Nautittavaa kahvimusiikkia (Paulig 1-90, 1990 LP)

Nautittavaa kahvimusiikkia (Paulig 1-90), 1990

Olen kahvin ystävä, minkäs sille voi. Vai kuuluisiko sanoa että kahvitauon ystävä? Kahvilaatu kuitenkin on yleensä sitä valtavirta vaaleaa, vaikka toki tummempaa yritän aina silloin tällöin myös keittää. Huoltamo ja kahvila kahvit ovat myös oma lukunsa; saa mitä milloinkin. Viime vuosina on onneksi tullut pienempiinkin kahviloihin perinteisen pannun viereen vaihtoehtokahvi. Cappuccinot olen vielä jättänyt muihin suihin. Melko kapea-alainen kahvilaadun kuluttaja olen joka tapauksessa. Tauot ovat sitten eri juttu. Paikalla on merkitystä. Tien päällä usein valitaan tarkkaan levähdyspaikka missä sen arvoituksellisen kahvikupillisen nauttii. Miljöö ja ihmiset puhuttelevat, samoin kahvilat - kotikaupungin kahvipaikat ovat valikoituneet nimenomaan paikkojen mukaan. Myös kotona paikalla on väliä, sen hetkisen mieltymyksen mukaan. Sohva, sängyn pääty tai pirtin pöytä. 

Kuppi kuumaa kahvia, englantilainen pipari ja
 legendaarinen kurkku-sinappivoileipä

On hyvin harvinaista mikäli kahvittelun ajaksi etsin tilanteeseen sopivaa musiikkia. Nyt teen poikkeuksen, sikllä hyllystä tuli vastaan  Nautittavaa kahvimusiikkia LP- levy (Paulig 1-90, 1990). Joten pari kuppia raikasta vettä ja 1½ lusikallista kahvia. Laiskan miehen kahvinkeitin laulaa jo. Sillä välin ehtii hyvin tutkailemaan silmiä hivelevän kauniin vihreitä levynkansia. Kannen kuvassa kahvi on kuumaa - se höyryää; kultainen kuppi luo mielikuvat täydellisestä pari päivää levänneestä tiikerikakusta. Nyt eväänä kuuntelukokemukseen on lähes yhtä legendaariset kurkku-sinappivoileivät ja englantilainen pipari. 1080w:n kone on kahvin valmistanut ja nyt on levyn vuoro soittaa minut nirvanaan, sillä luvattu on nautittavaa kahvimusiikkia.

A-puoli

Istun kolmen kissan kanssa lattialla, juon kahvia ja kuuntelen A-puolen avausta, Camille Saint-Saensin Joutsenta (teoksesta Eläinten karnevaali ). Kissani ovat seurapiirini. Mistä saisin pitsireunaisen hörhelöpaidan, jotta istuisin muottiin? Onneksi tarjoilin kahvini perinteisellä kuppi ja kahvilautanen sommitelmalla ja näin etiketti säilyy edes hitusen. Nyt menee melko hienoksi. Duunari kukkakedolla, kehtaanko jatkaa? Saako näin tehdä? Melodia F-duuri. Anton Rubinsteinia 1800-luvulta. Pitäisiköhän 2000-luvun henkeen googlata, jotta tietää mitä kuuntelee? Hienoa ja rauhallista musiikkia. En ehkä tiennyt mihin osallistuin, mutta alan pikku hiljaa tottumaan, vetreytymään. Katse hakee jo puiden hiirenkorvia ja havannoin hempeän kevään tuulen, joka vienosti taittaa puiden latvuksia. Leivällä sinappivalinta on turkulaista; onhan siellä linnat ja kirkot. Tekeekö mielikuva tepposia? Musiikki vie, minä vikisen. Hienosti rakennettu levyn kappalejako, kun kolmas kappale on nimeltään Unelmointia (N:o 7 teoksesta Lapsikuvia Op. 15). Robert Schumann. Kedon kukat kasvavat silmissä, silmä kostuu ja kahvi jäähtyy. Kaunista. Perhosen kaunista. Nimi on melodian mukaan. Helposti palaa aikaan, jolloin jaloissa ei ollut kenkiä, ei sukkia ja punkki puri vain musiikissa. Unelmointi kulutti aikaa ja kahvi jäähtyi - kaadettava kuumaa päälle. Santsattava. Mikä tahansa kahvila nappaisi hetkessä hienostopaikan leiman tällä musiikilla. Päivänvarjo paikka ja nyt en tarkoita Karjala varjoa. Olisi syytä opetella käden liike ja pikkurillin paikka. Rakkauden ylistyksen Op. 12 ( Edwar Elgar) ja Meditaation (Oopperasta Thais, Jules Massenet) aikana olet jo syvällä arjen ulottumattomissa. Huokein kahvikin on paahtunut parhaimmaksi papulajiksi ja kuivin pullakäntty on keisarilliselta tarjoiluvadilta. Ei ole lainkaan häpeä heittäytyä kauniin sinfoniamusiikin vieteltäväksi. Olet kahvihetkesi ansainnut! Pjotr Tshaikovskin Kukkaisvalssi (baletista Pähkinänsärkijä) on pisin retki tällä levyllä; 6`55``. Se on se kaikille tuttu tanssikappale, joka saa kädet heilumaan jokaisella kotibaletistilla. Äkkiseltään se tuntuu riehakkaalta ja voi saattaa kahvikekkerit uuteen valoon. Eikös paremmissakin piireissä lorautella kahvin sekaan väkijuomia. Tätä kappaletta saa syyttää mikäli palasokerit löytyvät seuraavana päivänä lattialistojen luota. A-puolen loppu mennään parin minuutin Antonin Dvorakilla ( Lauloi mulle äiti muinoin (N:o 4 sarjasta 7 mustalaislaulua Op. 55) ja Sergei Rahmaninovilla (Rapsodia Paganinin teemaan - muunnelma No: 18). Mikäli et halua närästystä, lopetat kuuntelemisen tähän ja poistut sivuvasemmalle.  A-puoli kattaa mainiosti yhden kahvitauon. A-puolen kesto on 30.00". Mikäli vieraasi eivät vielä poistu tai haluat ottaa tupsluikkarit kahvin päälle, tarjoilet vielä B-puolen.

B-puoli

Nautittavaa kahvimusiikkia (Paulig 1-90), 1990

Hellästi havahtuu sydämeni (oopperasta Simson ja Delila, Camille Saint-Saens) ei ole niin vahva avaus kuin A-puolen Joutsen. Tunnelma on aavistuksen Twin Peaksmäinen. Juotiinhan siinäkin TV-sarjassa kahvia, mutta muu olikin melko kieroa ja nyt ollaan aavistuksen samoilla synkillä vesillä. Olemmeko nyt tumma paahto puolella?  Dvorakin Laulu Kuulle (oopperasta Rusalka) ei ole tämän toisen puolen avausta kepeämpi. Tunnelma on levyn käännön jälkeen muuttunut vakavailmeiseksi taustamusiikiksi. Olemme matkanneet aikaan, jolloin kenkien käyttö oli jo turvallisuussyistä suotavaa. Matka aikuisuuteen. Vahvat kahvit tummien pukujen sukujuhlassa. Välissä Lisztin Lemmenunelmia jatkaa melankolialla ja Claude Debyssyn Kuutamo (N.o 4 teoksesta Suite Bergamasque) kuittaavat keitoksen rotanmyrkyn tarjoamalla vapaudella. Kohtalokkaan alun jälkeen ilmaan pääsee kepeys, joka kantaa niin Pietro Mascagnin Intermezzon (oopperasta Talonpoikaisratsuväki) kuin Frederik Chopinin Nocturnon (Es-duuri Op.9 N:o2) ajan. Kepeys on hieman teennäistä kuin laihaksi jäänyt kahvi, mutta alun tummaväritteinen synkkyys on kuitenkin murentunut. Levyn lopetus lienee piireissä itsestään selvyys eli Pjotr Tshaikovskin Kahvia ( Arabialainen tanssi baletista Pähkinänsärkijä). Meno ei ole villiä, mutta mielikuva on; aron tuuli lepattaa teltan seiniä ja vallitsee suuri odotus. Silkkaa Harlekiinia. Jogurttimiehen serkku saapuu hetkenä minä hyvänsä. Jännittyneinä hörpitään vasta keitettyä kahvia linnun kulauksin. Hieno draaman kaarellinen päätös! 

Nautittavaa kahvimusiikkia (Paulig 1-90), 1990

Huuhtelen kupin ja teen yhteenvedon. B-puolen jäykkyys pääsee yllättämään. Taustamusiikkia, jonka ei soisi raskaan teemansa vuoksi nousevan liikaa esille. A-puolen voi huoletta laittaa soimaan, nautit kahvista sitten yksin tai ystävien seurassa. Mielenkiintoinen ajatus kahvilevystä. Miksei, mikäli haluaa väriä ja vaihtelua. Parhaimmillaan saa ajatuksen lentämään, mutta heikoimmillaan ajatus lentää niin, että karkaa väärille poluille. Pelkäksi sinfonialevyksi tämä ei ole tarpeeksi ylväs. Liika hajontaa. Lienee levy, joka jatkossakin unohtunee hyllyyn ja vuosien päästä törmään siihen uudestaan; kuuntelen ja riemastun taas hetkeksi.

A-puoli *** - tähteä

B-puoli * - tähti

asteikko 1- 3 tähteä