Leonard Cohen: New Skin For The Old Ceremony (1974 CBS LP)

Reilu kaksi kuukautta sitten kirjoitin Dolkowsin Story of Robi & The Nudes levystä, jonka levynkannen tituleerasin kirpakkaaksi. Kannen kuvassa on kaksi alastonta naista jotka näkyvät navasta ylöspäin ja toinen naisista nipistää toisen kaverin nänniä. Alastomia ja käsi. Jokin aika sitten sain käsiini vanhahtuneen Helsingin Sanomat, jossa oli juttu ranskalaisesta taidemaalarista Bernard Buffet`ista jonka maalaus korsettinaisista oli päässyt lehteen. Samoihin aikoihin törmäsin levyhyllyssäni Leonard Cohenin New skin for the old cermony levyyn, jonka kannessa liihottelee kaksi alastonta kruunupäätä, hellästi syleillen toisiaan. Paljon yhtäläisyyksiä vähän ajan sisään ja melkoinen aasinsilta. 

Dolkows: Story of Robi & The Nudes (1988 Gaga Goodies LP), sleeve
desing garlic productions

Kuva Keystone press agency / HS

Leonard Cohen: New Skin For The Old Ceremony

Leonard Cohen: New Skin For The Old Ceremony (1974 CBS LP),
cover desing Teresa Alfieri

Ajan saatossa Leonard Cohen on kiilannut omalla arvoasteikolla samalle viivalle sellaisten herkkien esiintyjien kanssa kuten Neil Young tai Nick Cave. Leonard Coheniin muistan törmänneeni ensimmäisen kerran 80-luvun lopun "Manhattan" hitillä. Se ei kuitenkaan ollut rakkautta ensi kuulemalla ja Cohen sai tylyn vastaanoton. Vasta myöhäisemällä aikuisiällä Cohen raivasi tilaa ja teki sen tyylillä. Nyt Cohen on tietyssä mielentilassa lyömätön! Lyömättömyyttä todistavat tällä New skin levyllä mm. sellaiset aistikkaat kappaleet kuin Chelsea hotel #2, Who by fire, I tried to leave you sekä Take this longang. 




Osa kappaleista on entuudestaan tuttuja, mutta valtaosa on lautasella ensimmäistä kertaa, sillä pitkäsoitto on osa isompaa osto kokonaisuutta, jonka hankin jokin aika sitten. Oikea aika, oikea paikka ja vielä parempi hinta! Kokonaisuuteen kuuluu lisäksi viisi muuta Cohen pitkäsoittoa.

Cohenin etuna on kärsivä ja harmaa ääni, jota on tottavie miellyttävä kuunnella. Se lähentelee ASMR:sta (autonomus sensory meridian response) tuttuja aistielämyksiä ja saa ihon kananlihalle.  Vähäeleiset kappaleet ruokkivat mieltä ja saavat ajatukset liikkeelle. Kaiken kaikkiaan Cohen toimii muusana ja inspiraation lähteenä. 

Cohenin soundin ajattomuus kiehtoo. B-puolen avaus There is a war kuulostaa selkeästi vanhahtavalta, mutta esim. jouset antavat kappaleelle suunnattomasti nuoremmuutta. Äkkiseltään summamutikassa on mahdoton heittää levy ilmestymisvuoteen 1974. 

Levy huikaisee. Vene jättää hentoa vanaa tyyneen pintaan, mutta B-puoli saa rannat tyrskyämään. Tunnelma on kiehtovan nousujohteinen, joka kruunautuu huikeaan biisiputkeen. Vastaavaa draaman kaarta en ole aiemmin kokenut. Itku tulee oikeaan hetkeen.

Levyn lopetus Leaving green sleeves pyyhkii poskien pielet ja lopettaa hypnoosin palauttamalla tajunnan melko raa´alla tavalla. Pelkistetty, mutta liki täydellinen levy, jota soitetaan silloin kun halutaan. Silloin kun tuulet ja tähdet niin kertovat.