempänä parin päivän sänkeä. Jos herkempi levysoitin ei raitoja soita, niin uskollinen Fennon putkiradion Philipsin soitin toivottavasti raapaisee rytmit esiin.

SIVU 1

KATRI HELENA;  Elämäni laulu & Lintunen

MATTI ESKO;  Mä aurinkoon jään & Uuteen maahan

KALEVI FALK; Vampyyrit & Jokilaivan jengi

SIVU 2

DAVE; Ottaa ja jättää & Huolet jätin kaupunkiin

KARI KUUVA; Onni ansaani käyköön & Menneitä kadu en

OLIVER; Mikä saa ihmisen elämään & Osa elämää

Sivu 1

Katri Helena

1. Juhlava alku! Elämäni laulu on hyvän päivän laulu. Auto on juuri pesty ja vahattu, niin että hymyn näkee peilata. Lintuja, kukkivia ketoja ja tuuli puhaltaa puhtaisiin hiuksiin. Katri Helenan raakaravinteisen kaunis puhdas ääni valuttaa hunajan korvan kymmeniin kennoihin. Loput hunajat valuvat lahkeen kautta kaasupolkimelle painaen sen hellästi pohjaan. Hyvä tässä on olla.

2. Kaunista perusiskelmää. Lintunen mennään pintakaasulla ja automaattiohjauksella, sillä niin vahvan leiman antaa Jukka Kuoppamäen säv& sov Katri Helenan tulkintaan. Kappale on niin vahvasti Kuoppamäkimäinen, että olisi helpompi kuvitella Jukka Kuoppamäen oma ääni tähän. Matka jatkuu letkeällä Katri Helenallakin kohti aurinkoa.

Matti Esko

3. Matti Eskon Mä aurinkoon jään jatkaa kauniiden kelien teemaa, hieman tiiviimmällä rytmillä. Jos Katri Helena lauloi "parhaan laulun sain",  laulaa Matti Esko "mulla hauskaa on".  Nyt ei haittaa vaikka se vahattu auto olisi piiputtanut, sillä henki on maksimaalisen optimaalisesti pingoitettu ja kaikki on  h y v i n. Nämä ovat näitä iloisia esityksiä, joissa esiintyjät levittävät käsiään maailmoja syleillen. Eihän tästä voi kuin tulla hyvälle tuulelle. Piknik musiikkia.

4. Uuteen maahan kappale olisi istunut myös alun puolesta Rauli Badding Somerjoelle, mutta kertosäettä lähestyessä viihdeorkesterin osuus kasvaa niin, että kaupungin hektisyys karistaa kanan jyvät kannoilta. Kesän korvalla tämän kappaleen soittokerrat luulisi kasvavan, ellei uuteen maahan - teema aiheuta närkästystä.

Kalevi Falk

5. Olen aina pitänyt kornina Vampyyrit tapaisia kappaleen nimiä. Itse esitys on kuitenkin aikaansa edellä ja mieleen tulee mm. 70-luvun lopulla perustettu englantilainen synkkä rockbändi Bauhaus!? Vampyyrit haiskahtaa melkein jonkinasteiselta pioneeri kappaleelta Suomen horror rockin kartalla. Uteliaisuus herääkin kuinka se on onnistuttu esitittämään livenä?  Hypnoosi on päällekäyvää ja kunnioitettavaa. Ja horror torvet puhisevat kuin ne kuuluisat pasuunat. Onko esityksen ääripäät viattomuudesta kuolevaisuuden pelkoon  saatu talteen? Hurja!

6. Jokilaivan jengi tuo lokit ääniympäristöön ja tämä jokilaiva seilaa Amatzonin tai Niilin sijaan lähinnä tulvivaa Vantaa-jokea. Kemiallisia hippejä ei kannella ole, mutta kukkaislapset kylpevät Pohjolan kelmeässä kevätsäässä. Lopun lokkiparvi on toivottavasti vieraskorea, niin tuntuu parveilevan paatin ympärillä. Hyvä tuuli tarttuu naruille pingotettuihin lakanoihin ja tässä vaiheessa voi punaviinin juoda suoraan pullosta ja patongin paloitella käsin.


Sivu 2

Dave

1. Ottaa ja jättää on dagen efter kappale; bileet pidetty ja ihmissuhteet rakoilevat. Kappaleen poljento on niin takova, että todellisuus paistaa peilistä vaikka et sitä katsoisi. Luulisi tämän kappaleen löytyvän vielä jostain keskikaljakuppilan markkalevyautomaatista, sen verran valahdetaan itsesääliin.

2. Menneet ovat menneitä ja nyt katse kirkkaasti eteenpäin. Tärkeintä on lähteminen. PMMP:n Matkalaulu on kaukainen pikkuserkku Huolet jätin kaupunkiin kappaleeseen nähden. Kappale voisi yhtä hyvin olla Jussi Raittisen tuotannosta. Loppua kohden esitys tapailee uuden aallon anarkiaa. Silkkaa kaskeamista.

Kari Kuuva

3. Onni ansaani käyköön kuulostaa juuri niin Kari Kuuvalta kuin mielikuva nimestä on. Kierrosnopeus yltyy hieman hurjemmaksi ja hengästyminen on lähellä. Nopeaa Mattia ja Teppoa. Astmaatikot hapuilevat piipuja. Miksipä ei tätä kuunnellessa voisi sitä valkoista kauluspaitaa napittaa. Veijarimainen.

4. Menneitä kadu en on tuhlaajapojan tarina ennen paluuta. Shemeikka. Kukasta kukkaan. Pikavippien suurkuluttaja. Härski ja raaka tarina miehen luonteesta. Oppi ojaan kaataa. 

Oliver

5. Mikä saa ihmisen elämään on George Harrisonin säveltämä What is life, pomppii letkeästi kuin kengurupallo. Chrisse Johanssonin sanoitus on hieman teennäinen, mutta Oliver yrittää kaikin tavoin saada hiilloksen liekkejä. Lienee Harrisonin ansiota, sillä käännöskappaleen tuntu on liikaa pinnalla.

6. Osa elämää itsetutkiskelee levyn lopun perin synkäksi ja kadottaa levyn pääteeman raikkauden. Kappale on kuin puhelinsoitto, jota ei olisi pitänyt tehdä. Siinä mielessä suuri herkkupala, ihmisraunion herkästä hetkestä. Aurinko on syvässä pilvessä ja sillä siisti!

Herkkua herkkua kuin suolakurkku pyttipannussa. Tunnustan, että hetken luulin kannen kuvaa katsellessa Daven olevan Dave Lindholmin, mutta kyseessä onkin salanimellä esiintyvä Seppo Kohvakka. Ei haittaa, esitykset ne olivat nämäkin. Hienoja. Löytämisen riemusta juuri oli kyse tässä levyssä. Hieno teema, eritoten levyn alussa ja pari upeaa kappaletta helmi heijastuksella esim. Vampyyrit. Soitin ui urat yhtä pientä törmäystä lukuunottamatta, mutta tarkalla raaputuksella sekin aukesi. Tulin hyvälle tuulelle ja taivaalla tuikkii nyt kolme tähteä!

*** -tähteä (asteikko 1-3 tähteä)