Merirosvoradio - elokuvan ääniraita

Rickhard Curtisin ohjaaman  elokuvan Merirosvoradio  (The boat that rocked, 2009) soundtrackia on jossain yhteydessä mainittu kaikkien aikojen parhaimmaksi. Titteli on niin kova. Soundtrackin listaa selatessa, vastaan tulee tukku hienoja orkestereita ja kappaleita; en siis väitä vastaan, varsinkin kun mieltymys ja kokemuspohja soundtrackeihin on alhainen. Yleensä elokuvien musiikit jäävät irrallistapauksiksi; hieno kappale siellä täällä, mutta kokonaisuudesta ei niinkään pisteitä heru. Soundtrack levyt, jotka hyllystäni löytyvät, ovat lähinnä tunnetason levyjä, ei niin laadun mittapuita. Nyt katson elokuvan niin, että tarkkailen lähinnä ääniraitaa. Mikä osuus musiikilla on? Onko nippu loistavia biisejä istutettu niin, että ne tukevat elokuvaa vai onko kyseessä pelkkä loistava soundtrack runko?



Merirosvoradio  (The boat that rocked, 2009)


On vuosi 1966 kun radiosta etsitään kanavaa, joka lähettäisi luvatonta ohjelmaa Britteihin. Räväkkä The Kinks nostetaan kuvaamaan anarkiaa. Toimii! Siirtymä The Kinksistä meren kuohuihin ja myrskyn ääniin tuntuu suunniteltulta. Kuvan kulkiessa laivan uumenisssa, taustalla ääniraidalla kuin huomaamattomana haamuäänenä, muzakina, kuuluu musiikki. Kuin se eläisi laivan rungossa. Jo ensiminuuteilla musiikki upotetaan elokuvan yleiseen hälinään niin, että tuskin sitä kuulee tai tarkemmin noteeraa, ellei erikseen kuuntele. Elokuvan nähtyään tällaisia kappaleita ei edes muista. Vielä Friday on my mind ja sen jälkeen hieman hiljentyy; aikaa mennyt n. 7 minuuttia. Loogista tietysti on, että radioaseman ollessa näin vahvasti yhtenä juonikäänteenä, musiikkikin on vahvasti esillä. Vuorosanoille annetaan oma rauha lähinnä pääministerin ja alaisten keskutellessa, mutta kun siirrytään takaisin laivalle, siirtymä tapahtuu musiikilla. Elokuvan vuoropuhelun rytmittämistä. Toki myös laivalla on hiljaisia hetkiä tai annetaan tilaa vuorosanoille - pidetään paketti kasassa. Draama kaartuu.  

Selkeitä painottavia kappaleita on mm. The Holliesin; I`m alive, kun radioasemalla kiistellään F-sanan käyttämistä ensimmäistä kertaa eetteriin tai Leonard Cohenin; Marianne, kun ihmissuhteet näyttelevät osaa. Vahvoihin tunnetiloihin on yhdistetty mm. Lorraine Ellisonin; Stay with me, Whon; I can see for miles, Dusty Springfieldin; You don´t have to say you love me ja Procol Harumin; A Whiter Shade of Pale. The Kinksin; Sunny Afternoon soi dramaattisten vaiheiden jälkeen, leikkisyyden luomisessa - elämä hymyilee, mutta alla säteilee jännitteen luominen. Merirosvoradio on tyylilajiltaan komedia ja sitä tukee mm. Beach Boysin; Wouldn´t it be nice, kohtauksessa, joka tällä musiikkivalinnalla nousee miltei brutaaliksi. Tätä edeltävä toiminnallinen kohtaus kuitataan The Wholla. Pääsääntöisesti voi sanoa, että musiikilla on illoitteleva osa; se tarttuu kuin takiainen ja rakastaa sinua niin kauan kun taivut sille. Olet myyty, et voi vastustaa. Laiva seilaa näennäisesti hyvien tuulien alla. 

Elokuvassa on myös orkestereita, joita ei soundtrackilla ole. Mm Rolling Stones, Them, The Seekers ja Jimi Hendrix. Tupla CD on täynnä herkkuja ja eittämättä nämäkin olisivat kakkua koristaneet. Se on sitten makukysymys, onko soundtrack paras mahdollinen. Puuttuuko siitä jotain? Elokuvaan nähden levyn kappaleet eivät ole esiintymisjärjestyksessä. Sekin on makukysymys, kun elokuva nojautuu näin vahvasti itse kappaleisiin. Mikäli elokuvaan olisi erikseen tehty elokuvallinen musiikkisovitus, niin silloin olisi aiheellista kyseenalaistaa kappalejärjestys. Ihan fiiliksen takia. Nyt kappaleet toimivat levyllä irrallisina musiikkikarkkeina. 

Merirosvoradiossa musiikki on selkeä näyttelijä, sen läsnäolo ruokkii ja se kuljettaa tarinaa vahvalla otteella; melkein voisi puhua pikkulinnun mielellä musiikkielokuvasta, sillä sitähän tämä on. Musiikkihan tässä on elämässä ja kuolemassa. Ihiminen  - DJ ja poliitikko - on vain välikäsi. Elokuvan musiikista tulee hyvä olo, se on hyvällä maulla valittua. On pienoinen ihme, ettei rock musiikin helmiä ole paremmin käytetty elokuvateollisuudessa - onkin siis avosylin otettava vastaan Martin Scorsesen  kulttuuriteko, jossa tavoitteena on saada Ramones valkokankankaalle bändin 40-vuotis juhlavuoden kunniaksi. 

CD 1 
1 Duffy – Stay With Me Baby 
2 The Kinks – All Day and All of the Night 
3 The Turtles – Elenore 
4 John Fred and Playboy Band – Judy In Disguise 
5 Martha Reeves & the Vandellas – Dancing In the Street
6 Beach Boys – Wouldn’t It Be Nice 
7 Smokey Robinson & the Miracles – Ooh Baby Baby 
8 Herb Alpert & the Tijuana Brass – This Guy’s In Love 
9 Tommy James & the Shondells – Crimson & Clover 
10 Jeff Beck – Hi Ho Silver Lining 
11 The Who – I Can See For Miles 
12 The Troggs – With a Girl Like You 
13 The Boxtops – the Letter 
14 The Hollies – I’m Alive 
15 Chris Andrews – Yesterday Man 
16 Paul Jones – I’ve Been a Bad Bad Boy 
17 The Tremaloes – Silence is Golden 
18 Skeeter Davis – the End of the World

CD 2
1 Easybeats – Friday On My Mindd 
2 The Who – My Generation 
3 Cream – I Feel Free 
4 Jimi Hendrix – the Wind Cries Mary 
5 Procol Harum – a Whiter Shade of Pale 
6 Otis Redding – These Arms of Mine 
7 Junior Walker & the All Stars – Cleo’s Mood 
8 The Supremes – the Happening 
9 The Turtles – She’d Rather Be With Me 
10 The Bystanders – 98.6 
11 The Kinks – Sunny Afternoon 
12 Cat Stevens – Father and Son 
13 The Moody Blues – Nights In White Satin 
14 Dusty Springfield – You Don’t Have To Say You Love Me
15 Lorraine Ellison – Stay With Me 
16 The McCoys – Hang On Sloopy 
17 The Isley Brothers – This Old Heart of Mine 
18 David Bowie – Let’s Dance