Tuomas Skopa: Arki ei nappaa (Johanna Kustannus 2010 CD)

Tuomas Skopa: Arki ei nappaa (Johanna Kustannus 2010
CD), kannen kuvat Heli Hirvelä

Välillä olen erittäin epätoivoinen ja teen levyostoksen mutu-tuntumalla. Tällä kertaa ostopäätökseen vaikutti myös levyn pyyntihinta 1 euro. Se ei ole paljon, vaikka kyseessä olisi pelkkää länsimetron käyntiääntä. Ehjistä kansistakin voi maksaa melkein euron verran. Arki nappaa, Ikuinen kakkonen, Minä olen paras - kiehtovia kappaleen nimiä eli lisää tarttumapintaa.

Tuomas Skopa on täysin vieras. Tuomas Skopa jää täysin vieraaksi, vaikka internet kertoo hänen olevan Sydän Sydän orkesterin laulaja kitaristi. Kerran olen käynyt Kiteellä, mutta Sydän Sydäntä en ole kuullut. Vaikka väitin, etten ole kuullut Ellinooraakaan tai Almaa, mutta ne lienevät tavallisimpia ääniä kuin punatulkku kaupungissa.

Levyä en ole kuunnellut hetkeäkään. En ole halunnut vielä rikkoa sitä uuden levyn illuusiota, sitä A1:sen uljasta avausta, josta puhutaan vielä vuosikymmenien jälkeen. Elän edelleen vinyylimaailmassa vaikka kädessäni on CD johon uitettu 12 mielenkiintoisen nimistä kappaletta.

Olen silmäillyt levyä, hyväillyt sen naarmutonta kantta ja peilannut tummanruskeaa värimaailmaa nykykelmeää lamppua vasten. Olen tiiraillut sanoituksia ja pelästynyt tulevaa. Vastassa on suuri teltta johon olen menossa, mutta tapahtuman luonne on jötetty pimentoon. 

Arki ei nappaa. Olin puolitoista vuotta työttömänä ja se on ollut pitkästä aikaa elämäni parasta taivalta. Nyt olen työelämässä, joka heittelee minua vuoroviikoin heräämään aikaisemmin kuin kukko tai työskentelemään pidempään kuin Arvi Lind. Arki ei nappaa. Haen vertaistukea levystä. 

 "Kumpi on kauniimpi, pensaaton kaupunki vai kaniton kaupunki". 

Tekstimaailma horjahtelee paikoin Juliet Jonesin Sydän yhtyeen kylkeen, mutta kaatuu omaan Skopaan. Mitä sieltä on tulossa? Tuttuni kommentoi väkevästi facebookissa Juliet Jonesin kierrättämistä Suomi Love ohjelmassa. "Ei näin voi tehdä!". Mukava lukea Skopan tekstejä - ehkä tyydyn vain lukemaan, enkä edes kuuntele levyä. Mutta silloin ammun omaan jalkaan ja valun kuiviin. Olen näre, joka kituu siihen paikkaan. 

Punk, Eläkeläiset, Radiopuhelimet, Martikainen ja balkkanilainen punk. Jälkimmäiseen minulla ei ole sen kummemmin kosketuspinta-alaa, mutta voisin kuvitella sen olevan jotain mitä kaksi ensimmäistä biisiä ovat olleet. Tässä on nielemistä, kun muistamme, että olen pohjimmiltani aukoton tosikko, joka on gin lemon kanikat jättänyt hamaan historiaan. 

Mielikuvia. Sielun Veljet. Terve henkistä musiikkia. Tämä on juuri sitä musiikkia, jota tämän ajan nk. nuoriso kaipaa. Isillä on edelleen autotallit ja niissä mahtuu soittamaan musiikkia. Tämä digitaalinen valehtelu ei voi jatkua pitkään ja uskon, että palaamme musiikissakin perusasioiden äärelle. Aika on kypsä rock-musiikin paluulle!   

Meno yltyy! Haluan karistaa löysän vatsan ja olla jälleen huoleton nuori Provinssirockin sivulavan edessä, aavistuksen siinä vasemmalla puolella. Gin lemonin ja spriten sekoituksella pysyy hyvä pössis. Ei meillä silloin ollut pössis-sanaa. Ei tarvinnut tuollaisia sanoja alleviivaamaan olotilaa. 

Pelkäsin, että levy hajoaa omiksi pieniksi palikoiksi, joista ei rakennu mitään. Ei edes kaatuvaa tornia. Tämä "älämölö" säilyttää lihallisuutensa. Euron arvo levylle on naurettava, haasteen paikka. Samalla kun uhoa, samalla hykertelen sunnuntain täydellisyyttä. Hyvä ruoka, hyvä kahvi, hyvä levy hankinta. Nenäni toimii. Hoilaan selvinpäin tuntematonta puhelinnumeroa. Tässä on samaa "kapinaa" kuin nuoressa Kauko Röyhkässä, samaa välinpitämättömyyttä yhteiskuntaa vastaan. Tässä on samaa maanisuutta kuin Kauko Röyhkän vanhemmassa tuotannossa. Sana maaninen lainattu Soundin arvostelusta. 

Levy ei ole Röyhkää tai sitten on. Levy on sirkus nukkekodissa, johon on asutettu uusioperhe, monitahoisia pitkäaikaisvankeja, Helsinkiin muuttanut Kajaanilainen sinkkusisar ja nykyaikainen vanhempi naishenkilö, jolle raha, valta ja uudet vaatteet ovat antaneet luvan käyttäytyä ohi eettisen elämän. Kellarissa asuu veneentekijä, mutta sitä ei kukaan tiedä. 

Levylle povaan satunnaisia kuuntelukertoja ja tärppejä kokoelmakasetteihin. Levy ei ärsytä, mutta ei myöskään heti istumalta saa uusio soittoa. Levy lepää niissä perusasioissa joita haen, mutta sanojen suhteen saattaa tulla välirikkoa. Itse Skopa kuulostaa miellyttävältä. Hän osaa herkistyä ja tulkita kappaleensa niin, ettei homma kaadu taidepaskan puolelle. 

Yksi euro. Alennettu kolmesta eurosta. Karu kohtalo. Nykyään monella on, jotka eivät euron tähden viitsi kumartua.  

Olen ollut telakalla. Naulat nousseet laudasta keinutuolin jalan painaessa liki vuoden verran samaa monotonista liikettä. Emäntä kertoi, että kuolema kulkee tällä hetkellä 30-luvulla - 30-luvulla syntyneissä. Ei tässä ole aikaa istuskella ja saada epätoivoisesti nousevasta otsarajasta hiuksia heilumaan. Perkele! Kohta ei kuule edes punarinnan laulua. Ikänäkö painaa jo päälle.