Jimmy Nail (James Michael Aloysius Bradford) on Newcastlen mies. Syntynyt (1954) siellä ja verenperintönä kannattaa Newcastle Unitedia, vaikka isä pelasikin Huddersfieldissä. Jimmy Nail on jonkinnäköinen monitoimimies; musiikin, TV:n ja elokuvan saralta. Levyjä ja TV-sarjoissa esiintymisiä on kymmenkunta, elokuvapuolella vastaavia tusinan verran.
Levyjä on pukattu sen verran paljon, että kasaan on saatu maittava kokoelma The Nail File - The Best Of Jimmy Nail. Levykotelon kannessa komeilee aavistuksen sliipattu Jimmy Nail, mutta virne kertoo, ettei kuoreen ole katsominen. Jimmy Nail ei ole pelkästään se legendaarisen tv-sarjan Näkemiin Vaan Murun meille tuttu Oz - Oz on jätetty omaan arvoonsa, rakennuspöly on pesty pois. Hyvä niin.
The Nail File The Best Of Jimmy Nail (EastWest 1997 CD)´, photo David Bailey |
Levy etenee pääosin kronologisesti, poikkeuksena 90-luvun puoliväli, jossa palaillaan vuoden heitolla takaisin päin. Love Don´t Live Here Anymore on niinkin kaukaa kuin 1985. Ilman Phil Collins-sähkörumpuja kappale voisi olla tuoreampikin. Britti listaykkönen seksiä, rytmiä ja lantiota tihkuva Ain´t No Doubt ja tyylikäs Absent Friends ovat silkkaa viihdemusiikin höystämää keikarimaisuutta, joissa suuria fiiliksiä ei säästellä. Kannen virnistykselle alkaa löytymään katetta. Itsesäälillä ja renttuisuudella liekitetty Crocodile Shoes lasketaan vielä em. lisäksi suuriksi hiteiksi. Nail laulaa aavistuksen naivisti, mutta taustakuoro korjaa tyylikkäästi suuntaa. Kappale on nykywesterniä parhaimmillaan. Levy vilisee Crocodile Shoen lisäksi muutenkin lännen sanastoa; Cowboy Dreams, Big River ja Country Boy - Once Upon A Time on jotain folk-westerniä, lainauksia myöten. Jotenkin se stetsonin varjo vaan istuu Jimmy Nailille!
The Nail File The Best Of Jimmy Nail (EastWest 1997 CD) |
Jos joku on kuulevinaan Mark Knopflermaisia melodioita, ei kuulija ole aivan väärässä, sillä Knoplfler vierailee vuoden -95 biiseissä Big River ja Abbey Roadilla nauhoitettu Love - jälkimmäinen John Lennonin käsialaa.
Temmon nosto laittaa Nailin tiukoille, mutta pää pysyy sympaattisesti kuivilla. Ääni on lähinnä "en tee pahaa kärpäsellekkään", mutta silti se herättää kunnioitusta ja persoonallisuutta.
Levyn helmet ja mukavuusalueet löytyvät tunnelmallisista paloista, kuten kaunis Blue Roses. Turhakkeet tulevat lopun täytekappaleista. Liian läyhä Show Me Heaven ei mahdu kokoelman muiden biisien tasolle - se vuotaa. Mikäli Black And Whitea pitää pelkästään fudisbiisinä (Newcastlen kotipeliasu on musta-valkoraidallinen), silloin se riitauttaa muihin biiseihin nähden, mutta mikäli sitä pitää hyväntuulisena ja merkityksellisempänä biisinä, jota se myös on, niin silloin se menee sormien välistä muiden sekaan.
The Nail File The Best Of Jimmy Nail (EastWest 1997 CD) |
Turkanen. Jimmy Nail vavisuttaa. Voiko tälle antaa kukaan kielteistä vastausta. Levy on rento ja yhtä kaikki laadukas. Harvinainen yhdistelmä siis. Vähän niin kuin eno. Kappaleet on lopulta haarukoitu seitsemästä eri levystä ja hyvä kattaus luo uskoa lopputuotannon kelvolliseen tasoon. Pahimmillaan kokoelmien ongelma on suurten aikakausien hypyt ja tason heilahdukset. Tämä levy ei siitä kärsi. Kyllä Jimmy Nail on kokoelmansa ansainnut!
***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti