On the road again - automatkamusiikkia ja muita ääniä

Kautta aikain on ollut mukava nauhoittaa jos jonkinmoisia c-kasetti kokoelmia. Taas tuli tarve kun heinäkuu heitti tien päälle lomailun merkeissä. Aikaa nauhoituksille oli vähän ja materiaalia hankalasti saatavilla, sillä CD-levyt joista kappaleet valitsin, olivat tilanpuutteen vuoksi vaikeasti saatavilla. Kaksi 90 minuutin nauhaa sain lopulta kasaan päivää ennen lähtöä. Tein sekä ulko-, että kotimaiset versiot. Kasettikoteloon mahtui kerralla kaksi kasettia. 

Ulkomaiseen kasettiin runko tuli pääosin erään amerikkalaisen automerkin ilmaisjakelu CD:stä, jota jaettiin aikoinaan Helsingin Kampissa. Mukava paikka; milloin saa limonaadia, milloin musiikkia. Väliin ripottelin mm. The Bandia ja Neil Youngia. Nauha laitettiin soimaan toisen ajopäivän aamuna ja puolentoista tunnin päästä se oli läpi kuultu. Kappaleiden rytmitys ja valinta oli onnistunut. Kelpo nauha.

 Pienen paussin jälkeen olisi kotimaisen matkakasetin vuoro. Siihen hain reissuromantiikan lisäksi kepeyttä, sisäpiirin huumoria, ajankohtaisuutta, poppia, rockia jne... Valikoima oli ulkomaalaista hieman runsaampi. 

Avauksena toimi Maaseutumusiikkia vol.1:ltä Huojuva Lato orkesterin mainio ralli Virran Ola on vielä kuningas. Pehmeä nousu kotimaisten helmien viidakkoon. Linjasta kokonaan poiketen jatkoin The Crashin Sugaredilla. Perusteluna yksinkertaisesti pirun hieno kappale! Lasse Mårtenssonin Tien Kuningas oli helppo valinta. Hieman karismaa ja flanellipaitaa nauhaan toi Pekka Myllykosken ja Jytäjemmareiden Syyskuu, kuin myös Tuomari Nurmion Laaksossa, erittäin viihdyttävältä Tanssipalatsi levyltä. Kepeyttä kasattiin Kari Kurosen nakkivarmalla Kesävieraat esityksellä. Meidän perheen varmin kesähitti, vaikka kasvissyöjiä olemmekin, on ehdottomasti Sepi Kumpulaisen (+ Erikoismiehet) Kesähitti (Säv. ja san. Laaksonen). Viimeistään Sepin kohdalla autossa lauletaan! Samainen kappale muuten löytyy ovikellostamme. Huippu kappale, huippu solisti - varsinkin livenä.  Lassi Valtonen - kyllä, se mies Idolsista - jatkoi kappaleella Kerran ollaan nuoria. Oikeasti persoonallinen solisti, jolle soisi jatkoa. Kerran ollaan nuoria, kelpo levyltä Kukin tyylillään. Roheutta ja hieman twang twangia nauhalle toi aimo annoksen Marjo Leinonen & Viranonomaiset, kappaleella Jään kaupunkiin. Kepeä siirtymä fiilistellen tapahtui poiminnalla J.Karjalaisen hienolta Lännen-Jukka levyltä, trad. kappaleella Piupali Paupali. Samaan hengenheimoon kuului Melrosin Up at errols. Selkeä valinta oli kelien lämmitessä vuodelta 1990 Papu ja Pojat renkutus Helle. Sopivan lyhyt kappale (2"12"").  Materiaalin puutteessa kaivoin esiin kokoelmalevyn Käännetyt viisuhelmet, joka sisältää kaikkien aikojen parhaat euroviisukäännöshitit. A-puolen loppuun pääsivät tältä levyltä Leif Wagerin Ciao ciao bambina ja Eero Raittisen Rakkaudelta näyttää hitto vie.

Siinä A-puoli, joka jäi kuulematta. Kävi nimittäin niin, että ulkomaisen nauhan loputtua oli tarkoitus vaihtaa nauha kotimaiseksi, mutta auton soitin ei kasettia sylkäissyt ulos! Avitin sormella, rämpytin eject nappulaa, kokeilin kaikkia kikkoja, mutta nauha pysyi visusti sisällä. Ulkomainen kasetti, joka oli sisällä jumissa, soi mainioisti - vaihtoi automaattisesti puolta. Sitä sitten pyöritettiin viikon matkalla, aina kun siltä tuntui. Onneksi nauhoitus oli laadukas, jota jaksoi kuunnella. 

Kuulematta jäi siis myös kotimaisen kasetin B-puoli, joka alkoi Papu ja Pojat kappaleella Telttakepit. Sepi Kumpulaiselta pääsi sisäpiirin huumoria ruokkiva Kaiken takana on Seppo. Laadukkaan alun jälkeen vauhtia jatkoi lähes yhtä laadukas Meiju Suvaksen käännöshelmi Diggiloo - diggiley. Elämänkarheutta ja hartautta toi Pekka Myllykosken Ja Jytäjemmareiden Näinkö aika kuluu Neil Young. Miltei puujalkahuumorina seuraavaksi nauhoitin tietysti - Neil Youngia; Heart of gold. Jotta ei aivan silmänkosteaan haikeuteen vaivuttaisiin, ilmapiiriä kevennettiin käännetyllä viisuhelmellä Armi Aavikon Isä-pappa pingviini. Tästä oli helppo jatkaa samalta levyltä, samalla hengellä Marion Rungin Disco tangolla ja Päivin Palaa  kappaleilla. Samaan laariin laitoin vielä Jari Sillanpään alkuperäisen viisuhelmen It takes 2 to tango. Kaiken sekasorron kiteytti ja yhteen niputti  Sepi Kumpulainen ja Erikoismiehet Rockin in Finland, terästettynä Kari Peitsamolla. Marja Leenan Sätkynukke, Olavi Virran Taivaan sinessä ja Armin ja Dannyn Päin seinää palauttivat nostalgian takaisin. Loppuun löytyi vielä Pekka Myllykoskelta ja Jytäjemmareilta Ei kai sillä Peitsamollakaan ole helppoa ja Tuomari Nurmion viihtyisä versio Ramona kappaleesta.

Harmitti. Harmitti, ettei soitin sylkenyt nauhaa pois, eikä päässyt vaivalla äänitettyä kotimaista versiota kuuntelemaan. Itse kasattuihin nauhoituksiin sisältyy tietysti aina riski, tykätäänkö niistä, onko olo vaivautunut? Sain kuitenkin projektille "siunauksen" ja osan kappaleista valitsin puolisoa ajatellen. Pilke silmäkulmassa. Totuus jäi kuitenkin soittamattomiin nauhoihin. Ehkä joskus...

Ii-joen sillat, leirintä

Viikon matka ei siis täyttynyt musiikista. Äänimaisema ei reilun 2000 km matkalla Suomessa kuitenkaan jäänyt äänettömäksi. Näin jälkikäteen olen miettinyt, mitä kaikkea kuulinkaan? Mitä kaikkia ääniä kesälomamatka voikaan pitää sisällään? Ääniä, jotka voi luokitella kokemukseksi, muistoksi. Ii-joen silloilla, Moottorimajoilla yövytessä istuskelimme huoneiston parvekkeella. Oli ilta, jolloin tuli Tangomarkkinoiden miesten finaali. Ii-joki, koivukuja, auringonlasku ja kotimaista tangoa. Palapeli, jossa itse musiikilla oli suuri rooli. Naapurissa oli pariskunta, jolla oli TV auki tangokanavalta, kuin myös meillä. Meillä aavistuksen hiljaisemmalla, joten hauska stereo-vaikutelma pääsi syntymään. Pääosan varasti itse pariskunta. Alkuillan normaali jutustelu vaihtui miehen osalta muminaksi ja lopulta humalaisen sopertamiseksi. Sitä tuttua sammallusta. Mitäs sitä pidättelemään, olihan finaalin tulokset jo selvillä. Naisen ääni oli tässä vaiheessa möreä ja äänen nostolla karheutta tuli lisää. Yön edetessä naisen ääni meni yhä syvemmälle karheuden tasoja, saavuttaen lakipisteen ja mennen siitä läpi. Hän oli kuin kurkkuvaivainen Klonkku Sormusten herrasta. Mädän kalan ruoto pahasti kurkussa poikittain. Niin syvää ja helvetillistä ääntä en ole kuullut missään elokuvissa, teattereissa, sketseissä tai vastaavissa paikoissa. Ääni tuli helvetin perunakellarista, jossa oli paistot kesken.

Ii-joen sillat, leirintä

Auto pitää omanlaista ääntä. Moottoritien sinfoniaa. Vanhemmassa autossa nopeuden noustessa 120 km.n sen kuulee. Moottori huutaa. Ei sillä kovempaa tee mieli ajaakaan, eikä tarvitse. Menköön kiireimmät ohi. Vilkun naksutuksesta olen aina tykännyt. Pehmeä tik tak. Oven sulkeminen jättää komean kumauksen. Ikkunan ollessa auki, ovi pamahtaa. Huolletun auton käyntiääni on terve. Kehrää. Ilo nousee kuskin naamalle.

Ininää Pallaksella

Viikkoon oli tarkoitus sisällyttää pari yötä Pallaksella teltassa. Lappiin mennään yleensä nauttimaan hiljaisuudesta ja avarista maisemista. Silmä ja korvat lepäävät. Siellä se vasta tauoton kakofonia olikin. Itikat; paarmat, mäkäräiset ja hyttyset vikisivät korvan juuressa herkeämättä. Teltassa ollessa ne jyskyttivät teltan pintoja, pitäen pientä rapinaa, yrittäessään sisälle. Itikoiden äänimaailma on järjetön, ei minkäänlaista ryhmähenkeä, kuritonta porukkaa. Yksi kärpänen tekee kesän; se on hallittavissa. Hallittavuus koituukin usein kärpäsen kohtaloksi. Itikoiden ja helteen runsauden takia jouduimme typistämään telttayöpymisiä.

Matkalla Andy McCoyta, patsasta morjestamaan Pelkosenniemelle, ohi suhahteli alin omaan möreitä moottoripyöriä. Saariselällä oli päättynyt Jänkhällä jytisee kokoontumisajo. Isoja ampiaisia. Tekee kutaa kun hieman raottaa auton ikkunaa - wrooommm... wrooommm. Mitä enemmän möreitä pyöriä, sen muhkeampaa. Katupyörä on hennompi ja sanoo vain wium ja menee ohi. Prätkien kanssa saa olla ennakoiva ja katsella taustapeiliin.

Andy McCoy patsas,
Pelkosenniemi (Matti Hulkko)

Pieni Karhunkierros (12km) Kuusamossa jatkoi retkeilyteemaa. Se oli tutustuminen täkäläiseen havuvoittoiseen maastoon. Nopeasti kävi selväksi kuinka suositusta kohteesta oli kyse; vauvasta vaariin tampattiin leveää polkua. Pelkkä ihmismassa sai kavahtamaan kohdetta. Enemmän "häiritsi" massan tuoma meteli; lapset olivat kuumasta päivästä johtuen jo valmiiksi väsyneitä. Negatiivisimmillään äänet menivät kitinäksi, itkuksi ja huudoksi. Tätä yritettiin rauhoittaa kahvilan kaasumakkaroilla. No, se oli vastakohta mielikuvalle jota ajattelin. Todellisuudessa  Pieni Karhunkierros on hieno retkikohde perheelle, joka haluaa esitellä lapselleen retkeilyä Suomessa. Kohisevat kosket ja natisevat riipusillat tekevät varmasti vaikutuksen, makkarat voi paistaa nuotiolla ja mehut juoda tuvassa. Pienestä metsäkioskista saa varmasti kaikille maistuvat letut, huokeaan hintaan 1,50:-. Massaturismiin viittaus on vain pieni varoituksen sana, mikäli hakee rauhaisaa kokemusta.

Massaturismi päätyi lopulta meidän onneksi, sillä jouduimme katsomaan majoitusta hieman syrjempää. Vanha kyläkoulu Kuusamossa oli mukavasti muutettu majoitustilaksi; Loma-Ajakka on paikan nimi. Puutalon pehmeyttä on vaikea voittaa. Narahtavia lautalattioita. Aamulla kahvia hörppiessä olin kuulevinani kukon kiekaisun; tiesin että pihapiirissä majaili mm. kyseinen siipeilijä, mutta en silti uskonut. En uskonut, että kukko vielä jonain päivänä kiekuisi, sillä eihän maaseutua ole enää olemassa niin kuin oppikirjoissa harhaan johtavasti kuvaillaan. Kukon ääni oli jotain museomaista. Voi kuinka kauas kaupungissa asuessa joutuu. Tuoksut ja äänet katoavat jonnekin äänipankkiin. Samaisessa paikassa hyvää henkistä oloa täydensi mm. puusauna ja järvivesi; molemmat kesäisiä laatupaikkoja. Kuinka lapsetkin kiljuvat uidessaan ihan omanlaisesti. Riemun sinfoniaa.

Hiljainen Taivalkoski

Taivalkoskella Kylmäluoman leirintä kaiken suhinan ja mörinän keskellä oli vastakohtaisesti äärimmäisen hiljainen. Hiljaisuutta sai oikein kuunnella. Ukkonen teki tuloaan alueelle ja tulikin, mutta tuli niin hiljaa, etten unestani herännyt.  Todella hiljainen paikka.

En tietoisesti lähtenyt keräämään äänimaisemaa, vaan vasta kotona havahduin kuinka monipuolisia ääniä matka piti sisällään, näiden em. lisäksi.  Sama ilmiö kuin keväällä linnut alkavat laulamaan. Mukava tunne. Ehkä sen vuoksi osalta kaipaan aina silloin tällöin tien päälle. Alitajuntaisesti. Elämä on täytekakku, jossa äänet ovat koriste. 

Ei tämä tähän lopu. Liekö ulkomaisen nauhan amerikkalais-osuus sen verran korkea, että tarinalle täytyi saada onnellinen loppu. Kotona kaivoin soittimen auton paneelista irti. Jos ei muuta, niin vähintään purkamalla soittimen, saan nauhan pois ja kirpputorilta uuden soittimen. Lapsuudesta opituilla korjaustaidolla ei purkamani laitteet tule koskaan kasatuiksi. Näytin puolisolleni kasettisoitinta ja hän pyöritteli sitä käsissään. Lähdin toiseen huoneeseen. Puolisoni hihkaisun laatu paljasti mitä tapahtui. Hän oli saanut kasetin pesästä irti. Minun monotoninen eject nappulan takominen ei kasettia sylkenyt, mutta naisen hellä taivuttaminen sai kasetin ulos. Olin tietysti riumuissani ja kahvit velkaa. Sepi Kumpulainen laulaa makkarasta ja tie pöllyää. On kesä ja hyttyset inisee. 

Autoradio