lauantai 25. huhtikuuta 2015

The Triffids; Calenture (Island Records 1987 LP)

Kirje Tampereelta
Soundi-lehden vuosiäänestyksessä 1988 onni lykästi ja voitin itsevalitseman Lp-levyn. Australialainen rock oli tuolloin puhutellut hienoilla bändeillä mm. The Church, Hoodoo Gurus kuin myös The Triffids, jonka vuoden 1986 levy Born Sandy Devotional oli osittain tuttu mm. kappaleen Wide Open Road ansiosta. Aika palkinnolle oli otollinen, sillä Triffidsiltä oli juuri ilmestynyt neljäs pitkäsoitto Calenture. Päätös oli helppo.

Valittu levy piti ilmoittaa joko kirjeitse tai soittamalla - hoidin asian lankapuhelimella. Taisi olla Juho Juntunen joka puhelimeen vastasi ja asia hoidettiin kylmän asiallisesti, turhia maitokauppauutisia lepertelemättä. 




The Triffids; Calenture (Island Records 1987 LP), sleeve
by Island Art
The Triffids; Calenture (Island Records 1987)

Jo alusta on aistittavissa suuren levyn henki.  Bury Me Deep In Love on mahtipontinen, mutta samalla niin herkkä. Mahtipontisuus taistelee Triffidsien ruohonjuuritason soundia vastaan. Bury Me Deep In Lovessa kaikki pysyy kasassa. Jouset uppoavat sovitukseen koristeellisesti ja avaus on hyvän olon huokailua. Kelly`s Blues tuo soittimet irti; basso lätkää mukavasti ja soolokitara irvailee taustalla täysillä hampailla. Uhmaa löytyy kuin Nick Caven tuotannosta konsanaan ja kappale voisi hyvin olla hänen tekemänsä. A Trick Of Light ja kaunis melodinen Open For You ovat ovat hyvää runkokamaa ja virheettömän mukavia pop-kappaleita, joilla moni nykybändi ratsastaisi kohti auringon laskua. A-puoleen ontto kumaus tulee Hometown Farewell Kissin mukana. Kappale on pahaan paikkaan liian heppoinen, eikä se saa millään tunneskaalalla samaistumista tai edes jammailun poikasta esille. Tämä pieni lipsahdus menee bändin piikkiin. Unmade Love tekee Triffidsistä hetkeksi Depeche Moden. Uhma sopii orkesterille, joka osaa pitää sen kurissa. Räikeät kitarat tekevät säälittä viiltoja ja tunkkainen rumpu tukahduttaa ilmaa. "I´m not getting any stronger", laulaa vuonna 1999 auto-onnettomuudesta parin päivän päästä kuollut David McComb


The Triffids; Calenture (Island Records 1987 LP), sleeve 
by Island Art
B-puolen avaava Holy Water on kertosäehokemaa vaille simppeli kappale. Harmiton kuin kesän kärpänen. B-puolen todella vahvan putken avaa kohtalokas Blinder By The Hour. Keinahteleva ja jousilla vahvistettu Blinder By The Hour olisi levyn parhaimmistoa hieman kekseliäämmällä lopulla, mutta kyllä tämäkin tuulettaa niskakarvoja vallan mukavasti! Vagabond Holes pitää Blinder By The Hourin luoman tunnelman yllä. Bändin identiteetti on huipussaan ja simppeli melodia kuulostaa monimutkaisemmalta. Mukana on aavistuksen elementtejä, joita on kuultu mm. U2:lla. Mystinen Jerdacuttup Man kruunaa korkeatasoisen putken ja koko levyn. Tulkinta on kappaleista vahvin, samoin melodia ja kappaleen loppu on pelkistetyn kaunis. Save What You Can silittää vasta pestyt lakanat ja omalta osalta niittaa paketin kasaan. Tyytyväisyys paistaa sekä bändin että kuulijan kasvoilla. Enempää ei voisi pyytää ja A-puolen Hometown Farewell Kiss-haksahduskin jää taakse. Ei näin inhimillisestä levystä voi olla pitämättä.


Calenture on raikas ja samalla kaihoisa. Siinä on independent elementtejä joista olisi vaikea irrottaa, jotta kauppallinen läpimurto olisi mahdollinen. Levyn oli määrä olla Triffidsien "suuri" levy ja sitä se olikin, mutta listoilla se ei näkynyt. Australiassa sijaluku 32 ja Ruotsissa 24. Triffids julkaisi vielä yhden pitkäsoiton, kunnes ura päättyi.




*** - tähteä
(Asteikko 1 - 3 tähteä)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti