Joulunajan musiikkiin tulee herättyä yhä useampana vuotena liian myöhään. Siihen musiikkiin, joka lepää omien kaappien ja komeroiden naftassa ja varsinkin siihen, joka reippaamman tyylinsä puolesta sopisi paremmin viikkoa paria ennen aattoaikaa soitettavaksi. Samoin käy lopulta myös sen hartaamman kanssa, jonka muistaa vasta aaton pikkutunneilla, jolloin on jo myöhäistä käydä kaappeja koluamassa. Vielä kun levyt ovat vinyylisinglejä, joita muutenkin tulee kuunneltua vähäisesti, on vääryys ja laiminlyönti väistämätön.
Sen suurempia hamstraamisia suorittamatta, on muutama joulusingle aikojen kuluessa päätynyt nimeltä mainitsemattoman, arkistokäyttöön rakennetun, kuukautissuojamerkin tuotepahvilaatikkoon. Suoja se on sekin. Pölyltä tämäkään laatikko ei suojaa ja nyt on vuoden pölyt pyyhittävänä. Rättiä rättiä.
Aina kun jokin levy pääsee kotikomeroihin asti, on siihen syy - jokin kynnys on ylitetty. Nyt kaivan esiin syitä seuraavilta jouluisingleiltä.
RUBEN STILLER: Maailman ilo / Onnellinen orikinelli (Johanna/AMTS 1990)
Stillerin Joululevyn kohdalla edellä mainittu kynnys lienee ylitetty kompastuen tai kaatuen, sillä Stillerin single ei rehellisyyden nimissä liippaa siihen jouluiseen kategoriaan, jota tässä haetaan. Maailman ilo voisi hyvinkin olla vuoden 2015 joulun biisi, sillä siinä on maailma vähintäänkin yhtä pakahtunut kuin vuoden 1990 laman hetkillä, jolloin single on tehty. Joulun "henki" on kappaleeseen tuotu halvoilla tinkeli tonkeli kilikelloilla ja ne helkkäävät kuin heikon tissibaarin sisäänheittäjä. Tällä biisillä ratsastetaan pikkujoulujen jatkojen viimeisillä minuuteilla pöntön reunalta lattialle.
Onnellinen orikinelli synkkine teknorytmeineen ei liity jouluun mitenkään. Taiteellinen biisi liikkuu jossain kokeilevan goottilaisuuden rajamailla. Tuttua Stilleriä saa hakea molemmista biiseistä ja onkin vaikeaa ylipäätään allekirjoittaa levyä Stillerin levyksi. Kaikin puolin tummaa joulumusiikkia.
SAUKKI JA PIKKUORAVAT: Pikkuoravien joululaulupotkuri (Scandia 1964)
1. Joulupukki matkaan jo käy, Kuuraparta, Rekiretki
2. Jollei jouluna ole lunta, Kun joulupukki suukon sai, Nisse-polkka
Saukki ja Pikkuoravat kuuluvat jouluun yhtä varmasti kuin luumukiisseli. Nämä pienet vessapaperieläimet voisivat kaikessa pehmeydessään olla miellyttäviä, mikäli ne eivät koheltaisi ja kiljuisi niin suunnattomasti. Jokin näissä kuitenkin viehättää. Ikä kultaa asioita. Tekniset toteukset kaikessa yksinkertaisuudessaan ovat lopulta sympaattisia. Levyn kierrosnopeuden lisääminen on jokamiehenoikeus, mutta tässä tapauksessa sen soisi yksinoikeudella oraville.
Kaikki perustuu Oravien maximaaliseen puhkeamattomaan esipuberteettiin ja siitä pitää tai ei. Potkuri on potkuri, eikä laulujen vaihtumista tahdo edes erottaa. Nyt Oravat melskaavat melko rauhallisesti, eikä rekikään retkellä kaadu, hieman vain keikahtaa. Maltillinen Jollei jouluna ole lunta on jopa hellyyttävä esitys, eikä edes rehti ja rohea Nisse-polkka saa näistä ad/hd-eläimistä kaikkea irti. Kilttiä sakkia teemalevyllä ja jopa kuunneltavissa.
MATTI LEHTINEN: Heinillä härkien kaukalon / Sylvian joululaulu ( Scandia )
Matti Lehtisen oopperatausta vie kappaleet syvään päähän ja hukuttavat hartauteen, perinteistä tinkimättä. Vanhojen singlejen rahina-etu tulee tueksi raskaaseen Heinillä härkien esitykseen. Lehtinen tahkoaa suurella tunteella ja se sopii. Kappale on perinteisempi kuin vanha villasukka. Sylvian joululaulu kaipaa hieman nietosta ja pakkasta, jottei siitä tule aivan Kahdeksan surmanluodin tasoista murhenäytelmää. Syvässä päässä suu kiinni, ettei jää joulu viimeiseksi. Tälle levylle lätkäistään synkkyydestä varmuuden vuoksi varoituskolmio.
MAUNO KUUSISTO ja George de Godzinskyn solistiorkesteri: Sylvian joululaulu, Kun joulu on / Joulukellot, Varpunen jouluaamuna (Triola)
Mauno Kuusiston kiekko pitää paikkansa vähintäänkin nostalgian puolesta. Kansi idyllisine punatulkkuineen ja kappalevalintoineen osuu oikeaan. Kuusiston Sylvian joululaulu on pari pykälää Matti Lehtisen versiota kirkkaampi ja helpommin nieltävissä. George de Godzinskyn orkesteri on kuulas kuin kuutamo hangella. Kuusiston tasapaksu tulkinta hieman tinttaa Kun joulu on versiota, mutta menköön pitkien pyhien lokeroon. Ei ole kiire ei ja siellä ehtii laahustaa.
Joulukelloihin olisi sopinut Kuusistolta tummempi versio, mutta menee se näinkin. Taustat hieman fiilistelevät, mikä tekee sovituksesta kiehtovan. Totutusta paatoksesta aavistuksen poikkeavaa.
Varpunen jouluaamuna on tekstien puolesta monelle vaarallinen joululaulu, eikä Kuusiston ja bändin dramaattinen tulkinta sitä helpota. Versio haiskahtaa satamajätkän säveleltä, joka tekee siitä ripauksen maanläheisemmän.
Ei mikään kummoinen kattaus, eikä ihme mikäli pölyttyvät yli vuodenkierron. Vaatii aikaa ja rauhaa laittaa yksittäiset singlet soimaan, kun samaan pääsee oikein valitulla pitkäsoitollakin. Joulu tulee ilman näitäkin. Ennen oli ennen, nyt on nyt, aika on kortilla ja heikot jäävät huomiotta. Mutta joulu koostuu perinteistä ja joulusingle on yksi niistä. Mutta mitä tulee tilalle, jos lautasella ei levy pyöri? Onko takassa tulta vai pelkkä tekninen tuikku, joka ei lopulta lämmitä? Niinpä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti