Ensimmäisiä muistikuvia David Bowiesta en muista. Musiikillisesti 70-luvun kovat biisit lienevät iskostuneet sitä mukaan kun radio niitä soitti ja tasaiseen tahtiin Bowielta timantteja putoili. Nyt Bowien poismenon johdosta on tullut muisteltua tapahtumia ja hetkiä Bowien kanssa - niin välittömiä kuin välillisiäkin -. Olen iloinen siitä, kuinka Bowien kautta olen saanut kokea erilaisia kokemuksia ja miten Bowie on vaikuttanut edes hiukan elämääni.
1996 Bowien keikka Helsingin jäähallissa ei ollut kummoinen, mutta se on jäänyt mieleen keikkana kaverin kanssa. Kaveri oli pariskunnan toinen osapuoli ja jostain syystä he olivat kärmeissään koko illan. Nähtävästi toinen ei olisi halunnut lähteä Helsinkiin ollenkaan, mutta jäi tossun alle. Katsomopaikat olivat hyvät. Paluumatkalla pysähdyttiin Keimolan huoltikselle tankkaamaan kahvit. Olin iloinen, kun pääsin vaivatta Bowien keikalle. Sittemmin pariskunta erosi.
1997 Ruisrock oli toista maata. Lainasin veljeni autoa, jolla huristelin hyvän ystäväni kanssa pitkin varsinais-suomalaisia teitä. Lämmin kesäpäivä, paljon ihmisiä, hiekkaa varpaissa ja lavalla iloinen David Bowie. Huoletonta ja iloista elämää!
Ziggy Stardust (1982) soi komeasti Bauhausin versiona. Sahasin sitä monesti 50-luvun omakotitalon yläkerrassa heikolla levysoittimella. Se vaan vahvisti kappaleen rujoutta. Siinä oli jotain repivää rakkautta, joka niittasi sielun yhteen elämän kanssa. Ne niitit ovat pitännet vallan mainiosti. Ziggy Stardast oli biisi, kun valitsin tutulle joukolle biisejä, joilla halusin toivottaa kiitokset merkkinä ystävyydestä ja kulutetusta ajasta. Jokaiselle henkilölle erikseen jokin erityinen biisi. Bowien Ziggy Stardust oli illan avaus ja henkilö oli onnellinen.
Vaikka lankoni on aavistuksen puritaaninen, poimi hän hieman yllättäen yhdeksi elokuvasuosikikseen Bowien tähdittämän Merry Christmas, Mr. Lawrencen (1983). Olin siis samoilla jalanjäljillä lankoni kanssa - miehen, jonka kanssa olen kuin suolasirotin makeishyllyllä. Henkilökohtaisesti Merry Christmas, Mr. Lawrence säväytti kaikinpuolin; musiikit, Bowien kalvakka, mutta persoonallinen näyttelytyö jne..
Ilman Bowieta, elokuvaa Mies Toisesta Maailmasta (1976) en olisi katsonut. Bowie persoonana istui scifi-teemaan loistavasti. Hieman kuiva, mutta ah, niin taiteellinen elokuva.
When The Wind Blows-soundtrack single kiteyttää hyvin sen, miten olen Bowien kautta kokenut pieniä hetkiä. Rustaillessani kotitaidetta videoiden merkeissä, löysin When The Wind Blows-singlen takakannesta kuvan, jossa vanha pelästynyt pariskunta seisoo vierekkäin ja naisella on teetarjotin kädessä. Tätä kuvaa käytin ideana, kun otin still-kuvia ystävä- ja tuttava pariskunnista hopeatarjotin heidän käsissään. Pyysin vielä tarjottimelle jotain heille tärkeää. Kuva ei liene Bowien käsialaa, mutta se on Bowien singlellä. Näin jälkikäteen kun ajattelee, usein kun Bowie on jossain näkynyt tai kuulunut, on se tullut noteerattua. Sen on huomannut. Bowie on aina ollut valovoimainen.
On siis hyvästien aika - vaan sydämestä en pois laske. Muistoista, muistikuvista, tarinoista ja tapahtumista. Pääsylippu lompakosta, Ziggy Stardust illan avaajana, hiekka kengissä. Näin se menee.
DAVID BOWIE: When The Wind Blows (Extended mix) / Instrumental (Virgin 1986 single)
Animaatioon tehdyn tunnuskappaleen mix-versio on tyypillinen sekoitettu salaatti, josta vain tosidiggarit pääsevät jyvälle. Itse biisi pohjalla on tyylikäs ja melodia pääsee ajoittain mukavasti esiin. Kappale sopii mainiosti Bowien niukalle äänelle. Loppunousu on toiveikas ja perin brittiläinen.
B-puoli tarjoaa kappaleen instrumentaalina ja se sopii paremmin. Instrumentaali rauhoittaa melodian, eikä miksauksesta saatu päänsärky enää vaivaa ja kuultavien jousien ansiosta biisi nousee paremmin jaloille. Alussa luotu draaman kaari ei kuitenkaan aivan loppuun asti pingotu, sillä kappale ei nouse lopussa aivan A-puolen tasolle.
Mixauksen "ansiosta" tämä ei varsinainen Bowie-levy ole, sillä solistin osa jää hyvin minimalistiseksi. Mielenkiintoinen pari minuuttinen kuitenkin.
Ziggy Stardust (1982) soi komeasti Bauhausin versiona. Sahasin sitä monesti 50-luvun omakotitalon yläkerrassa heikolla levysoittimella. Se vaan vahvisti kappaleen rujoutta. Siinä oli jotain repivää rakkautta, joka niittasi sielun yhteen elämän kanssa. Ne niitit ovat pitännet vallan mainiosti. Ziggy Stardast oli biisi, kun valitsin tutulle joukolle biisejä, joilla halusin toivottaa kiitokset merkkinä ystävyydestä ja kulutetusta ajasta. Jokaiselle henkilölle erikseen jokin erityinen biisi. Bowien Ziggy Stardust oli illan avaus ja henkilö oli onnellinen.
Vaikka lankoni on aavistuksen puritaaninen, poimi hän hieman yllättäen yhdeksi elokuvasuosikikseen Bowien tähdittämän Merry Christmas, Mr. Lawrencen (1983). Olin siis samoilla jalanjäljillä lankoni kanssa - miehen, jonka kanssa olen kuin suolasirotin makeishyllyllä. Henkilökohtaisesti Merry Christmas, Mr. Lawrence säväytti kaikinpuolin; musiikit, Bowien kalvakka, mutta persoonallinen näyttelytyö jne..
Ilman Bowieta, elokuvaa Mies Toisesta Maailmasta (1976) en olisi katsonut. Bowie persoonana istui scifi-teemaan loistavasti. Hieman kuiva, mutta ah, niin taiteellinen elokuva.
 |
| David Bowie: When The Wind Blows (Virgin 1986), Raymond Briggsin filmistä "When The Wind Blows" |
On siis hyvästien aika - vaan sydämestä en pois laske. Muistoista, muistikuvista, tarinoista ja tapahtumista. Pääsylippu lompakosta, Ziggy Stardust illan avaajana, hiekka kengissä. Näin se menee.
 |
| David Bowie: When The Wind Blows (Virgin 1986) |
Animaatioon tehdyn tunnuskappaleen mix-versio on tyypillinen sekoitettu salaatti, josta vain tosidiggarit pääsevät jyvälle. Itse biisi pohjalla on tyylikäs ja melodia pääsee ajoittain mukavasti esiin. Kappale sopii mainiosti Bowien niukalle äänelle. Loppunousu on toiveikas ja perin brittiläinen.
B-puoli tarjoaa kappaleen instrumentaalina ja se sopii paremmin. Instrumentaali rauhoittaa melodian, eikä miksauksesta saatu päänsärky enää vaivaa ja kuultavien jousien ansiosta biisi nousee paremmin jaloille. Alussa luotu draaman kaari ei kuitenkaan aivan loppuun asti pingotu, sillä kappale ei nouse lopussa aivan A-puolen tasolle.
Mixauksen "ansiosta" tämä ei varsinainen Bowie-levy ole, sillä solistin osa jää hyvin minimalistiseksi. Mielenkiintoinen pari minuuttinen kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti