 |
| Aknestik - nuo merten kiharapäät - : Ojat On Rajat (Poko 1991 LP) |
Asuin lapsuuteni pienen kompaktin metsän vieressä, josta löytyi kaikki tarvittavat remupaikat ramppisratoineen ja neppispaikkoineen. Varsinkin neppisradan mainio savipohjainen rata-aines on jäänyt mieleen! 10 tikkua laudalla sai metsästä myös hyvät puitteet. Suuria puita, leveitä polkuja. Juuri tämän vuoksi pidän rakastettavan suuresti Aknestikin Ojat On Rajat levyn nimestä. Selkeä linjanveto. Siitä pidemmälle eivät säännöt päde.
Aknestik oli lupaava bändi, sillä mm. Juliet Jonesin Sydän kärsi tuohon aikaan jo pienoisesta luottamuspulasta ja Keba oli täysin hyytynyt, Eppu Normaalista puhumattakaan, sillä viimeinen kunnon Eppu-levy, Valkoinen Kupla ilmestyi jo 1986. Aknestik tarjosi heleätä kitarointia ja puhdasta Suomi-rockia (vaikka se kirosana onkin). Livenä en bändiä koskaan nähnyt - lähellä se oli, kai. Bändin keikkatiedoissa oli keikka merkattu kaupunkiin, mutta aikaa ja paikkaa siinä ei mainittu. Paikallinen media ei asiasta informoinut mitään. Viimeiseen asti yritimme kaverin kanssa tehdä orkesterille paikannusta, mutta lopulta tapaus jäi x-kansioon.
Vuosien varrella tarjouslaarista hankkimani singlet olen jo antanut eteenpäin ja Ihmettelin niiden käypää vaihtoarvoa - niistä jopa tapeltiin! Aknestikin eduksi voi todeta, että singlet tarjosivat mukavia herkkuja, mutta aika ajoi niistä yli. Raja bändin "fanitukseen" hämärtyi. Biisit katosivat tehokkaammin kuin puut raivauskoneen alta. Metsässä oli liikaa meteliä ja jälki sen mukaista. Metsämies väsyi ja ahdistui.
 |
| Aknestik - nuo merten kiharapäät - : Ojat On Rajat (Poko 1991), kansi Tappo & JT |
Tuote on kiva. Vinyylin etikettiin on käytetty ripaus ajatusta ja sisäpussiin on piirretty tarpeeksi hyvällä maulla erilaisia hahmoja. Sanojen painatus saa plussaa. Levyn kannessa komeilevat koirat Kikleeni ja Kökleeni. Kansi toimii, vaikka kuva on kännikameratasoa. Takakannen kuvassa leijuu ranskalainen realismi, suomalaisessa ryteikössä.
Vaikka kuinka hieno avaus Toukokuussa onkin, olisin ehkä sijoittanut sen kuuluisalle A2-paikalle. Biisi on varma hitti; hyvä tarttuva melodia ja äärettömän sympaattiset sanat. A2-paikalla oleva Ongella, taittaa matkaa samalla sympatialla kuin avaus Toukokuussa. Biisi on hengenheimolainen Noitalinna Huraan! kanssa, sillä erotuksella, että Aknestik on maksanut sähkölaskunsa. Mikäli sanoihin on uskominen, on maaseudulla aikaa harrastaa leirielämää ja elämän pieniä nautintoja, sillä Haukiputaalainen (Oulusta reilu 20km pohjoiseen, Kiiminkijoen suulla) Aknestik on kolmannen biisin aikana ehtinyt käymään jätskillä ja pari kertaa kalassa. Kappaleentekijöiden Jukka Takalo - Kai Latvalehto aihemaailma haarukoituu tavallisen, luontoa rakastavan jampan elämän ympärille. Metässä istuskellaan, haaveillaan mukavista tytöistä ja rahat tienataan alipalkatuista töistä.
 |
| Aknestik - nuo merten kiharapäät - : Ojat On Rajat (Poko 1991 LP) |
Sisäpussi harhauttaa Oivaa Etsimässä kappaleen kohdalla. Kappale paljastuu yllättäen instrumentaaliksi, vaikka sanat on painettu paperiin. Kyseessä lienee sisäpussikaraokebiisi. Suomalaisesta hulluudesta kumpuava Metässä jatkaa sukulaisuutta Noitalinnan kanssa ja levyn kääntöä edeltävä Katriina kierii laiskuuden reunamilla. Puhti loppuu ja olo hämärtyy.
Polttaraisia nostattaa sykettä ja neula on löytänyt jälleen aavistuksen kadoksissa olevan suonen. Ripeän melodia lomassa sympaattisuus vahvistuu, eikä hieman imelä teksti vahingoita lopputulosta. Aknestik on halutessaan pirun laiska bändi. Hienous on hetkissä. Bändi väläyttelee säälimättömän kauniita kitaramelodioita, mutta vastapainoksi sopan laatu vaihtelee sakean ja hailakan välillä. Naapurin Parrakas Lentovaris räpiköi nippa nappa hakkuuaukion yli, mutta kuten totuttua, tälläkin kertaa variksen lennossa on jollain käsittämättömällä tavalla kauneutta ja kiehtovuutta. Hieman naivi ja ylipirteä Poplaulu 90 sopii hyvin Aknestikille. Matosen lastenlaulumaisuus diipa daapoineen häiritsee aluksi, kunnes rytmi ja lällätys vie ja laulat täyttä kurkkua ahvenesta! Kappale ui liiveihin. Levyn loppu kuulostaa ideoiden kapeudesta, eikä Varastomiehn laulu jaksa kerätä kiinnostusta. Heppaista täytettä pahaan vetoon. Kissavainaalle on yksinkertainen ja kaunis huomionosoitus, mutta oli kaivannut muutaman tuorean säkeistön lisää.
Levy lupaa, mutta ei anna. Huiput koetaan heti alussa ja loppu on laskemista tampatussa rinteessä. Väliin mahtuu muutama paha pälvipaikka. Vaarana on pyllähtäminen. Pieni harmiton vähemmistö saattaa kokea intoa, mutta perheauton soittimeen on pitkä matka. Pitkä matka, mikäli tankissa on kengurubensaa.
**-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
Painan korvani taivasta vasten ja kuuntelen variksen siipien iskuja. Rytmi on sama kuin sydänrytmini. Olemme molemmat sairaita ja putoamme hetkenä minä hyvänsä. On alkutalvi ja meidät löydetään vasta keväällä, mutta silloin olemme vielä tuoreita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti