The Who: Meaty Beaty Big & Bouncy (Track Records 1971 LP)

Who: Meaty Beaty Big & Bouncy (Track Records 1971 LP),
desing Mike Shaw / Bill Curbishley, photo Graham
Hughes

Aikoinaan kun isomman läjän levyjä ostaessa, nipusta kurkisteli useampikin brittiläisen The Whon pitkäsoitto, niin vielä silloin ei märkäkorva tiennyt mihin rahansa oli sijoittanut. Vuonna 1964 perustettu The Who jäi nuoruudessani Beatlesin varjoon ja vasta myöhemmin alkoi tämä räväkkä rock bändi tulemaan tutummaksi. 


Nipussa oli myös vuoden 1971 kokoelmalevy Meaty Beaty Big & Bouncy. Kansissa on paljon tiiliseinää ja rustiikin ruskeaa - kuolleita lehtiä ja sukupolvien välistä leikittelyä. Kannet ovat kuin hiekkalaatikko. Kannet hikoilevat historiaa. Vieläkö liisterillä laitetaan julisteet seiniin?



Biisit ovat jo n. 50 vuoden molemmin puolin! Tällaisten levyjen kohdalla sielu huutaa aikaisempaa syntymistä! Nostalgia on kuin aikaansa odottava tauti ja sen uhrina toimi mm. Clifters. Cliftersin versiot I Can´t Explainista (En Tahdo Selittää) tai The Kids Are Allrightista (Sexi On In) puhkikuluttivat biisit, ja niitä on myöhemminkin ollut aavistuksen vaikea niellä jopa alkuperäisversioina. 

The Whon voiman äärellä olen aseeton. En ole varma olenko valmis kaksintaisteluun vai joudunko pakenemaan esim. I Can See For Milesin suurten soundien alta pois. Veteen piirretyn viivan vahvuudella kappale hipoo liiallista voimaa. I Can See For Milesin kertosäe on kuin sättivä isä ja se painaa hartioita lynyyn.

Toista maata on ollut mm. The Seeker, jonka todella mehukas kitarariffi näyttää kaapinpaikan kahta sanaa sanomatta, räkäinen ja pumppaava My Generation on itseoikeutettu Kuningas ja Substitute, joka ei anna päättyä liian lyhyenä punkpoppi-biisinä vaan kasvaa karvoineen miehen mittoihin. 

Osa The Whon kiinnostavuutta on biiseissä piilevä draaman kaari, kuten Anyway, Anyhow, Anywherin tunnelman nostatus. Samaa teatraalista nousua on Tommy-rock-oopperassa esiintyvässä Pinball Wizardissa. Kitaroilla lyödään piiskaa, nostetaan itsetuntoa ja arvoa. Tyly loppu ei tee oikeutta kappaleelle. 

Who: Meaty Beaty Big & Bouncy (Track Records 1971 LP), desing Mike Shaw / Bill Curbishley, photo Graham
Hughes

Toisaalta The Who kuulostaa massalta, joka kävelee läpi poliisin mellakkapartion
(Boris The Spider) ja toisaalta pop bändiltä, joka soittaa festivaaleilla luonnon keskellä, pyytäen katsojia olematta tallomatta kukkapenkkejä (Magic Bus). 

The Who ei pidättäydy suoralla linjala ollen yhden suunnan rock-bändi vaan ottaa rohkeasti sivuaskeleita, tehden musikaalisia kokeiluja eri tunnetasoin. Onneksi nämä sivuaskeleet on otettu harkiten ja hyvällä maulla. Bändi pitää kokeilut hanskassa ja hanskat käsissä. Bändiin pystyy luottamaan. 

Brittiläinen The Who on ollut kahdesti Suomessa. 1967 oli liian varhainen aika mennä keikalle ja vuoden 2007 keikan töppäsin täysin! Siitä olen monesti soimannut itseäni. Vuonna 1964 perustettu The Who keikkailee edelleen; vuodelle 2017 on listattu seitsemän konserttia - Brittein saarille. Rolling Stones tekee musiikkia, The Who keikkailee - mikäs meidän on ollessa. Nautitaan!

***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)