XTC: Fossil Fuel The XTC Singles 1977-92 (Virgin 1992 CD)

Brittiläinen uuden aallon bändi XTC teki uransa aikana pari biisiä, jotka ovat porautuneet mieleen niin, että levyhyllyssä roikkuu bändin kokoelma levy Fossil Fuel The XTC Singles 1977-92. On aika tarkastaa, kannattaako levyä vielä roikottaa vai annanko narun haperoitua ja levyn pudota hyllyltä alas.

XTC: Fossil Fuel The XTC Singles 1977-92 (Virgin 1992),
sleeve desing satellite @ clinic, model Simon Miller fm
desing, photo Johnnie Rutter

XTC: 

Fossil Fuel The XTC Singles 

1977-92 

Tartutaan heti näihin pariin kappaleeseen, joiden ansioista levy on tiensä hyllynreunalle löytänyt. Kaksi näistä kappaleista on vuoden 1986 Skylarkin-levyltä, joka Billboardin 200 listalla tavoitti listasijan 70. 

Grass: Pieni sympaattinen pop-helmi, joka ei yksinkertaisuudestaan huolimatta kuulosta tyhjänpäiväiseltä, vaan kiehtoo ja tavoittaa kuulijan hennon melodian ja unenomaisen

laulun ansiosta tunnelman, joka jää mieleen pyörimään. 

XTC: Dear God (Virgin)

Dear God: Alku hauraudellaan herättää mielenkiinnon ja se palkitsee myös lopussa. Dear God kiehtoo myös jousien käytön ansiosta. Nyanssit marssivat tunneskaalojen ympärillä, jotka ovat kappaleessa kapaloitu mehukkaaasti tiukkaan nippuun.

Lisäksi erikseen on nostettava vuoden 1979 levyltä Drums And Wires levyn avaava Making Plans For Nigel, joka kaikessa hörhöydessään on repaleisen rakastettavaa new wave henkistä pehmo punkkia.

Jam-henkinen, punkahtava Science Fiction ja suoraviivaisempi ja ryhdikkäämpi Are You Receiving menevät vielä, mutta liian naamanvääntöinen kaikkine äänähtelyineen etenevä This Is Pop nostaa niskavilloja väärällä tavalla. Siinä missä esim. Generals And Majors ottaa askeleen eteen, ottavat Ten Feet Tall ja Wait Till Your Boat Goes Down pari taakse. Jostain kuitenkin kertoo se, että humpahtavanhittipotentiaalinen Towers And London edustaa bändiä kultaisella keskiviivalla ja tarkoittaa sitä, että herkut ja roskat löytyvät reuna-alueilta. On edettevä tuntemattomien vesien rannoille, löytääkseen XTC:n sielun.

Kappaleiden välillä ja jopa biisien sisällä on liikaa eripuraa ja heittoa, eikä se voi olla häiritsemättä. Love t The First Sight, Great Fire ja Love On A Farmboy´s Wages heiluttavat venettä liikaa. Liikaa pärskeitä. Kappaleita on tukahduttavan raskan kuunnella, vaikka niiden kiehtova kokeellisuus hiipii nerouden raunioissa. Suoraviivaisuuden puute lamaannuttaa. Love On A Farmboy´s Wagonissa on niitä mahtipontisuuden sävyjä, joita XTC olisi voinut kokeilla ja tarkastella enemmän ja vastapainoksi, toiseksi ääripääksi olisi tutkittu hauraita sävyjä, kuten esim. Grass kappaleessa. This World Open lähenee letkeydellään Policea, mutta jää enemmän kuin pari pampunmittaa Policen tuotannosta, vuodelta 1984 oleva Wake Up on sävyiltään hieman tuhdimpi ja tuotetumpi ja koko biisi kiittää. Selkeä, iloinen ja kupliva pop-ralli The Mayor Of Simpleton on jo niin popahtavan raikas, ettei se oikein tunnu kuuluvan XTC-tuotantoon. Kappale nappasi ykkössijan Modern Track listalla 1989. Liikaa kuplia, liikaa vaahtoa. 90-lukua hätyyteltäessä tekniikan puolesta soundimaailma on jo niin mullistunut, että XTC-melodia on lähinnä liian löysää valuvaa hunajaa, kuten The Loving, The Disappointed tai  mauton ja yllätyksetön retale King For A Day. Kappaleet ovat tylsiä aikuisrock-poppeja, poikkeuksena mainio radioasemahitti-leiman kylkeen saanut The Ballad Of Peter Pumpkinhead.

XTC: Making Plans For Nigel (Virgin),
sleeve Cooke Key

Fossil Fuel-kokoelma ei Grassin tai Dear Godin lisäksi juurikaan tukea saanut. Luvattu tähdenlentojen yö vaihtui räpsyväksi katuvaloksi. XTC on ennemminkin bändi, jonka melodiat jäävät mieleen tapaus- ja tilannekohtaisesti, aika- ja paikkasidonnaisesti.  

XTC:n alitajuntainen voima on muutaman, koko tuotantoa kultaavan, em. kappaleen ansiosta suuri ja se tekee bändistä niin suuren kuin haluat. Lopulta levy jää kuitenkin kaukaiseksi, mikäli XTC:n yleisilme ei miellytä. Ei mahda - ei tänään, ei ehkä huomennakaan. 

*-tähti (asteikko 1- 3 tähteä)

lähde: allmusic.com