Eppu Normaali: Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984 Poko records LP)

Eppu Normaali: Rupisia riimejä, karmeita
tarinoita(1984 Poko records). Kansi Martti
Syrjä

3.4.1984 Eppu Normaali studioon.

3. - 5.4. 1984 Pantse siirteli rumpuja. 

5.4. 1984 Aku soitti rummut nauhalle. Aku murisee. Martti vie sanoitusnipun Rantalaan. Pantse kikatteli - tekee laulun "Kuka lohduttaisiBattler Brittonia". Martti lupailee laulua julki "Ehkä vielä joskus". Martti ja Pantse hio soundeja. 

23.4.1984 Takaisin studioon. Martti laulaa lauluja demopohjalta. 

24.4.1984 Martti nukkuu. Piirtää levyn kannet. 

29.4.1984 Martti laulaa pari laulua uudestaan. 

30.4.1984 Martti ja Pantse selvittävät piisijärjestyksen. Martti tekstaa takakannen.

1.5.1984 Martti, Pantse, Vaari ja Aku laulavat Reppulaulun. 

2.5.1984 Martti lauloi viimeiset taustalaulut - stressi ohi. Epe kuunteli jorinaa.

3.5.1984 Pantse ja Juha soittavat viimeiset kitarasoolot ja Safka soittaa haetaria ja pianoa.

4.5.1984 Martti tekstaa roudari Soijan kanssa sisäpussia.

-Tiivistelmä Eppu Normaalin Rupisia riimejä, karmeita tarinoita LP:n sisäpussin tekstistä- 

En ole sen kummemmin miettinyt mikä on se Eppu Normaalin uran kärki, mutta tätä, vuoden 1984 Rupisia riimejä, karmeita tarinoita - levyä pyörittäessä piikkipaikka ei ole kaukana. Vuoden 1982 pitkäsoitto Tie vie pääsee vähintäänkin maalikamera kuvaan ja saattaa varjon asennosta riippuen viedän ykköspaikan. Tie vien etuna on Murheellisten laulujen maa johon Rupisten riimien Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset ei aivan yllä. 

Eppu Normaali: Rupisia riimejä, karmeita 
tarinoita(1984 Poko records). Kansi Martti 
Syrjä

Rupisten riimien, karmeiden tarinoiden ehdoton valttikortti on varsinkin vinyyliversiossa laadukkaat molemmat puolet. Tarkemmin pohtien näyttää siltä, että jopa B-puoli niistää A-puolta. A-puolen alku on Taivaassa perseet tervataan ja raapaisevan alun omaava Tähdenlennon tiellä ansiosta kova. Pelkästään se, kuinka paljon lauluja tulee itse hoilattua, kertoo sen, ettei A-puolen loppu ole niin iskevä. B-puolella ainoaksi vieraammaksi kappaleeksi on jäänyt laiskan kalpea Savuna ilmaan. 

B-puolen herkullisen laatukattauksen jälkeen Reppuni jupiset, Hyi meitä ja Pimeyden tango jälkeen tulee yksi Eppu Normaalin hieman pimentoon jääneistä helmistä, Viides toukokuuta. Periaatteessa kappale edustaa sitä Eppu Normaalia, joka on etäännyttänyt minut Epuista, mutta hyvä kappale on aina hyvä kappale, eikä sitä sen vuoksi soimaamaan. Viides toukokuuta voisi hyvinkin löytyä esim. kuusi vuotta myöhemmin ilmestyneeltä Historian suurmiehiltä. Nämä ovat näitä kovan luokan balladeja. Viides toukokuuta on muuten Rupisten riimien ainoa kappale joka pääsi vuoden 2011 tuplalevylle Mutala, 32 muun kappaleen listalle.

Rupisten riimien jälkeen ilmestyi Kahdeksas ihme, jonka aikuisempi ja pehmeämpi soundimaailma poikkeaa Rupisista riimeistä. Siinä otteeni alkoi irtoamaan. 

Eppu Normaali: Rupisia riimejä, karmeita tarinoita(1984
Poko records). Kansi Martti Syrjä

Martti Syrjän käsialaa oleva levyn kansi on tyylikäs. Vaikka kuvissa piilee pääosin ilkikurisia teemoja, on alareunoihin saatu paatuneen poparin sydänlihaakin. Piirrosjälki värimaailmoineen on laadukas ja kuvien sommittelu rauhallinen. Kuvakollaasi ei ole eilisen teeren jäänne. 

Rupisia riimejä, karmeita tarinoita on yksi niistä levyhyllyn levyistä, jossa on kaikki ne varaosat joita katsastaja kysyy ponnin reunalla, kun levyä luokitellaan klassikkosarjaan. Ja niihin sarjoihin päästäkseen ollaan pirun tarkkoja koko paketista. Filunkia ei hyväksytä.