The Soup Dragons: This is our art (1988 Sire LP)

 

The Soup Dragons: This is our art
(1988  Sire LP), photo Steve
Double

TV on pariin otteeseen näyttänyt Edgar Wrightin ohjaaman brittiläisen scifisekoilun The World´s endin, jossa jälkikuuleman mukaan on melko kattava Manchester-tyylinen soundtrack. Jälkitarkastelu vahvistaa sen, sillä soundtrack koostuu mm. Primal Screamista, Suedesta, The Beatiful Southista, Pulpista, Stone Rosesista, Housemartinsista ja Soup Dragonista. 

Viimeksi kun näin elokuvaa huomioin seasta pari biisiä, mm. kohtausksessa, jossa pubeja kiertävät ystävykset muistelivat menneitä Soup Dragonsin tahdittamana. Soup Dragonsin kappale on vuoden -65 Rolling Stones cover I´m free. Jos elokuva olisi tehty alkuperäisen Rollari version pohjalta, olisi siitä tullut harmaahapsisen mielenkiintoisempi. Soup Dragonsin versio I´m freesta päivittyy  utopiasta dystopiaan. 

Kaivoin hetken elokuvatähteyden siivittämänä esiin vuoden 1988 Soup Dragons LP.n This is our artin. Elokuvan I´m free kappaletta ei tällä levyllä ole. Se löytyy vuoden -90 levyltä Lovegod. Kovin pitkälle en Soup Dragonsia ole arvostanut, siitä kertoo Anttilan 9.95:- markan hintalappu levyn takana. Ei ole levy ollut ostoslistan kärjessä - eikä totta tosiaan pubikierroksen nostattajana.

Nykyajan tietosanakirja wikipedia kertoo, että sana maili juontuu roomaisesta mittayksiköstä ja suomennettuna tarkoittaa "tuhatta askelparia" - pituudeltaan n. 1 480 metriä. Kotikaupungin "Kultainen maili" olisi houkutteleva, mutta todellisuudessa se näillä kemiallisilla kilometreillä tyssäisi johonkin ensimmäisen ratakierroksen vesiesteen tuntumaan. Ei jaksa. 12 baaria on utopiaa. Kaksi riittäisi. Pitäydyn siis kotisohvalla edullisen I-oluen äärellä, katsoen myötähäpeää tuntien elokuvista, kun muut kahlaavat 12 baarin itsemurhalta kalskahtavaa kierrosta.

The Soup Dragons: This is our art (1988  Sire LP),
inner sleeve artwork Ross a sinclair/nexus

Jos kuitenkin virittelisin kehoa Kultaiseen mailiin, niin levyn ensimmäiseltä puolelta saattaisin huuruisen illan lämmittelijäksi kelpuuttaa ainoastaan hieman tyhjänpäiväisen, mutta railakkaan, kierosti rullaavan rallin Great empty spacen, mutta muuten kappaleiden (Majestic head) taso lällättelee liikaa, kuin toinen brittibändi Supergrass heikoimmillaan. 

B-puoleen mennessä olisi koti-kemiallinen nousu tapahtunut, joten nippa nappa ylipitkäksi ampuva Passion protein saattaisi hädän hetkellä kelvata, mutta... Mutta biisin ideat loppuvat tyystin ja neulan pölyn keräämisen ohella se kerää lähinnä ärtymystä. Myös King of the castle rullaa noin periaatteessa, mutta se terävin tunne ei välity. Ei tästä levystä nostattajaksi ole. Lauantai illan rattoiluksi se ei yllä, eikä toisaalta se sunnuntaitakaan pelasta. Pattitilanne.

Pattitilanteet vaativat aina radikaaleja ratkaisuja, eikä tämä Soup Dragonsin eduksi mene. Aika on ajanut tästä levystä ohitse. Jätän hiljaisia hyvästejä levylle, sillä alitajunnassa tiedän etten palaa This is our artin pariin. Sitä vastoin hyllyssä odottaan vielä neljä vuotta myöhemmin julkaistu Hotwired. Asennoidun siihen sitten uudella tarmolla, mutta nyt kerään kadonneen ajan takaisin.

The Soup Dragons: This is our art (1988  Sire LP),
inner sleeve artwork Ross a sinclair/nexus