perjantai 24. heinäkuuta 2020

Kauko Röyhkä & Narttu: Uusia tansseja ( CD 2003 Johanna /ensimmäinen julkaisu 1981 EMI)


Seisoskelen tässä Vihreän huoneen levyhyllyn edessä ja hikoilen norona. Jotain hetkeen sopivaa. Se voisi olla Sepi Kumpalaisen Kesähitti, mutta se on mielummin Kauko Röyhkän Kesäaikaan. Tongin levyjä, jotka pahus vie eivät ole järjestyksessä. Tonkiminen palkitaan.


Kauko Röyhkä & Narttu: Uusia tansseja ( CD 2003
Johanna /ensimmäinen julkaisu 1981 EMI). Kannen
suunnittelu ja retushointi Markus Heikkerö, kuva
Heikki Mattila

Näihin Kauko Röyhkän vanhempiin pitkäsoittoihin olen muodostanut näkymättömän etäisyyden, joka kuitenkin hajoaa aina levyä kuunnellessa. Vaikka pitkäsoitto Uusissa tansseissa mielikuvat lipuvat Eppu Normaalista (Ei ole helppoa olla jumala) aina lehmäkellolla terästettyyn vaarallisen tuoksuiseen kuplettiin (Onnellisten testamentti), niin pintakuoren alla, liki koskettavissa lepää aito ja ehta röyhkeä Röyhkä joka tarjoaa juuri sen nautinnon jonka  haluan.





Tämä vuonna 2003 uudelleen masteroitu Uusia tansseja lepää pitkälti käännöskappaleiden varassa, mutta Röyhkä on taivuttanut kappaleet niin omanlaisekseen että moinen laina unohtuu pian. Hilpein käännösversio on eittämättä pimentoon jäänyt Ray Dorsetin kaikille tuttu In the summertime (Kesäaikaan), joka antaa uuden, mutta realistisen näkökulman helteiseen kesään. Lou Reedin What goes on (Paras päällystää suu) istuu Röyhkän ja Nartun hanskaan tyköistuttavasti. Ehdoton helmi on kuitenkin Kevin Coynen laiskan pulskea Light up my little light (Kanerva), joka on saanut Röyhkän ja Nartun käsittelyssä raastimesta, joka hilloaa, sylkee ja raastaa oikein olan takaa. Ilman hieman tylyä loppua Kanerva olisi Röyhkän versiona eittämättä yksi tiukimmista biiseistä ikuna. 

Levyn bonus-osuus esittelee Kanervan live-version liki minuutin pidempänä ja siitä saa pienen aavistuksen mihin kappale kaikessa jännitteisyydessä yltää! Oikea paikan päällä koettu live kuittaa ja kuivaa ja laittaa kirpeän kirsikan Kanervakakun päälle. Kannattaa raahautua keikalle, mikäli Röyhkä pitäjään saapuu sähköisenä ja toivoa pukilta lahjaa.

Pikkuveljeksi tällä levyllä Kanervalle jää kaunis ja uljas Kaukana, joka parhaimmillaan nousee paljaan tunturin laelle kuin sileä turkkinen kettu ja ottakaa avosylin vastaan pohjoisen tuulen ja kylmän puuskan.

Röyhkä on artistina päässyt sellaiseen asemaan, etten koe levyllä olevan varsinaisia täytekappaleita, ellei niiksi lueta varta vasten CD-versioon eksyneet neljä bonus live-biisiä. Valinnat ovat kuitenkin oivia (Keskinkertaisuutta, Onnellisen testamentti, Uusia tansseja ja Kanerva) ja pienen lisän niille antaa niiden nauhoitusajankohta joka on jouluaaton aattona 1980 (YLE Härmärock).
Näitä vanhempia levyjä kun tulee sahattua harvemmin, niin niistä löytää hauskoja tärppejä joihin ei ole jäänyt muistijälkeä. Marimekkoverhojen takaa on yksi hauska ajankuva, joka istuu näin 40 vuoden!!! – kyllä, 40 vuoden jälkeen sopivasti kuin rippipuku.

Röyhkän tapauksessa on syytä mainita myös sen hetkinen taustabändi, joka Narttuna tällä levyllä on; Kaj Backman, Jarmo Heikkinen, Riku Mattila, Heikki Tikka ja Pentti Nevalainen.

Kauko Röyhkä & Narttu: Uusia tansseja ( CD 2003 Johanna /ensimmäinen
julkaisu 1981 EMI). Kannen
suunnittelu ja retushointi Markus Heikkerö,
kuva Henrik Shutt

Pirteä vierailu. Mutta helppo vierailla kun tietää isännän ja tuntee talon tavat. Levy ei ehkä anna tähän aikaan jota elämme paljoakaan, mutta se antaa kaikkea ennen sitä niin paljon tärkeää ja mielenkiintoista informaatiota, ettei sen vaikutusta ole soveliasta väheksyä. Ilman perusteita ei synny kunnon taloa ja tämä levy on yksi rakenteista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti