Bob Dylan: Pat Garrett & Billy The Kid (Soundtrack, CBS, 1973 LP)

Bob Dylan: Pat Garrett & Billy The Kid (CBS,
1973), Aart direction & desing John Van Hamersveld

YLE Teema jatkoi hienojen elokuvien esityksiään ja vuorossa oli George Roy Hillin klassikko westernButch ja Kid - auringonlaskun ratsastajat (Butch Cassidy and the Sundance Kid), vuodelta 1969. Se kirvoitti taas koluamaan levyhyllyä ja löytämään soundtrackin toisesta western elokuvasta. Vuonna 1973 yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Sam Peckinpah teki elokuvan  Pat Garrett & Billy The Kid, johon soundtrackin teki Bob Dylan. Levy on Dylanin uran 14. Elokuvasta irtosi Dylanille myös sivurooli ja hän esittää Aliaksen osan. Pechkinpahin arvaamattoman käytöksen takia elokuva esitettiin  o h j a a j a n  versiona teattereissa vasta 1988, neljä vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Soundtrack on omistettu Sam Peckinpahille.

Pat Garrett & Billy The Kid  on mainio soundtrack. Se on kuunneltavissa yhtä lailla kuin normaali pitkäsoitto; sen kappaleet ovat selkeitä yksittäisiä esityksiä lukuunottamatta a-puolen viimeistä täytekappaleeksi jäänyttä River Themiä ja b-puolen avausta Turkey Chase, joka karusti lopetetaan kesken. Levyn yleisilme on surumielinen ja haikean hiekkainen kuten avaus Main Title Theme (Billy), jossa on hienoisella Meksiko mausteella myös aavistuksen fadomaisia piirteitä. Samaan haikeuteen yltää myös Bunkhouse Theme. Levyn alkuun on astutettu pari instrumentaalikappaletta ja Cantina Theme (Workin´for the Law) johdattelee hiipivän hypnootisesti Bob Dylanin ensimmäisiin laulusuorituksiin kappaleessa Billy 1. Tuttu Dylanin huuliharppu säestää yksiselitteistä jälleen meksikolaishenkistä esitystä. Levyn maineikkain merkkipaalu osuu b-puolelle, jossa totuutta katsotaan silmiin Knockin´on Heaven´s Doorissa. Kappale on täysin irrallisen oloinen kokonaisuudesta ja samalla se silti sitoo kaiken yhteen. Esitys kerää väristyksiä. Se on karu. Alkuperäisenä esityksenä se tuntuu miltein aihiolta, sillä kappaleesta tehdyt cover versiot ovat järjestelmällisesti liki tuplaten pidempiä, mm. Guns N`Roses (5:36), Eric Clapton (5:20), Warren Zevon (4:05) ja Dave Lidholmikin pääsee yli neljän minuutin. Kappaleen alkuperäinen pituus on 2:32. Muita cover artisteja ovat mm. Bob Marley, Mark Knopfler, The Sisters Of Mercy, Television, U2 ja Bon Jovi. Final Theme on herkku, sillä sen melodia seuraa kiehtovasti hetkellisesti Knockin´on Heaven´s Dooria. Myrskyn jälkeen on poutasää ja Final Theme nousee loppua kohden auringon kajoiseksi, pysyen kuitenkin arvoituksellisena. Levyn lopetukset, Billy 4 (äänitetty Meksikossa) ja Billy 7 ovat selkeitä kappaleita ja tuovat rauhallisen leposijan kuulijalle.

 Bob Dylan: Pat Garrett & Billy The Kid (CBS,
1973), Aart direction & desing John Van
Hamersveld, photography Manuel
Palomino, Bob Jenkins, Sarah Dylan

Dylan on kiehtova valinta western elokuvan soundtrackin tekijäksi ja ehkä juuri hänen folk/rock taustansa saa levylle sen hienon hieman nihilistisen henkäyksen. En järin ole soundtrackien, saatika Dylaninkaan ihailija (vielä), mutta Pat Garrett & Billy The Kid levyyn on saatu outo, hieman kiero ja kalmainen tuoksu, jonka Knockin´on Heaven´s Door parsii kasaan, kuin lyijyllä täyteen pumpattu pyssysankari; ja se on hyväksi. Väkivalta on elokuvassa, sielun rippeet levyssä. Levy kestää kuuntelua sen moninaisen taustansa ansiosta. Saat ratsastaa elokuvan tunnelmiin, Dylanin uran sivuhaaraan ja hienoihin kappaleisiin. Helmi kuuman maan. Levy ei ole portti Dylanin tuotantoon, mutta oveen kannattaa koputtaa. Ehkä sieltä löytyy pieni taivas.

***- tähteä  (asteikko 1-3 tähteä)