Tuomari Nurmio ja Köyhien Ystävät: Kohdusta hautaan (1979 Johanna LP)

Tuomari Nurmio ja Köyhien Ystävät: Kohdusta
hautaan (1979 Johanna LP), valokuva
Juntunen

Yöpöytä lukemistona on tällä hetkellä Jukka Lindforsin, Markku Salon ja Raimo Pesosen järkälemäiseltä tuntuva kirja Dumari (WSOY 2011), joka kertoo Tuomari Nurmion 60 vuotisesta urasta. Alun varsin perusteltujen kasvukipujen ja poliittisten paatosten jälkeen, kirja nytkähtää hurjalla vauhdilla eteenpäin, kun tarina pääsee kohtaan, jossa ensimmäinen pitkäsoitto Kohdusta hautaan on ilmestynyt. Sen pidemmälle Handen tarinaa en ole vielä edennyt. 

Olin 10 -v kun levy ilmestyi. Vuosi oli 1979. Hande oli tuolloin vajaa kolmekymppinen ja erittäin persoonallisen näköinen, ikäänsä nähden. Tuomari Nurmio ja Köyhien Ystävät esiintyivät Levyraadissa ja muistan kuinka katsoin koko orkesteria todella vinoon. Olin lapsen mielellä varma, että kaverit ovat sairaalan potilaita! Vaikka Tuomari Nurmion suosio ulottui aina Riihimäen ja Lohjan kautta Lapin Kemijärvelle, oli Hande porukoineen meidän taloudessa vielä suht uusi tuttavuus, vaikka varmasti mm. liki soittokiellossa ollut Kurja matkamies maan ja muut maan pysäyttäneet biisit olivat radion kautta varmasti kuultuja. 

LP on merkattu Loven ja Finnvoxin studioilla tehdyksi. On ollut hauska lukea, kuinka levyä tehtiin salassa Loven studioilla. Lienee aikoinaan ollut ihan yleisestä levyttää salassa! Muistelisin ainankin Baddingin pomppivan vahtimestareita karkuun! Love meni konkurssiin ja näin levystä tuli Johannan ensimmäinen pitkäsoitto. Muikea alku!  

Mielikuva sairaalan potilaista oli aavistuksen pelottava, vielä kun Nurmio ja Köyhät Ystävät soittivat rokkia noinkin suurella itseluottamuksella. Eihän 10-vuotiaalle uponnut Nurmion elämänviisaat sanoitukset ja Pulliaisen taivaansiniset kitarasoundit. Kerran kun pelästyy, siitä kärsii pitkään. Hieman nenään laulettu ja sanoiltaan arvoituksellinen Hän on täällä tänään, saa edelleen kylmiä väreitä - onneksi nyt väreet ovat hallittavissa ja nyt ne hivelevät. Vanhempien levyjen etuna on se, kun saa tietoja taustoista ja faktoista, saa myös levy aivan uudenlaista eloa. Vanhat levyt eivät suinkaan vanhene, vaan kasvavat. Aikamatka - kuplavolkkari ohjattiin hiekkatielle. 

Valo yössä-single, kesto 2;26

Vaikka Hande on enemmän Dylanin miehiä, ei tämän päiväinen Cohenin poismeno voi olla tuntumatta levyä kuunnellessa, sillä Makasiinien luona (säv. ja alkup.san. Rodgers, kään. Nurmio) on samaa sulaa Dylanin ja Cohenin steariinia, joka saa lihat liekin ympärille. Tempo biisissä on kuin  potkukelkalla liikkumista; pehmeää ja liukuvaa. Kannattaa kokeilla Eslan kyytiä. Kaikissa Nurmion linjavedoissa en ole samalla puolella ja niitä uran vaiheille on sattunut, ensimmäisestä levystä alkaen, mutta Valo yössä Twist on kerrassaan oiva veto. Kappale on jazzahtavaan singleversioon juuri tuon twistin verran erilainen. LP-versio on myös radikaalistii lyhyempi (1;42), single version ollessa 2;26. 

Levyltä löytyvät todella raadolliset Oi mutsi mutsi ja Kurja matkamies maan biisit. Itkeminen on psyykkista olotilaa ja sen vakavammalle reuna-alueelle näiden biisien kohdalla ajaudutaan. Oi mutsi mutsissa Nurmion ääni väreilee kuin näpistyksestä kiinni jääneellä lapsella. Omatunto ohjaa. Kurja matkamies maan on silkkaa uudisraivaajien musiikkia, kuin suoraan John Fordin Vihan hedelmien soundtrackilta. Em. kirjan herkullisten faktapohjien johdattamana, kappaleen status saa uutta pintaa. Kannattaa kaivaa kirja esiin!

Älä itke Iines on henkilökohtaisella akselilla biisinä jäänyt sivummalle. Se on renkutus, joka on liian hilpeä. En näe Tuomari Nurmiota hilpeänä veikkona. Iinestä nopea tempoisempi Just siks selittyy helpommin, sillä biisi uppoaa paremmin Nurmion rokken roll taustaan. Levyn lopettava instrumentaali 7ender on silkkaa Pulliaista (Esa) ja sehän sopii kuin vastaleivottu pulla, jääkappikylmän maidon kanssa. 

Nurmio ehdotti levyä EP:ksi, mutta kuulijalle kivampi, että ympärillä ollut sosiaalinen paine voitti ja näin levystä tehtiin kokopitkä. Vaikka EP mittainen levy olisi ollut Suomi-rockin yksi suurimmista teoista, on hedelmällisempää kuunnella, kuinka Nurmio on Köyhien Ystävien kanssa saanut hulppean monisärmäisen LP:n aikaiseksi.

Kohdusta Hautaan on hyvä Nurmio levy, mutta se, onko se paras, on makuasia. Toisaalta sillä lienee tuskin edes merkitystä. Jos et pidä, et pidä. Älä kuuntele. Kohdusta hautaan levyn voisi tintata yleissivistyksen pariin, mutta ei sitäkään. Jos sivistys ei kiinnosta, ei se kiinnosta. Loput voit päätellä rivien välistä!

***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä) 

Lähde:

Dumari; Jukka Lindfors, 

Markku Salo

ja Raimo Pesonen

(WSOY 2011)