 |
| Jukeboxi jossain Savonlinnan liepeillä |
Suosituimmillaan jukeboxeja oli 1970-luvun lopulla n 2800 kappaletta ja tultaessa 1980- luvulle laitteiden määrä laski tasaisesti noin tuhanteen. 80-luvun loppupuolella alkoi CD syrjäyttämään vinyyliä jukeboxeissa käytettynä formaattina. Laitteiden määrä pysyi tuhannen paikkeilla aina 2000-luvulle saakka.
RAY osti vuosittain 180 000 singleä jukeboxeihin. Heikoimmin menestyneet äänitteet korvattiin uutuuksilla. RAY myi käytöstä poistettuja vinyylejä ja muutaman kerran paketin ostin. Levyjä oli kompaktissa pahvilaatikossa n. parikymmentä kappaletta, mutta paketin hintaa en enää muista. Se ei ollut montaa markkaa. Paketti oli "sika säkissä"- tyylinen eli ostettuihin levyihin ei päässyt vaikuttamaan. Tuli mitä tuli - eli saattoi tulla myös samoja singlejä. Levyjen kunto oli arvoitus ja usein levyissä olikin selkeää kulumaa. Naarmuja ei ollut. Levyt olivat käyttökelpoisia, mutta esim. pientä pesua suosittiin, jotta mm. tupakan aiheuttamaa pinnallista likaa sai pois.
Suurempiin helmiin en törmännyt, mutta joitain omakohtaisia herkkuja tupsahteli eteen; Juicea, M. A. Nummista, Freud, Marx, Engels & Jungia, Irwiniä... Suuri osa oli omaan makuun huttua. Esiintyjät olivat laidasta laitaan, mutta pääsääntöisesti sen hetken suosituimpia arstisteja - hittejä; Roxette, R.E.M, J. Karjalainen, Edu Kettunen, Topi Sorsakoski... Jännite syntyi silti paketin sisällöstä, sillä oli kiehtovaa kahlata parinkymmenen singlen sekalainen läjä. Tuli mitä tuli ja usein tulikin mielenkiintoinen musiikkimatka sen hetkiseen tarjontaan.
Miellyttävin muisto itse laitteeseen, jukeboxiin, liittyy Sodankylään, jossa oli baari (Saukko-baari?) muistaakseni jonkinnäköisessä omakotitalomaisen liikerakennuksen kellarissa. Pieni rähjäinen tila, jonka nurkalla vieläkin rähjäisempi jukebox. Se oli ilmainen. Levy saattoi jäädä pomppimaan, mutta siitä viis. Tunnelma oli täydellinen! Hassisen Kone rahisi komeasti!
Toinenkin jukebox muisto tulee Sodankylästä. Vähävaraiselle jukeboxiin laitettu kolikko oli poletti hetken hurmaan ja kun sitten musiikki tuli boxista liian hiljaa, niin hermothan siinä meni. Aavistuksen kemiallisessa olotilassa ystävän kehoituksesta aloin tietämättömyyttäni hapuilemaan volume-nappulaa laitteen takaseinästä ja nappula löytyikin. Päätin kokeilla, vaikka se tuntui katkaisijalta. Nappula oli tietysti väärä ja laite sammui kokonaan. Tokkopa jukeboxissa volume nappulaa oli laisinkaan. Napsautin nupin takaisin, mutta kappale jäi sille tielle. Ihan oikein meille.
Unohtaa ei sovi myöskään parikymmentä vuotta sitten Tampereella ollutta pientä ravintolaa, jossa oli erittäin laadukas jukebox-tarjonta. Olin niin kutsuttujen ystävien kanssa pitkällä baari-kiertueella ja oletin, että istumme ko. paikassa pidempäänkin. Löysin valikoimista Nick Cave And The Bad Seedsin kappaleen O´Malley`s Bar, joka on ruhtinaaliset 14;28 pitkä. Noin puolivälissä huomasin, että "kaverit" olisivatkin jo halunneet lähteä eteenpäin, mutta ystävällisyyttä jurnuttivat tuoleissaan. Olin tyytyväinen, kappale kuunneltiin loppuun asti.
Pariin otteeseen olen ystäväni kanssa häikäilemättä hämmentänyt jukeboxin avulla soppaa ja hieman ehkä myös kaivanut nenästä verta - huomaamatta. Kangasniemellä perinteisellä parin päivän kesäretkellä soudimme leirinnästä kylille ja rantauduimme paikalliseen ravitsemusliikkeeseen (Tiger). Iloksemme löysimme jukeboxin hiljaista iltapäivää piristämään. Kappalevalinnat heti siltä istumalta tuntuivat groteskeilta, sillä pientä kyläpahaa tuskin kannattaisi lähestyä Marstio - Kääriäinen - Mustajärvi - Sorsakoski klassikolla Mä Elän Vieläkin, joka alkaa kylmän viileästi sanoilla; "Mä tapoin miehen..."
Jatkossa heitimme soppaan mm. Sielun Veljiä, joka aiheuttikin tiskin tällä puolen mutinaa. Henkilökunta rauhoitteli ja piti meitä ystävällisesti "maksavina asiakkaina". Kiitos Kangasniemi, se oli hieno reissu.
Kangasniemellä ei ollut tarkoituksellista aiheuttaa hämmennystä, mutta Jyväskylässä Tuomiojärven leirintäalueen kahvilassa halusin varta vasten tutkailla kuulevien asiakkaiden reaktioita, sillä jukeboxista löytyi Freud, Marx, Engels & Jungin levyltä Huomenna Päivä On Uus aavistuksen kiero kappale; Kipee (Psycho). Muita kappalevalintoja en muista, mutta sen muistan, että kahvio tyhjeni pikku hiljaa. Oi, muistoja muistoja...!
 |
| Levyt tulivat keltaisessa kompaktissa pahvilaatikossa |
Miellyttävin muisto itse laitteeseen, jukeboxiin, liittyy Sodankylään, jossa oli baari (Saukko-baari?) muistaakseni jonkinnäköisessä omakotitalomaisen liikerakennuksen kellarissa. Pieni rähjäinen tila, jonka nurkalla vieläkin rähjäisempi jukebox. Se oli ilmainen. Levy saattoi jäädä pomppimaan, mutta siitä viis. Tunnelma oli täydellinen! Hassisen Kone rahisi komeasti!
Toinenkin jukebox muisto tulee Sodankylästä. Vähävaraiselle jukeboxiin laitettu kolikko oli poletti hetken hurmaan ja kun sitten musiikki tuli boxista liian hiljaa, niin hermothan siinä meni. Aavistuksen kemiallisessa olotilassa ystävän kehoituksesta aloin tietämättömyyttäni hapuilemaan volume-nappulaa laitteen takaseinästä ja nappula löytyikin. Päätin kokeilla, vaikka se tuntui katkaisijalta. Nappula oli tietysti väärä ja laite sammui kokonaan. Tokkopa jukeboxissa volume nappulaa oli laisinkaan. Napsautin nupin takaisin, mutta kappale jäi sille tielle. Ihan oikein meille.
Unohtaa ei sovi myöskään parikymmentä vuotta sitten Tampereella ollutta pientä ravintolaa, jossa oli erittäin laadukas jukebox-tarjonta. Olin niin kutsuttujen ystävien kanssa pitkällä baari-kiertueella ja oletin, että istumme ko. paikassa pidempäänkin. Löysin valikoimista Nick Cave And The Bad Seedsin kappaleen O´Malley`s Bar, joka on ruhtinaaliset 14;28 pitkä. Noin puolivälissä huomasin, että "kaverit" olisivatkin jo halunneet lähteä eteenpäin, mutta ystävällisyyttä jurnuttivat tuoleissaan. Olin tyytyväinen, kappale kuunneltiin loppuun asti.
Pariin otteeseen olen ystäväni kanssa häikäilemättä hämmentänyt jukeboxin avulla soppaa ja hieman ehkä myös kaivanut nenästä verta - huomaamatta. Kangasniemellä perinteisellä parin päivän kesäretkellä soudimme leirinnästä kylille ja rantauduimme paikalliseen ravitsemusliikkeeseen (Tiger). Iloksemme löysimme jukeboxin hiljaista iltapäivää piristämään. Kappalevalinnat heti siltä istumalta tuntuivat groteskeilta, sillä pientä kyläpahaa tuskin kannattaisi lähestyä Marstio - Kääriäinen - Mustajärvi - Sorsakoski klassikolla Mä Elän Vieläkin, joka alkaa kylmän viileästi sanoilla; "Mä tapoin miehen..."
Jatkossa heitimme soppaan mm. Sielun Veljiä, joka aiheuttikin tiskin tällä puolen mutinaa. Henkilökunta rauhoitteli ja piti meitä ystävällisesti "maksavina asiakkaina". Kiitos Kangasniemi, se oli hieno reissu.
Kangasniemellä ei ollut tarkoituksellista aiheuttaa hämmennystä, mutta Jyväskylässä Tuomiojärven leirintäalueen kahvilassa halusin varta vasten tutkailla kuulevien asiakkaiden reaktioita, sillä jukeboxista löytyi Freud, Marx, Engels & Jungin levyltä Huomenna Päivä On Uus aavistuksen kiero kappale; Kipee (Psycho). Muita kappalevalintoja en muista, mutta sen muistan, että kahvio tyhjeni pikku hiljaa. Oi, muistoja muistoja...!
Otetaan muutama vinyyli maistiainen, sillä näistäkin on vierähtänyt tovi kun ovat lautasella päässeet pyörähtäneet. Miltä ne kuulostavat nyt kun itse jukeboxit ovat matkustaneet maahan jossa pennejä vielä sataa taivaalta ja vinyylit rahisevat.
Hmm...tuossa olisi tarjolla Sakari Kuosmasen Läytötavaratoimisto tai sitten Maan Korvessa Kulkevi Lapsosen Tie. Lapsiahan me kaikki olemme joskus olleet. Valitsen jälkimmäisen, sillä onhan se virtenä melko hieno. Nyt hiljenee kapakka. Tupakan tummentamat seinät ja sydämet puristuvat kasaan. Raskaalla askeleella kuljetaan tätä versiota ja monet huru-ukot lasketaan viimeiselle matkalle. Ilmaa keventämään ollaan "palkattu" lapsikuoro taustalle, mutta se lisää vain raskautta. Itku silmässä katselen kantapaikan besserwissereitä. Sovituksessa ripaus Kukkoa ja Tikanmäkeä - Suomimelodioita kaikki tyyni.
Nyt jotain reippaampaa. J.Karjalainen Yhtyeineen on tähän saumaan jo melko reipasta. On se. A-puoli Telepatiaa vai B-puoli Avaruuden Ikkuna? No, otetaan myös Pelle Miljoona kyytiin, sillä Jii on saanut Avaruuden Ikkunaan Pelle Miljoonan kaveriksi. Naputtelen siis sen soimaan. Mukavaa djang djangia. "Hei mennään tsikaa avaruuden ikkunaa..." Eikös tuo Avaruuden Ikkuna ollut joku kolo peruskalliossa mitä nää vekarat kävi tsiikaamassa? Hyvä fiilis-biisi lapsuudelle. Loistava! Neppis-skabaa hauskempaa ei ollutkaan. Meillä rata tehtiin hyvään hiekka-savi maapohjaan, oli hyppyreitä, radan kavennuksia ja tiukkoja mutkia. Porschet ja Dragsterit saivat kyytiä. Matchboxin autot olivat parhaat, ei ne kevyet liukuhihnaiset persoonattomat muoviautot. Biisi vie mennessään, sitä tulee laulettua. Säälitti sitä naapurin vasenkätistä kaveria, kun rata tehtiin aina oikeakätisille. Sori.
Hip hei, nyt ollaan jo juhlatunnelmissa! Herbaa! Tämä on selvä valinta; Juicelta (ETC) otan mielummin Herbaa kuin Sietämättömän Miehen. Hämeenlinnaan sidottu hieno tarina, kyytipoikana jo kuopattu Herba-likööri. Jostain luin että Bénédictine olisi hieman samaa kuin mitä Herba oli. Olen siis tietämättä nojaillut Herban vieressä nauttiessani Benedictineä. Ilmankos pidän kappaleesta. Todella lystikäs ja mukaansa tempaava kappale. Herkkua koko rahalla! Herbaa!
Lienee viereen rantautunut tyttö innostunut Herbaariostani, sillä tapailee levysoittimen listaa ja valitsee näemmä... näemmä... sormi liukuu pahvilappuja pitkin...Roxettea. Ok. Kumpi tulee? A-puolen Joyride vai B-puolen Come Back? Silmien kiillosta voisi odottaa Joyridea. Kyllä. Heittäytyy levottomaksi ja heiluu tahdissa. Laulaa. Joyriden kitara on totta vieköön kyllä melko tarttuva. Hyvä hittibiisi, hieman highschoolia - melkein limudiskoa, mutta limpparin sekaan tuikattu tilkkaa tiukkaa. Itsekin vihellän kappaleen mukana. Teinimeininkiä vaan ei haittaa. Hyvä rokki-kipale.
Tyttö valitsee vielä toisen biisin ja nyt mennään syvemmälle herkistelyä. Guns N´Roses; molemmilla puolilla Don´t Cry, mutta A-puolella originaali versio ja B-puolella Alt. lyrics-versio. Tulee originaali. Tyttö kuuntelee tätä kädet ristissä, samalla haaveillen jostain mitä minä en edusta. Transsi. Sandaaleissa varpaat hieman heilahtelee. Luomut varpaankynnet, ei lakatut. Itselle hieman imelää ja lopun pitkänlainen vinkuloppu tiristää viimeisetkin imelyydet. Kuulemma "maailman historian yksi kauneimmista kappaleista". Näin ne mielipiteet jakautuvat.
Jatkan omilla "synkistelyillä". Päätän kapinoida ja valita REM:ltä A-puolen Driven sijaan, B-puolen World Leader Pretendin. Hieman valtaväylästä sivummalle, tuntemattomille tuntemattomampaa. Amerikanherkkua. Balladiton tahti. Kappale on sumuinen, joka varmastikin kiirii ravintolaväen huomion ohitse, mutta toivottavasti tuosta alakulosta tarttuu edes jotain. Ihmiset höpöttävät, nauravat ja katselevat toisiaan kirkkain silmin; ja mietin missä vaiheessa kappale on saanut edes pienen otteen takin liepeestä? Joku syö paahdettua täyteleipää ja juusto valuu vastustamattomasti suupielestä ulos. Pakko pyytää paperia. Sain hienon hetken.
Vielä on taskunpohjalla kolikot yhteen esitykseen. Palkitsen Jiin. Tosin vieläkään en laske kaveria yksin laulaamaan. Tähän on hyvä lopettaa: Eero Raittinen ja J.Karjalainen duetto Mä Heitän Kaikki Pois. Hieno tunnelmapala. Mukava vaipua ajatuksiin. Kyllä sopii hienosti Eeron ja Jiin äänet yhteen! Ei turhia yliyrittämisiä. Rehellinen kaupunkicowboylaulu. Baarimikkokin on tyytyväinen - sen näkee siitä kuinka hän kuivaa juomalaseja. Ehkä ensi kerralla B-puoli Noin Hieno Mies.
Hmm...tuossa olisi tarjolla Sakari Kuosmasen Läytötavaratoimisto tai sitten Maan Korvessa Kulkevi Lapsosen Tie. Lapsiahan me kaikki olemme joskus olleet. Valitsen jälkimmäisen, sillä onhan se virtenä melko hieno. Nyt hiljenee kapakka. Tupakan tummentamat seinät ja sydämet puristuvat kasaan. Raskaalla askeleella kuljetaan tätä versiota ja monet huru-ukot lasketaan viimeiselle matkalle. Ilmaa keventämään ollaan "palkattu" lapsikuoro taustalle, mutta se lisää vain raskautta. Itku silmässä katselen kantapaikan besserwissereitä. Sovituksessa ripaus Kukkoa ja Tikanmäkeä - Suomimelodioita kaikki tyyni.Nyt jotain reippaampaa. J.Karjalainen Yhtyeineen on tähän saumaan jo melko reipasta. On se. A-puoli Telepatiaa vai B-puoli Avaruuden Ikkuna? No, otetaan myös Pelle Miljoona kyytiin, sillä Jii on saanut Avaruuden Ikkunaan Pelle Miljoonan kaveriksi. Naputtelen siis sen soimaan. Mukavaa djang djangia. "Hei mennään tsikaa avaruuden ikkunaa..." Eikös tuo Avaruuden Ikkuna ollut joku kolo peruskalliossa mitä nää vekarat kävi tsiikaamassa? Hyvä fiilis-biisi lapsuudelle. Loistava! Neppis-skabaa hauskempaa ei ollutkaan. Meillä rata tehtiin hyvään hiekka-savi maapohjaan, oli hyppyreitä, radan kavennuksia ja tiukkoja mutkia. Porschet ja Dragsterit saivat kyytiä. Matchboxin autot olivat parhaat, ei ne kevyet liukuhihnaiset persoonattomat muoviautot. Biisi vie mennessään, sitä tulee laulettua. Säälitti sitä naapurin vasenkätistä kaveria, kun rata tehtiin aina oikeakätisille. Sori.Hip hei, nyt ollaan jo juhlatunnelmissa! Herbaa! Tämä on selvä valinta; Juicelta (ETC) otan mielummin Herbaa kuin Sietämättömän Miehen. Hämeenlinnaan sidottu hieno tarina, kyytipoikana jo kuopattu Herba-likööri. Jostain luin että Bénédictine olisi hieman samaa kuin mitä Herba oli. Olen siis tietämättä nojaillut Herban vieressä nauttiessani Benedictineä. Ilmankos pidän kappaleesta. Todella lystikäs ja mukaansa tempaava kappale. Herkkua koko rahalla! Herbaa!Lienee viereen rantautunut tyttö innostunut Herbaariostani, sillä tapailee levysoittimen listaa ja valitsee näemmä... näemmä... sormi liukuu pahvilappuja pitkin...Roxettea. Ok. Kumpi tulee? A-puolen Joyride vai B-puolen Come Back? Silmien kiillosta voisi odottaa Joyridea. Kyllä. Heittäytyy levottomaksi ja heiluu tahdissa. Laulaa. Joyriden kitara on totta vieköön kyllä melko tarttuva. Hyvä hittibiisi, hieman highschoolia - melkein limudiskoa, mutta limpparin sekaan tuikattu tilkkaa tiukkaa. Itsekin vihellän kappaleen mukana. Teinimeininkiä vaan ei haittaa. Hyvä rokki-kipale.Lähde:
Kortelainen Jukka
Nyman Jake, Lantti levysoittimeen
wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti