Billie Holidayn syntymästä (7.4.1915
-17.7.1959) tuli tänä vuonna 100 v. täyteen. Holiday kuoli kuitenkin varsin
nuorena, 44-vuotiaana. Elämä vei. Minun ja Billie Holidayn ”yhteistä
liittoa” on kestänyt n. 15 vuotta. Se oli rakkautta ensi kuulemalla. Paikka
jossa ensi kertaa tiedostaen kuulin Holidayta, oli radion äänitysstudio;
sympaattinen pieni koppi, oppilaitoksen puisessa rakennuksessa, kaunis kesäinen
ilta, hyvä akustiikka. Toinen opiskelija oli hiipinyt studiolle kuuntelemaan
kirjastosta lainattua Lady In Satin LP:tä. Se oli menoa.
Artistin varsinaisia pitkäsoittoja
on hyllyyn tullut ainoastaan tuo elämän langan yksi kulmakivistä, em. Lady In
Satin. Se johtuu pitkälti siitä syystä, että muitakin – muiden artistien levyjä
on viimeisen 15 vuoden aikana tullut hankittua varsin maltillisesti. Lisäksi
hyllyssä on 10 CD:n paketti, jolla saan pahimman Billie Holiday – nälän
tukahdutettua. Anttilan ”antikvariaatin” halpalevyhyllystä löytynyt paketti oli
sen verran edullinen, ettei sitä saanut jättää huomioimatta.
 |
| Billie Holiday; 10 CD-SET (Membran Music Ltd), artwork Hommage Multimedia |
Setissä on 10 pahvikantista levyä ja
kaiken kaikkiaan musiikkiesityksiä on yhteensä 87, joiden kokonaispituus on
kiitettävä reilut yhdeksän tuntia. Se riittää. Setin vahvuus on sen riittävyys.
Musiikkia tai paremminkin tunnelmaa riittää kovempaankin nälkään.
Setistä löytyy kappaleita
sekalaisesti. Esim. levyltä Strange Fruit on mukana n. puolet. Puuttuvien
listalla on mm. levyn nimikappale Strange Fruit, I Gotta Right To Sing The
Blues sekä Fine And Mellow. Sama
jakautuminen jatkuu myös levyn Lady Sings The Blues kohdalla. Merkkiteos Lady
In Satin-levyltä ei mukana ole ainoatakaan esitystä. Se ei haittaa, sillä
tunnelma säilyy Billie Holidayn maagisen ja unohtumattoman laulutyylin ja –
äänen ansiosta. Hänen kykynsä tulkita on liki epäinhimillisen kaunis, jotain
johon vain metsän suojelluimmat satuolennot kykenevät. Hän pääsee ihoon lamauttavasti
kiinni. Samaan ääneen istuvat niin pahiten ryvettyinen, kuin romanttisin
ruusutarha. Äänen kauneus saa ihmettelemään kaikkia niitä kivikkoisen elämän
tarinoita, joita hänestä kerrotaan tai ehkä juuri sen vuoksi tulkintaan
latautuu tunnetta enemmän kuin uskaltaa haaveilla.
Esimerkkinä kaikille tuttu G
& I Gershwin kesä-klassikko Summertime, jonka hän varastaa äänen sävyillä.
Vaikka bändin löysyys on kappaleen hengen mukaista, vie Holiday kappaleen
uudelle tasolle silkin pehmeällä, lämpöisellä tulkinnalla. Jääte.., ei vaan
kuulija sulaa. Ja laatikko on täynnä kappaleita joita seuraa vähintäänkin yhtä
jäätävä suoritus.
Vaikka paketti on halvanoloisesti
pakattu – kaikki levyt samoissa kansissa, muodostuu siitä yksi levyhyllyn takuuvarmoista
kuuntelukokemuksista. Levy kuin levy, tietää mitä saa.
***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
Lähteet:
allmusic.com
Julia Blackburn; Billie Holiday - muistoja jazzin kuningattaresta (like)
Julia Rolf & Jyrki Kangas; Jazz koko tarina (readme.fi)
Turkanen että vetää jalkoja veteläksi. Ja sydän lyö. Seinät kaatuvat päälle ja ikkunaverhot näytävät mummon mökin kauniilta. Happi loppui aikoja sitten. Niin sitä miestä viedään, kuin halpaa tikkaria lapsen kädestä. Kuin ensi kerta hierojan pöydällä ja veri kiehahtaa liian suurella vauhdilla, pitkin ohuita suonia paikkoihin, joissa se ei vielä ole käynyt. Kone hörisee koko komeudessa. Pulssi hakkaa terveen miehen merkiksi. Hymynkare sitä vastoin on aivan sairaanloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti