Ensimmäistä kertaa törmään satukirjaan tai kirjaan ylipäätään, jossa on vinyylilevy mukana. Vuonna 1971 julkaistu satukirja Cendrillon (Tuhkimo), kätkee etukannen taakse sisätaskuun 7# singlen (CBS), johon on luettu ja laulettu 20 sivuinen tarina. Cendrillon eli Tuhkimo on Charles Perrault`nin kirjoittama satu, jonka ensiesitys Pariisilaisessa oopperassa oli 1899. Tämän kirjan sovituksen ovat tehneet Jeanne Cappe ja Francis Scaglia. Kappaleet ovat Les Costan ja kuvitus Jean-Léon Huensin. 
Harmikseni tuote on ranskankielinen. Näin siitä menee periaatteessa kaikki ohitse. Mutta nautitaan kauniista ranskan kielestä ja visuaalisesta ilmeestä. Levy etiketti on kaunis satuaihein piirros ja levytasku tyttömäisen purppura. Levy lepää kirjan kannessa kuin lompakko taskussa tai tikkari maitohampaisen suussa. Satu on kerrottu levylle melko tummalla ja normaalilla äänellä, verrattuna vastaavia suomalaisia äänitteitä, joissa eläytyminen on toista luokkaa. Tämän levyn efektit ovat jäänet muutamaan tiu´n kilahdukseen ja huilun luikahdukseen, mutta se riittää mainiosti. Yksinkertainen on kaunista. Levyn molemmilla puolin on laulua. Laulut ovat melko aikuismaisen oloisia. Mahtaako olla kulttuuriero? Kaikki mitä kirjasta löytyy, löytyy myös levyltä ja toisin päin. Yksi yhteen. Ranskan kielestä en tiedä, mutta luetun tekstin vauhti on nopeaa. Karaokena en pysynyt perässä, vaikka välillä oikasinkin. Levyn puolet kestävät n kahdeksan minuuttia. Satu levyllä loppuu lauluun ja mainioon lallatukseen. Iloinen loppu. Ja sitten pienet ranskalaiset pomppivat ja huutavat keittiössä, "encore, encore!".
Kirja on selkeä lukuinen, hyvällä fontilla painettu. Sivut eivät ole täyteen ahdetut, kuten usein näkee. Kuvitus on myös selkeää ja kaunista, mutta ei liian tyttömäistä. Värit ovat kohdallaan. Levy ja kirjan yhdistelmä on miellyttävä ja toimiva. Mikäli toinen tuote hajoaa, voi käyttää toista tuotetta. Ääni kähenä; levy pyörimään - mummolassa; kirja käteen. Mutta kukapa ei mukavan mummon kanssa haluaisi seurustella?
Tämä on samalla vanhin äänite + kirja yhdistelmä, mihin olen törmännyt. Mistähän mahtavat löytyä tällaisen konseptin juuret? Mitä satuihin tulee, niin onneksi taltioin aikoinaan Matti Pellonpää ja Kari Väänäsen Radioteatterin huikasevana tulkintana A. A. Milnen Nalle Puhin. Onneksi nämä ranskan kielen taitoiset kaverukset tulkitsivat sen suomeksi ja tavalla joka ei jätä ketään kylmäksi.
C´est la vie!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti