Olin aavistuksen epäuskoinen kun huomasin levyn kannen, jossa lähes päiväkotiluokka on jossain päin Alppeja suksien päällä, taustalla turistin näköinen opettaja, joka nauraa väkinäisestä maanantai-aamun naurua. Kyllä, kannessa lukee Dinosaur Jr. Yleisesti Dinosaur Jr:n kansitaide ei ole näin lämminhenkistä, vaan vinksahtaneen laidan toisella äärellä (kts. mm. http://www.dinosaurjr.com/discography/). Olin tietysti iloinen löydöstä, sillä amerikkalainen Dinosaur Jr edustaa särisevän kitaran eliittiä.
Singlen kappaleet on napattu Alison Andersin elokuvasta Grace of my heart (Tie tähtiin, 1996). Soundtrackilta löytyvät nimikappale Take a Run at the Sun ja Don´t You Think It´s Time. Levylle esittäjäksi on merkattu pelkästään J. Mascis.
Dinosaur Jr. : Take a Run at the Sun
Dinosaur Jr. kohtaa Beach Boysin. Aallonharjan kukkona nimikappaleessa häärii solisti J. Mascis, jonka todella omaperäinen ääni saa tunnelman hirtehiseksi. Dinosaur Jr:n tutut vinksahtaneet musikaaliset ratkaisut painottavat kappaleen lohkeilua. Tämä on silti puhdasta sun flower poppia. Uskotko!?
 |
| Dinosaur Jr: Take a Run at the (SunBlanco y Negro, 1997) |
Don´t You Think It´s Time lähenee Dinosaur Jr:n tutuksi havaittua melodiapohjaa. Useamman kuuntelun jälkeen kappaleen kauneus kuitenkin yllättää. Tunnelma on välitön, ei konnankoukkuja ja Mascis laulaa vilpittömämmin kuin koskaan. Iltatyrskyt lyövät hentoja vaahtopäitä rannalla lojuvaan ajopuuhun, jonka katkenneet ja vedessä lahonneet oksantorsot piirtyvät siluettina laskevan aurinkon kajossa.
The Picke Song luovii taas Beach Boysin mainigeissa ja taas homma kuulostaa hirtehiseltä. Stemmaa, Beach Boysia ja ripaus Beatlesia. Kuorrutuksena sirkuksesta karannutta Dinosaur Jr:a. Hieman turhantuntuinen, mutta tämä jääkin vajaan kahteen minuuttiin.
1998 oli ystäväni kanssa katsomassa J. Mascista soolona Helsingin Tavastialla. Lähinnä Eppu Normaalia, Jari Sillanpäätä ja Arja Korisevaa kuunteleva ystäväni oli iltaa edetessä yhä vaivautuneempi ja keikan jälkeen näki ilmeestä mihin iltaan törsätyt rahat olivat kadonneet. Vaikka ystävälläni oli muutamien Provinssirockien ja Tavastia-iltojen kovettama identiteetti, oli J. Mascisin tarjoama ilta liikaa. Tämä single edustaa jotain samaa; tarjota voi, mutta nielemistä on. Hyväksyminen vaatii taustalle tuntemusta ja pitämistä yhtyeen tuotannosta. Parin mielenkiintoisen kappaleen perusteella ei tähtiä jaeta. Läpi menee, mutta kakkua on liian vähän - nälkä jää.
Lähteet:
www.imbd.com
www.dinosaurjr.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti