The Nits: Ting (1992 Columbia CD)

Alankomaalaisen The Nitsin kiinnostus juontunee 80-luvun loppuun, jolloin In the dutch mountainsin ja The trainin kaltaiset biisit ilmestyivät. Bändi jäi kuitenkin vain pintapuoliseksi kiinnostukseksi, eikä se paria levyä pidemmälle ole yltänyt. Jossain vaiheessa omistin vuoden -89 kolmois live-LP:n Urkin, mutta vähäisen kuuntelun vuoksi myin levyn eteenpäin kiertoon. Ostaja löytyi nopeasti.

Vuoden 1992 Ting tuli eteen, kuten moni muukin kiinnostava levy, Anttilan sekatavarakaupassa (RIP 1952-2016). Levy oli tarjouksessa, josta ei voinut kieltäytyä. Normaalihinta oli 105 markkaa. Ting on levy, johon silloin tällöin palaan ja siihen nähden on hieman outoa, ettei hyllyssä ole kahta Nits levyä enempää. Ting kuuluu siihen luotettavien levyjen luokkaan.

The Nits: Ting (1992 Columbia CD), desing Riemke Kuipers
& Henk Hofstede, photo Rob Flapper &  Han Van Vonno,
glass TING vase Tetterone

The Nits: Ting (Columbia)

Nitsiä voisi pitää pikkunäppäränä bändinä, jota se pitkälti onkin, mutta kun tämä näppäryys on toteutettu jokaista suhinaa ja kilkahdusta loppuun asti ajateltuna, niin on saatu äärimmäisen kiehtovaa ja mukaansa tempaavaa musiikkia.

Levyn avauksen Cars & cars olisi voinut toteuttaa pelkistettynäkin, mutta lopputuloksena olisi ollut laimeahko indie-biisi. Nyt satumaiset sävyt saanut biisi on hieno avaus levylle, joka on täynnä vastaavanlaisia kolmeminuuttisia teoksia. Ting (biisi) heittelee kuulijaa huoneen seinältä toiselle, pehmeän kodin säännöillä. Soap bubble box on hempeämpi ja herkkä, kuin saippuakupla, jota ei sormenpäälläkään koskemaan.

Nitsin soundi perustuu leikittelyyn, mutta kaiken iloittelun keskellä Nits käyttää myös tummempia sävyjä. Fire in my head laskeutuu karskisti kaikuineen ja kilinöineen kellarikerrokseen ja tunnelmasta tulee tunkkaisempi. 

Melodian hienosärmäisyys ja tyylikkyys kiittävät, mitä parempi äänentoisto ja mitä rauhallisempi kuuntelumahdollisuus levylle on. Pyykkipäivänä antaa levyn levätä. 

Bus on levyn lyhyt (1;34) instrumentaali, joka rikkoo Christine´s worldin ja Riverin välisen samankaltaisuuden tunnelman. River tuo mieleen Beatlesia ja Christine´s world Leonard Cohenia. Esimerkit ovat vain mielikuvia ja Nits seisoo vailla epäilyksiä ja mielikuvia omilla jaloillaan.

Levyn sisälehtisessä on puoliväliin päästessä kuva bändistä, jossa he ovat liimautuneina lasiin ja toisella sivulla sama näkyy peilikuvana. Sama peilikuva-ajatus toistuu sisälehtiseen painetuissa teksteissä. Kaikki, koko paketti on todella tarkkaan harkittua.

The Nits: Ting (1992 Columbia CD), desing Riemke Kuipers & Henk Hofstede, photo Rob Flapper & Han Van Vonno

Nitsiä pidetään "rakastettuna" ja sitä se todella on. Vaikka soundi kuulostaa paikoin liian viilatulta, kaikki tuntuu kuitenkin inhimilliseltä ja viattomalta. Tekstit ovat arkipäivää ja melodiat sydämmelisiä. Huteja ei tule; loppupuolella Tree is falling, Night fall, I try... ovat tasaisia, mutta ah niin hienoja. Laatua koko levy. 

Vaikka levyn tunnelma ei ole perinteistä liplatusta ja auringonlaskua, vaan pikemminkin skitsofreenistä kilkatusta, kekseliäisyyttä ja sävyjä, ui se liiveihin. Selkeät hitit puuttuvat, mutta tasaisuus saa kiinnostamaan. Melodiat ovat taiteellisia, mutta mukaan mahtuu myös julmetun kauniita pop- ja viihdesävyjä, eikä Alankomaan englanti tuota vaikeuksia. Ei siis ole mitään syytä, miksi jättää The Nits huomioimatta!

***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)