Raijalle ja Jormalle hyvää joulun toivotuksia, Kaitsu -77.
-teksti kasettikotelon sisällä-
Kansi on perinteisen kaunis ja hillitty. Kuka ei helakoista punatulkuista pitäisi. Avaan vanhan ja hieman likaisen kasettikotelon ja se tuoksuu tukevalle tupakalle ja vakavalle vanhuudelle. Ajan pinttymää. Mitä kaikkea on mahtanut kasetti kokea?
Ykkös raita, siis tässä tapauksessa kasetin A-puoli on täynnä joulua - jokaisen kappaleen nimessä mainitaan sana joulu. Sitä itteään on siis tulossa. Hyvä, sillä itteään odotankin. Siis hyppään rekeen ja laitan stereot soimaan. Antaa tulla!
Liian hilpeästi alkaa vai olenko liian virittäytynyt sterotypioiden odotuksiin? Isoäidin Joululahjakin alkaa kuin Living Doll! Kiroan, mutta kiroa ääneti, onhan joulun alusaika. Lopulta kuitenkin Isoäiti ottaa vallan ja kääntää kelkan harmoniaan ja hartauteen. Huokaisen helpotuksesta.
Pääosin levyn tekstit ovat muunneltuja toisintoja tutusta ja perinteisestä joulumusiikin kaavasta, esimerkkinä Onkos Kilttejä Lapsia. Teemat, vaikka kuinka ne ovat pohjaan poltetut, toimivat ne kuin joulupuuro. Teksteissä ja melodioissa on sen verran vivahteita. Monesti lauletaan kaipuusta lapsuuden jouluun ja se eittämättä puree vielä 60-70 luvun taitteessa syntyneisiin. Yhtenä levyn kultaisena kolmiona voinee pitää joulupukkia, eläimiä ja äitiä - "ilmastonmuutosta, nälkää ja joulukiireitä". Niistä ollaan huolissaan.
Urut, kulkuset ja letkeä hartaus lepäävät liki jokaisessa kappaleessa ja ne ovat levyn valon lähteet, vaikka B-puolen avaa Entisajan Joulu, joka tuo mieleen vanhan Silja Linen, oudolla Renault-melodialla!
Levyn herkin kappale lienee Lapsuuteni Joulu, joka tarkalla korvalla herkistää ja tuo tuoksut ja tunnelmat vuosikymmenten takaa. Tätähän tässä haettiin. Joulunaikaan on pieni hiomaton timantti.
1900-luvun alussa tehty Köyhän Lapsen Joulukuusi jää torsoksi ja tahmeaksi - aavistuksen väkinäiseksi. Aiheena toki asiallinen, mutta toteutus laahaa kuin lahtarin tylsä tappara. Joulumusiikiksi kirjaimellisesti liian haudanvakavaa, jopa synkälle ihmiselle.
Vaikka Nyt Joululunta Tuiskuttaa on pääosin hyvinkin hilpeä äänite, sopii se silti jopa aivan aaton h-hetkiin - siihen kun räntäkorva kuuraparta astuu sisälle, sillä kappaleissa lepää s e joulun henki. Esiintyjien Kai Lindin, Arja Tuomarilan ja Markuksen äänet ovat juuri niin pehmeitä ja joulumyönteisiä, kuin tällaisella levyllä täytyy olla. Levyssä on perhejoulun makua, henkeä jolloin jokainen laittaa jotain mukavampaa ylle, mutta ei kaavoidu vaatteiden taakse, vaan löytää tilaa lämmölle ja leikkimielisyydelle.
Nyt Joululunta Tuiskuttaa on mukava lisä moninaisten joululevyjen seassa. Jotain perinteistä, jotain harrasta ja jotain hilpeää.
**-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
Ykkös raita, siis tässä tapauksessa kasetin A-puoli on täynnä joulua - jokaisen kappaleen nimessä mainitaan sana joulu. Sitä itteään on siis tulossa. Hyvä, sillä itteään odotankin. Siis hyppään rekeen ja laitan stereot soimaan. Antaa tulla!
Liian hilpeästi alkaa vai olenko liian virittäytynyt sterotypioiden odotuksiin? Isoäidin Joululahjakin alkaa kuin Living Doll! Kiroan, mutta kiroa ääneti, onhan joulun alusaika. Lopulta kuitenkin Isoäiti ottaa vallan ja kääntää kelkan harmoniaan ja hartauteen. Huokaisen helpotuksesta.
Pääosin levyn tekstit ovat muunneltuja toisintoja tutusta ja perinteisestä joulumusiikin kaavasta, esimerkkinä Onkos Kilttejä Lapsia. Teemat, vaikka kuinka ne ovat pohjaan poltetut, toimivat ne kuin joulupuuro. Teksteissä ja melodioissa on sen verran vivahteita. Monesti lauletaan kaipuusta lapsuuden jouluun ja se eittämättä puree vielä 60-70 luvun taitteessa syntyneisiin. Yhtenä levyn kultaisena kolmiona voinee pitää joulupukkia, eläimiä ja äitiä - "ilmastonmuutosta, nälkää ja joulukiireitä". Niistä ollaan huolissaan.
Urut, kulkuset ja letkeä hartaus lepäävät liki jokaisessa kappaleessa ja ne ovat levyn valon lähteet, vaikka B-puolen avaa Entisajan Joulu, joka tuo mieleen vanhan Silja Linen, oudolla Renault-melodialla!
Levyn herkin kappale lienee Lapsuuteni Joulu, joka tarkalla korvalla herkistää ja tuo tuoksut ja tunnelmat vuosikymmenten takaa. Tätähän tässä haettiin. Joulunaikaan on pieni hiomaton timantti.
1900-luvun alussa tehty Köyhän Lapsen Joulukuusi jää torsoksi ja tahmeaksi - aavistuksen väkinäiseksi. Aiheena toki asiallinen, mutta toteutus laahaa kuin lahtarin tylsä tappara. Joulumusiikiksi kirjaimellisesti liian haudanvakavaa, jopa synkälle ihmiselle.
Vaikka Nyt Joululunta Tuiskuttaa on pääosin hyvinkin hilpeä äänite, sopii se silti jopa aivan aaton h-hetkiin - siihen kun räntäkorva kuuraparta astuu sisälle, sillä kappaleissa lepää s e joulun henki. Esiintyjien Kai Lindin, Arja Tuomarilan ja Markuksen äänet ovat juuri niin pehmeitä ja joulumyönteisiä, kuin tällaisella levyllä täytyy olla. Levyssä on perhejoulun makua, henkeä jolloin jokainen laittaa jotain mukavampaa ylle, mutta ei kaavoidu vaatteiden taakse, vaan löytää tilaa lämmölle ja leikkimielisyydelle.
Nyt Joululunta Tuiskuttaa on mukava lisä moninaisten joululevyjen seassa. Jotain perinteistä, jotain harrasta ja jotain hilpeää.
**-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti