Jossain 80-90- luvun taitteessa innostuin tilailemaan 7"-singlejä; omakustanteita ja muuta sälää. Kiehtova pieni kiekko tuo 7". Bändit ilmoittelivat mm. Rumban sivuilla levyistä.
Sittemmin singlet ovat jääneet laariin odottamaan päivänvaloa. Siellä oli hyviä bändejä, hyviä muistoja ja hyviä kappaleita! Vai onko aika taas kullannut muistot? Internettiä apua käyttäen hieman kahlasin orkestereiden historiaa, kuinka pitkälle omakustanteen suurella odotuksella on päässyt? Onko bändi vielä suht julkisesti kasassa vai päättyikö taru siihen yhteen ja ainoaan hittiin?
 |
| Primitive Roadrunners: Losti in the swamp - single |
Niputan levyt kolmeen osaan ja kolmannessa osassa on käsittelyssä Usher Boys, Room 100, Going Public, Four Killed ja Primitive Roadrunners.
Ensimmäisessä osassa olivat yhtyeet; The Kidneys, The Refreshments & Norma Jean Blue.
Toisessa osassa oli Far Arden.
Usher Boys
Usher Boys on punk henkinen bändi Helsingistä. Toiminta vuodet ovat hieman hakusessa, sillä bändin aloitus on laitettu vuoteen 1990 ja singleä on pukannut mm. 1992 ja -93. Usher Boys on kuitenkin keikkaillut mm. 26.4.2014 Hyvinkään Jalostamolla, Jänisfestivaaleilla, tietää Facebook kertoa. Bändin jäsenistöstä löytyy mm sellaisia bändejä kuin Mopot, Rehtorit ja 69 Eyes.
Single Dead girls / Forget all about you ilmestyi Diesel recordsin toimesta 1992. Kuin tämäkin single, niin muutkin ovat saaneet kansiin hienon kuvituksen.
A-puoli; Dead Girls
Räväkkää Amerikka Ratsia rockia. Nahkatakki tulee iholle. Kasikympin lätkällä sataa. Tiukka asenne; turhia ei himmailla. Melodisempaa kuin Ramones. Läpi menee lautaseinästä.
B-puoli; Forget all about you
Perusvarma rock-asenne. Näitä biisejä on tehty tuhansia, mutta mikäs siinä kun homma toimii. Ne Luumäet, Ramones; samaa hyväksi havaittua kauraa, selkeää nopeaa rockia, simppeliä ja tarttuvalla kertsillä.
**-tähteä (asetikko 1 - 3 tähteä)
Room 100
Tamperelainen Room 100 luokitellaan power pop, alternative maastoon. Room 100 lienee syntynyt Glass Cityn raunioista. Ilmestynyt kaksi 7" ja yksi pitkäsoitto CD. On the saddle-singlen Dancing barefoot hienoinen hitti. Bändi lopetti traagisesti, kun rumpali Make satutti kätensä, juuri pitkäsoiton ilmestymisen jälkeen, jolloin tuli 1/2 vuoden tauko. Bändi väsähti tuona aikana. Kuunteluun päässyt On the saddle-single ilmestyi Hiljaiset levyt - levymerkillä (1992)
A-puoli; On the saddle
On the saddle alkaa kuin Rammstein, ottaen nopeasti rockimman polun. Kappale on persoonallinen ja kypsä. Selkeästä paahdosta ei ole kyse, vaan hyvästä ja rohkeasta identiteetistä. Omasta tyylistä uskalletaan pitää kiinni. On the saddle on trillerimäinen biisi, vahvoilla kitaroilla, mainiolla melodialla ja syvällä sovituksella.
B-puoli; Dancing Barefoot (Patti Smith)
Rohkeasti hihasta Patti Smith-klassikkoa. Kappale on haastava ja Room 100:lla on hitusen hakemista. Isoiso pala. B-puolelle olisi ehkä kaivannut myös oman kappaleen, vaikka namuhan tämäkin on tietystä vinkkelistä tiiratessa. Namu mikä namu, mutta hieman pakkotyövoittoa tässä haetaan. Kaksijakoinen fiilis.
***-tähteä (asteikko 1 - 3 tähteä)
Going Public
Kouvolalainen indie- rockbändi. Levytykset vuosilta 1992 - 1996, mm. pari pitkäsoittoa, EP:tä ja singleä. Hieno kansitaide! Bändi aikoinaan huomioitu Kouvola aiheisessa tietokilpailussa.
Single Hoodlom town / My aching soul ilmestynyt 1993 (Hipnose records)
A-puoli; Hoodlum town
OK biisi, mutta aavistuksen humalassa ollaan. On hyviä hetkiä ja on hieman heikompia. REM mausteisia sävyjä, vaan toteutus jää kovin harmaaksi. Ideaa on pirusti viulua ja selloa myöten. Voi kun saisi sen tikan kerran kymppiin tai edes kasiin. Kunnianhimosta.
B-puoli; My aching soul
Going Puplicin ongelmat sijouttuvat lauluun ja ääntämiseen. Ei meinaa suomi-englanti istua. My aching soul on haastava ja hankala joka tasolla. Taas tälläkin puolella kupsahdetaan toteutuksessa. Isompi koneisto, tuotanto voisi auttaa, joten siinä mielessä liian herkkä liipasinsormi on turhaa. Ideoista ja kunnianhimosta täydet, toteutuksesta rippeitä.
**-tähteä (asteikko 1- 3 tähteä)
Four Killed
Four Killed on jäänyt mysteeriksi. Bändistä ei ole muuta tietoa, kuin mitä Dirty chicks / Californian girls (on my mind)-singlen levypussi antaa. Levy-yhtiö Libera Recordsin osoite on Helsingissä ja hallinto Lohjalla.
Single on vuodelta 1991.
A-puoli; Dirty chicks
Four Killed paahtaa kuin Motorhead. Räkäinen laulusoundi on kohdallaan ja melodia totuudenmukaisen terävää. Kappa perunoita ja se myös tulee. Ei selittelyjä, rouhea rock-kappale!
B-puoli; Californian girls ( On my mind)
Jos Dirty Chicks paahtoi valtatietä, nyt päristellään kaupungin katuja neon valojen alla. Tempoa pudotettiin oktaavilla. Kertosäe istutetaan oikeaan. Four Killed on laadukasta prätkä henkistä rockia.
***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
Primitive Roadrunners
Lost in the swap 7# lienee jäänyt ainoaksi Raumalaiselle Primitive Roadrunnersille. Tämän garage punkbilly bändin toimintavuodet ovat 1987-89. Helmikuussa -89 on tehty keikka Tampereen Tullikamarin Garage festivaaleilla. Viimeisin merkintä lienee Youtubesta 3.3.2014, jolloin Lost in the swamp on ladattu sinne. Single on ilmestynyt 1989.
A-puoli; Lost in the swap & Terra park
Lost in the swap. Onko tämä psychobillyä vai suomalaista hulluutta? Lost in the swap tavoittaa paljon. Solistin taidot istuvat melodiaan liki täydellisesti. Sovitus on raaka, ruma ja omaperäinen. Liian vähän tästä kansasta on irronnut näin juurevaa musiikkia. Kaikkea ei voi kaataa 22-pistepirkon harteille.
Terra park. Menee billyn puolelle. Asennetta löytyy. Bändi toimii yhteen ilmiömäisesti. Klassikkotavaraa, jota mainiosti voisi rahdata ulkomaan ketkuille. Terra park sahaa vallan notkeasti. Rytmi tulee jostain aivan muualta, mihin yleensä on totuttu.
B-puoli; Last but one & Dismissed dairymaid
Last but one. Laulaja kärsii liiallisesta esilläolosta. Nyt tulee hieman väsy. Keikalla voisi mennä helposti läskiksi. Soitannollinen osuus pelastaa tämän kappaleen.
Dismissed dairymaid ravaa heti alusta kuin Billy the Kid parhaina päivinä. Solistin syntymäkäheä ääni on pölyinen kirsikka kermakakun päällä. Bändi tuhoaa loputkin natchot.
***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
Ensimmäisessä osassa olivat yhtyeet; The Kidneys, The Refreshments & Norma Jean Blue.
Toisessa osassa oli Far Arden.
Usher Boys
 |
| Usher Boys: Dead girls / Forget all about you (Diesel records) |
Single Dead girls / Forget all about you ilmestyi Diesel recordsin toimesta 1992. Kuin tämäkin single, niin muutkin ovat saaneet kansiin hienon kuvituksen.
A-puoli; Dead Girls
Räväkkää Amerikka Ratsia rockia. Nahkatakki tulee iholle. Kasikympin lätkällä sataa. Tiukka asenne; turhia ei himmailla. Melodisempaa kuin Ramones. Läpi menee lautaseinästä.
B-puoli; Forget all about you
Perusvarma rock-asenne. Näitä biisejä on tehty tuhansia, mutta mikäs siinä kun homma toimii. Ne Luumäet, Ramones; samaa hyväksi havaittua kauraa, selkeää nopeaa rockia, simppeliä ja tarttuvalla kertsillä.
**-tähteä (asetikko 1 - 3 tähteä)
 |
| Room 100; On the saddle / Dancing Barefoot ( Hiljaiset levyt), Kannen piirros Jone Mattila |
Room 100
Tamperelainen Room 100 luokitellaan power pop, alternative maastoon. Room 100 lienee syntynyt Glass Cityn raunioista. Ilmestynyt kaksi 7" ja yksi pitkäsoitto CD. On the saddle-singlen Dancing barefoot hienoinen hitti. Bändi lopetti traagisesti, kun rumpali Make satutti kätensä, juuri pitkäsoiton ilmestymisen jälkeen, jolloin tuli 1/2 vuoden tauko. Bändi väsähti tuona aikana. Kuunteluun päässyt On the saddle-single ilmestyi Hiljaiset levyt - levymerkillä (1992)
On the saddle alkaa kuin Rammstein, ottaen nopeasti rockimman polun. Kappale on persoonallinen ja kypsä. Selkeästä paahdosta ei ole kyse, vaan hyvästä ja rohkeasta identiteetistä. Omasta tyylistä uskalletaan pitää kiinni. On the saddle on trillerimäinen biisi, vahvoilla kitaroilla, mainiolla melodialla ja syvällä sovituksella.
B-puoli; Dancing Barefoot (Patti Smith)
Rohkeasti hihasta Patti Smith-klassikkoa. Kappale on haastava ja Room 100:lla on hitusen hakemista. Isoiso pala. B-puolelle olisi ehkä kaivannut myös oman kappaleen, vaikka namuhan tämäkin on tietystä vinkkelistä tiiratessa. Namu mikä namu, mutta hieman pakkotyövoittoa tässä haetaan. Kaksijakoinen fiilis.
***-tähteä (asteikko 1 - 3 tähteä)
Going Public
 |
| Going Public: Hoodlum town / My aching soul (Hipnose records), layout H. Maunuksela. |
Single Hoodlom town / My aching soul ilmestynyt 1993 (Hipnose records)
A-puoli; Hoodlum town
OK biisi, mutta aavistuksen humalassa ollaan. On hyviä hetkiä ja on hieman heikompia. REM mausteisia sävyjä, vaan toteutus jää kovin harmaaksi. Ideaa on pirusti viulua ja selloa myöten. Voi kun saisi sen tikan kerran kymppiin tai edes kasiin. Kunnianhimosta.
B-puoli; My aching soul
Going Puplicin ongelmat sijouttuvat lauluun ja ääntämiseen. Ei meinaa suomi-englanti istua. My aching soul on haastava ja hankala joka tasolla. Taas tälläkin puolella kupsahdetaan toteutuksessa. Isompi koneisto, tuotanto voisi auttaa, joten siinä mielessä liian herkkä liipasinsormi on turhaa. Ideoista ja kunnianhimosta täydet, toteutuksesta rippeitä.
**-tähteä (asteikko 1- 3 tähteä)
Four Killed
 |
| Four Killed; Dirty chicks / Californian girls ( on my mind), (Libera records) |
Single on vuodelta 1991.
A-puoli; Dirty chicks
Four Killed paahtaa kuin Motorhead. Räkäinen laulusoundi on kohdallaan ja melodia totuudenmukaisen terävää. Kappa perunoita ja se myös tulee. Ei selittelyjä, rouhea rock-kappale!
B-puoli; Californian girls ( On my mind)
Jos Dirty Chicks paahtoi valtatietä, nyt päristellään kaupungin katuja neon valojen alla. Tempoa pudotettiin oktaavilla. Kertosäe istutetaan oikeaan. Four Killed on laadukasta prätkä henkistä rockia.
***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
 |
| Primitive Roadrunners: Losti in the swamp, kansi Honkasalo |
Lost in the swap 7# lienee jäänyt ainoaksi Raumalaiselle Primitive Roadrunnersille. Tämän garage punkbilly bändin toimintavuodet ovat 1987-89. Helmikuussa -89 on tehty keikka Tampereen Tullikamarin Garage festivaaleilla. Viimeisin merkintä lienee Youtubesta 3.3.2014, jolloin Lost in the swamp on ladattu sinne. Single on ilmestynyt 1989.
A-puoli; Lost in the swap & Terra park
Lost in the swap. Onko tämä psychobillyä vai suomalaista hulluutta? Lost in the swap tavoittaa paljon. Solistin taidot istuvat melodiaan liki täydellisesti. Sovitus on raaka, ruma ja omaperäinen. Liian vähän tästä kansasta on irronnut näin juurevaa musiikkia. Kaikkea ei voi kaataa 22-pistepirkon harteille.
Terra park. Menee billyn puolelle. Asennetta löytyy. Bändi toimii yhteen ilmiömäisesti. Klassikkotavaraa, jota mainiosti voisi rahdata ulkomaan ketkuille. Terra park sahaa vallan notkeasti. Rytmi tulee jostain aivan muualta, mihin yleensä on totuttu.
B-puoli; Last but one & Dismissed dairymaid
Last but one. Laulaja kärsii liiallisesta esilläolosta. Nyt tulee hieman väsy. Keikalla voisi mennä helposti läskiksi. Soitannollinen osuus pelastaa tämän kappaleen.
Dismissed dairymaid ravaa heti alusta kuin Billy the Kid parhaina päivinä. Solistin syntymäkäheä ääni on pölyinen kirsikka kermakakun päällä. Bändi tuhoaa loputkin natchot.
***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
Primitive Roadrunnersin toivoisi saapuvan lavoille. Kiinnitykset niin monelle festarille kuin mahdollista toisi nopeasti tälle räme-orkesterille legendan maineen. Katajaisen kansan identiteetti on sen verran hakusessa, että Primitive Roadrunners palauttaisi muistiin keitä me olemme. Tätä bändiä rakastettaisiin! Four Killed ja Usher Boys voivat nousta lavalle milloin vain, sillä suunta jonka he ovat valinneet, on kuolematon. Molemmat klassisia rock-bändejä. Room 100 teki laadukasta jälkeä, mutta jatkumoa tuskin olisi. Suurempaa yleisöä ei nykypäivänä löytyisi (ja juuri sen takia olisikin tärkeää saada tällaisia bändejä, jotta tarjontaan tulisi leveyttä). Going Publicin ideat etsivät työstäjää. Suunta on ollut oikea, mutta liikaa kiviä rattaissa. Jälleen yksi kaunis peltoauto kasvaa horsmaa.
Tähän päättyy kotimaisten pienten 7# single-levyjen katselmus. Matka oli antoisa ja kiitos kuuluu pelkästään terhakoille orkestereille ja jossain tapauksessa esim kansien suunnittelijoille. Omakustanne on muotona helmi; niin bändille, kuulijalle tai keräilijöille. Mallasmatkoja. Näistä singleistä huokuu riemu musiikin tekemiseen, riemu kaikkeen tekemiseen. Nyky digi digi tappaa kaiken visuaalisuuden ja tekemisen riemun. Jäljelle jää pelkkä musiikki. Onhan sekin.
Tähän päättyy kotimaisten pienten 7# single-levyjen katselmus. Matka oli antoisa ja kiitos kuuluu pelkästään terhakoille orkestereille ja jossain tapauksessa esim kansien suunnittelijoille. Omakustanne on muotona helmi; niin bändille, kuulijalle tai keräilijöille. Mallasmatkoja. Näistä singleistä huokuu riemu musiikin tekemiseen, riemu kaikkeen tekemiseen. Nyky digi digi tappaa kaiken visuaalisuuden ja tekemisen riemun. Jäljelle jää pelkkä musiikki. Onhan sekin.
lähteet:
www.finnmusic.net
www.tampere.fi
www.hiljaiset.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti