 |
| Husker Du: Warehouse: Songs and Stories (Warner Bros 1987 ),photo Daniel Corrigan and Husker Du |
Se kuinka löysin bändin viimeinen studioalbumi Warehouse: Songs and Stories on muistissa. Olin käyskentelemässä Keravalla ja tiesin, että aivan rautatieaseman vieressä on levykauppa, jossa myydään kaikkea kivaa. Päätin kokelilla onnea. Pienessä keltaisessa hintalapussa oli 40:- markan hinta ja koska levy on tupla, päätös oli helppo. Tulin uutena poikana kotiin!
Husker Du oli ja on edelleen kuin musiikkia rajan takaa. Husker Du ylittää melodioiden kauneuden ja rikkoo äänen lainalaisuudet. Husker Du on raatelija-korppi joka repii nälkäänsä omat sisuskalut ja röyhtäisee päälle. Tämän vuoksi hieman jännittää raapaista neulalla ja odottaa reaktiota; olen kuitenkin seestynyt, haarmaantuva ja huumorintajuton raato. Voi olla että herään eloon.
Husker Du: Warehouse: Songs and Stories (Warner Bros)
Levyllä ei ole kursailtu; 20 biisiä raakana eteen. Kitaravalli käy päälle, syleilee. Maukasta! Valli on paksu ja valehtelematon, kuin työmaalle viikonlopuksi käyntiin unohtunut sirkkeli. Avaus These Important Years menee vielä, mutta kakkosbiisi Charity, Chastity, Prudenence And Hope kohdalla herkimmät kaivavat korvatulppia. Paras kaivaa tuplatulpat, sillä ote ei hellitä. Kitarat riipivät yli meluvallin ja verta puskee korvista stereona. Pientä helpotusta tulee viimeistään pehmeämmän Standing In The Rain kohdalla, joka poppaa kuin ikänsä koelaboratoriossa ollut testihiiri, joka pääsee vihdoin vapauteen.
Samaa popahtavuutta hönkii myös Ice Cold Ice, mutta vallan ottavat kuitenkin majesteetillinen möyrintä ja suurien volyymien hallinta.
Laulun hoitavat liki vuorotahtia Bob Mould (kitara) ja Grant Hart (rummut). Mouldilla lauluu sujuu luontavammin ja on miellyttävämpi kuunnella. Levyn helmet (mm. Could You Be The one, Bed Of Nails ja Visionary, joka tulee aivan puskista. Se on palava pensas - leimahdus ja tuhkat) ovat osuneet Mouldin kohdalle. Karkeaäänisempi Hart pääsee ääneen sellaisissa levyn poikkeavissa kappaleissa kuten tanhuavassa She Floated Awayssa ja alle kahden minuutin fiftarihenkisessä Actual Conditionissa.
Mukaan lukien vielä basisti Greg Norton, bändi on iskuryhmä. Hieman tunnotonta, mutta tehokasta. Husker Du täyttää joka biisillä tilan, imee hapen. Tuplalevy on tarpeen, sillä bändin sähköisen raastava tyyli ruokkii pitkäkestoisuutta. Husker Du:ta kuunnellessa tulee halu päästä syvemmälle. Kitaramuuri rauhoittaa ja sen äärellä on helppo kyyhöttää. Säröääniä ei kuulu.
Levyn viimeiseltä puolelta löytyvät pidemmät biisit. Turn It Aroun (Mould) on kaiken jälkeen hentoisempi ja samalla tyylikäs, karrikoiden ilmaistuna purkka-pop biisi, joka tavoittaa jopa hilpeämmän olotilan. Grantille osuu yksi levyn helmistä, menevä She´s a Woman (And Now He´s a Man). Biisi jossa on selkeä ja tarttuva melodia. Mould päättää oman osuutensa maltillisella Up In The Airilla. Liekö kolikolla heitetty, mutta Hart saa olla se joka huutaa äänensä levyn lopetukseen You Can Live At Home. Odotus suuresta lopusta palkitaan, sillä sähköinen psykedelia ja vyöry lasketaan hyvissä ajoin irti ja viimeisestä matkasta tulee antoisa. Stereonäöllä huomaat puiden viilettävän, kun makaat vakaa-asennossa. Sinua viedään - jalat edellä. Korvissa humisee ja kaiku kuuluu yhä enemmän tunnelomaisesti. Elämä maistuu kunnes se lopulta feidataan kaukaisuuteen. Katoaa. Kaikki kestää aikansa. Tämä oli tässä.
Husker Du on juuri niin kirpeä kuin kuuluu olla. Kitara on raastava, mutta melodinen soitin, eikä se tällä levyllä ole lyömäase. Warehouse: Songs and Stories on levy jota ei laiteta hissimatkan ajaksi soimaan, vaan hissi laitetaan matkalle levyn ajaksi. Levy ei ole raivoa tai teennäistä metelintuottamista, vaan hallittua ilmaisua ja kaunista sähköistä melodiaa. Hieman kiero, mutta persoonallinen, joten siltä osin vaatii suvaitsevaisuutta. Kaikin puolin hieno levy!
 |
| Husker Du: Warehouse: Songs and Stories (Warner Bros 1987 ), photo Daniel Corrigan and Husker Du |
Levyllä ei ole kursailtu; 20 biisiä raakana eteen. Kitaravalli käy päälle, syleilee. Maukasta! Valli on paksu ja valehtelematon, kuin työmaalle viikonlopuksi käyntiin unohtunut sirkkeli. Avaus These Important Years menee vielä, mutta kakkosbiisi Charity, Chastity, Prudenence And Hope kohdalla herkimmät kaivavat korvatulppia. Paras kaivaa tuplatulpat, sillä ote ei hellitä. Kitarat riipivät yli meluvallin ja verta puskee korvista stereona. Pientä helpotusta tulee viimeistään pehmeämmän Standing In The Rain kohdalla, joka poppaa kuin ikänsä koelaboratoriossa ollut testihiiri, joka pääsee vihdoin vapauteen.
Samaa popahtavuutta hönkii myös Ice Cold Ice, mutta vallan ottavat kuitenkin majesteetillinen möyrintä ja suurien volyymien hallinta.
Laulun hoitavat liki vuorotahtia Bob Mould (kitara) ja Grant Hart (rummut). Mouldilla lauluu sujuu luontavammin ja on miellyttävämpi kuunnella. Levyn helmet (mm. Could You Be The one, Bed Of Nails ja Visionary, joka tulee aivan puskista. Se on palava pensas - leimahdus ja tuhkat) ovat osuneet Mouldin kohdalle. Karkeaäänisempi Hart pääsee ääneen sellaisissa levyn poikkeavissa kappaleissa kuten tanhuavassa She Floated Awayssa ja alle kahden minuutin fiftarihenkisessä Actual Conditionissa.
 |
| Husker Du: Warehouse: Songs and Stories (Warner Bros 1987 ),photo Daniel Corrigan and Husker Du |
Mukaan lukien vielä basisti Greg Norton, bändi on iskuryhmä. Hieman tunnotonta, mutta tehokasta. Husker Du täyttää joka biisillä tilan, imee hapen. Tuplalevy on tarpeen, sillä bändin sähköisen raastava tyyli ruokkii pitkäkestoisuutta. Husker Du:ta kuunnellessa tulee halu päästä syvemmälle. Kitaramuuri rauhoittaa ja sen äärellä on helppo kyyhöttää. Säröääniä ei kuulu.
Levyn viimeiseltä puolelta löytyvät pidemmät biisit. Turn It Aroun (Mould) on kaiken jälkeen hentoisempi ja samalla tyylikäs, karrikoiden ilmaistuna purkka-pop biisi, joka tavoittaa jopa hilpeämmän olotilan. Grantille osuu yksi levyn helmistä, menevä She´s a Woman (And Now He´s a Man). Biisi jossa on selkeä ja tarttuva melodia. Mould päättää oman osuutensa maltillisella Up In The Airilla. Liekö kolikolla heitetty, mutta Hart saa olla se joka huutaa äänensä levyn lopetukseen You Can Live At Home. Odotus suuresta lopusta palkitaan, sillä sähköinen psykedelia ja vyöry lasketaan hyvissä ajoin irti ja viimeisestä matkasta tulee antoisa. Stereonäöllä huomaat puiden viilettävän, kun makaat vakaa-asennossa. Sinua viedään - jalat edellä. Korvissa humisee ja kaiku kuuluu yhä enemmän tunnelomaisesti. Elämä maistuu kunnes se lopulta feidataan kaukaisuuteen. Katoaa. Kaikki kestää aikansa. Tämä oli tässä.
 |
| Husker Du: Warehouse: Songs and Stories (Warner Bros 1987 ),photo Daniel Corrigan and Husker Du |
***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti