Jossain 80-90- luvun taitteessa innostuin tilailemaan 7"-singlejä; omakustanteita ja muuta sälää. Kiehtova pieni kiekko tuo 7". Bändit ilmoittelivat mm. Rumban sivuilla levyistä.
Sittemmin singlet ovat jääneet laariin odottamaan päivänvaloa. Siellä oli hyviä bändejä, hyviä muistoja ja hyviä kappaleita! Vai onko aika taas kullannut muistot? Internettiä apua käyttäen hieman kahlasin orkestereiden historiaa, kuinka pitkälle omakustanteen suurella odotuksella on päässyt? Onko bändi vielä suht julkisesti kasassa vai päättyikö taru siihen yhteen ja ainoaan hittiin?
Sittemmin singlet ovat jääneet laariin odottamaan päivänvaloa. Siellä oli hyviä bändejä, hyviä muistoja ja hyviä kappaleita! Vai onko aika taas kullannut muistot? Internettiä apua käyttäen hieman kahlasin orkestereiden historiaa, kuinka pitkälle omakustanteen suurella odotuksella on päässyt? Onko bändi vielä suht julkisesti kasassa vai päättyikö taru siihen yhteen ja ainoaan hittiin?
Niputan levyt kolmeen osaan ja tässä toisessa osassa tarkastelen Far Ardenia.
Ensimmäisessä osassa olivat yhtyeet; The Kidneys, The Refreshments & Norma Jean Blue.
Ensimmäisessä osassa olivat yhtyeet; The Kidneys, The Refreshments & Norma Jean Blue.
F a r A r d e n
Far Arden; Oulun lahja Suomen rock kenttään. Perustettu 1987. Ensimmäinen omakustanne single (Lisa) ilmestyi 1990, josta tuli myös pieni radiohitti. Bändiltä tullut nähtävästi kolme pitkäsoittoa, joista viimeisin Songs of intuition, vuodelta 2012. Alkupeäisestä kokoonpanosta jäljellä Igor Nevski (laulu, kitara, huuliharppu). Kaiken kaikkiaan jäseniä ollut 15 kappaletta. Orkesteri luokitellaan rockin ja hardrockin lisäksi sekä folkin, että progressiivisen rockin genreen. Keikkailee edelleen satunnaisesti.
Jeps! Käytiin Soundtrackin studiolla, tehtiin neljä (4 biisiä) joista pari mahtuu singlelle nyt syssymmällä. Levytyssopimus saattaa olla kohtapuoliin plakkarissa. Kiitti kannatuksesta.
K.E.Mahkonen
 |
| Far Arden: Lisa & The tyger / Pressure, kansi; Vilja Elina Kerola, 1990 |
A-puoli; Lisa & The Tyger (1990)
Lisa on selkeä hittikappale. Tarttuva melodia, tarttuva `Lisa`-hokema. Räväkkä rock-kappale, joka aavistuksen muistuttaa etäisesti jopa Clashia! Toimii edelleen mainiosti!
The Tyger kuljeskelee jossain Doorsin hengessä. Solisti Nevski muistuttaa aavistuksen Aki Sirkesaloa Giddyups ajoilta. Aavistuksen tyyliteltympi ja "fiksumpi" kappale. Sen verran kiehtova, että olisi kaivannut hieman pidemmän keston (2;26).
B-puoli; Pressure
Pressure etenee voimalla hard rockin puolelle. Tiukka. Nevskin laulu on erittäin vahvaa. Pressure, vaikka onkin aavistuksen laskelmoidun oloinen, on laadukas B-puoli; se on niin laadukas, että tekee koko singlestä klassikkotavaraa. Loistava pelin avaus!
***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
 |
| Far Arden: I feel fine / Until I kiss the sea; kuva Marko, kansi Pette, 1990 |
Moi!
Single on nyt hiukka myöhässä Finnvoxin möhlinkien takia, mutta hyväähän kantsii odottaa, vai mitä. LP ei ole ihan näköpiirissä, mutta video ehkä tuossa helmi-maaliskuussa!
Terveisin Far Arden
A-puoli; I feel fine (1990)
I feel fine jatkaa tutuilla tuhdeilla melodioilla ja Nevskin vahvalla äänellä, vieden kappaletta rockin raskaaseen äärilaitaan. I feel fine ei ole niin selkeä valinta singlen A-puoleksi, mutta se ei kappaletta heikennä. Pitkäsoittoon istutettuna edustaa vahvaa runkoa.
B-puoli; Until I kiss the sea
Kappale tuoksahtaa taas vahva Doorsin henki. Herkkä kappale, jonka takana seisoo vahva bändi. Vaarallinen henkäys niskassa. Kaiho saanut mielenkiintoisen nopean temmon. Jälleen erittäin vahva ja laadukas single kokonaisuus!
***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
 |
| Far Arden; Balled up (EP), Libero records. Kansi Tomi. 1991 |
A-puoli; Strawberry moon & Merry-go-round (Balled up-EP, 1991)
Strawberry moon vaihtaa hieman tyyliä ja esiin nousee Far Ardenin folkahtavat sävyt. Homma toimii kuin reikä juustossa. Far Arden tekee Strawberry moonilla sen minkä Kelpo Pojat teki. Hellyyttävä kappale, jota on helppo hoilata, kunhan sanoista saa kiinni. Nousuhumalaa.
Merry-go-round pitää profiilia matalana, eikä oikein sitä bändin punaista lankaa tahdo löytyä. Tuntuu kuin orkesteri joutuisi pidättelemään. Hieman väkinäinen kitarasoolo-osuus pudottaa kappaleen kanavaan ja porteista kauas pois ulapalle muiden ajelehtijoiden pariin.
B-puoli; Baby was a baseball player & Ivory town
Baby was a baseball player palauttaa ruodon kalaan. Hyrrää kuin vastakatsastettu Corolla. Ei ihan hittiainesta, mutta vaikutus sama. Hieman Peer Guntia, onneksi enemmän Far Ardenia. Lyhyt; 1:22.
Ivory town kiteyttää Far Ardenin nippuun. Loistavasti kulkeva melodia, hyvällä laululla ja persoonallisella sovituksella. Puhtaasti esillä olevat kitarat tekevät Ivory townista upean rock kappaleen.
***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
Jo näillä kolmella singlellä Far Arden perii paikan suomalaisessa rock bändien kartassa. Singlet ovat vahvoja ja monipuolisia kokonaisuuksia. Far Arden on (ollut) varteenotattava rock bändi, jolle toivoo pitkää dinosauruksen elämää.
Lähde
Oulun kaupungin kirjasto (oulu.ouka.fi)
wikipedia
www.finnmusic.net
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti