Veljeni hehkui onnea, kun oli käynyt ostamassa Sueden uuden pitkäsoiton. Samaan iloiseen hengenvetoon hän ynnäsi, että The Cultilta on myös ilmestynyt uusi levy! Yllätyin. Pidin bändiä uponneena laivana ja kadonneena hylkynä. Avasin sähköisen tietosanakirjan ja sain huomata, että Cult on ollut merillä aavistustani ahkerampaan. Edellinen levy on ilmestynyt 2012 ja sitten ennen levyjä on tullut 2007, 2001 ja 1994. Tahti ei ole kiivas, mutta eloisa siihen nähden, että kuvittelin bändin poistuneen kuvioista n. Ceremony - Lp:n jälkimainingeissa 1991. Itsepähän olen kelkasta kiinni pitänyt ja mäkeni valinnut.
Cultin kohdalla ei tärppi muutenkaan ole osunut, sillä ensimmäinen festarivuoteni osui vuoteen 1987 - vuotta aiemmin 1986 olisi Provinssirockissa ollut mm. The Cult, Big Country, Fine Young Cannibals ja The Pogues. Hyvä kattaus.
Cultin kohdalla toivo kuitenkin elää. Tosin bändi ei tällä erää brittejä lähemmäksi tule, ellei Helsingin kaksi kovaa festaria Sideways tai Flow nappaa tätä mielenkiintoista jyrää!
 |
| The Cult: Love (Beggars Banquet 1985 LP), desing cult/x=x |
The Cult: Love (Beggars Banquet)
Aika on puraissut Lovesta viimeisen särmän, mutta mielikuvitus korjaa nopeasti tilanteen ja iskee silmien eteen aavan maiseman, jonka The Cult täyttää helposti. Heti Nirvanasta käy selville, että Cult on Ian Astbury - Billy Duffy kaksikko. Astburyn todella vahva lauluääni tulee joka kierroksella Duffyn rakastettavan kitaroinnin kanssa rintarinnan kalkkiviivolle, kunnes matka jatkuu vetovuoroa välillä vaihtaen. Kaksi hyvin käyttäytyvää kukkoa! Big Neon Glitter voisi olla U2:ta, mutta onneksi se on Cultia, sillä Cult tuo biisiin enemmän sähköä. Big Neon Glitterin melodia hakee voimaa valtavasta massasta, joka purkautuu hetkenä minä hyvänsä. Ilma väreilee.
Vaikka Cultin soundi on osittain erittäin suoraviivaista, on se myös tyyliteltyä. Love ja Brother Wolf, Sister Moon ovat laiskoja rock-biisejä, jotka keräävät festarikansan löysään rakkauden täyttämään notkuiluun. Soul brother, henget puhuvat - vai onko se Duffyn melkein rietasteleva kitarointi. Mielikuvat tekevät vahvaa työtä ja nostavat levyn tasoa huimaa vauhtia. Melodioista nousee esiin hienoja tummia ja osittain hipahtavia sävyjä, jotka ovat tekniikkavapaita ja ajattomia. Niin kauan kun sydän pumppaa, on toivoa.
Vaikka levy lokeroituu massiivisuudella lähelle Gun´s & Rosesia, on Cult vilpittömämpi ja haavoittuneempi. Arempi ja ujompi. Pehmeämpi - vaikka Rain piiskaa armottoman hienon ja iskevän road-henkisen soundin. Todellinen täsmäisku!
Phoenix hakee hapet jostain korkeammalta. Kiertää ja verottaa. Järisyttävä B-puolen avaus, joka syttyy räjähdysmäisesti Stooges-hengessä. Biisi hehkuu ja polttaa pelkän intensiivisen tunnelman vuoksi. Kaoottinen ja häilyvä, mutta pysyy pyöreässä huoneessa; paljon kaikua, paljon kaikkea. Hollow Man ottaa siististi koko bändin sisään, bassoineen kaikkineen ja tuo levylle hienon siirtymäbiisin. Hapenotto, jossa perussoundin kauneus pukee. Revolution on puhdas balladi. Cultin kohdalla se ei tarkoita sytkäreitä, vaan ruusun terälehtiä. Revolution on romanttinen biisi, sähkönsinistä silkkiä. B-puolen loppuun on bändillä vara heittää She Sells Sanctuary tyylinen klassikko. Kova veto pihdata loppuun tällainen helmi. Cult pitää biisin tiukasti tyylilleen ominaisena, eikä pieni popahtavuuden peikko pääse valloille. Black Angel ei ole balladi, vaan levyn lopetus. Vene on tyrkätty virtaan ja matka alkaa loppuakseen. Biisi on taustojen ansiosta saanut enemmän tasoja ja poikkeaa kiehtovan kaihoisasti muusta tuotannosta. Levy loittonee ja vene katoaa. Matka on kuljettu.
 |
| The Cult: Love (Beggars Banquet 1985 LP), photo Andrew MacPherson |
Mikäli levyn soundit eivät nykysoundeja aivan täytä - mitä lie tarkoittaakaan, niin voi vain kuvitella, kuinka vahva bändi on 2010-luvun lavalla. Biisit ovat pitkiä ja melodisia, mutta äärimmäisen kauniita. Massiivisia, mutta samalla herkkiä. Love on levy, joka on koko pituudeltaan täyttä asiaa ja se on vahva merkkipaalu Cultin uralla. Näin pitkähkön kuuntelupimennon jälkeen levy pääsee hieman yllättämään. Muistikuva Cultista on, mutta että noinkin kaunis ja vahva! Nyt jäämme vesi kielellä odottamaan kesäistä live-joululahjaa!
***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
Lähteet:wikipedia
allmusic.com
facebook/the Cult
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti