Chris Isaak: Wicked Game (Reprise, 1991 CD)

Chris Isaak: Wicked Game (Reprise, 1991), photo Ric
Lopez, desing Wherefore art?

Kauppakeskukset ovat kaikessa kakofoniassa helvetin eteisauloja, joissa helposti saa metelistä päänsäryn. Niinpä olikin taivaallista kuulla käytävien kaiuttimista kaiken hälinän lävitse Chris Isaakin mestariteos Wicked Game vuodelta 1991. Tilanne oli hämmentävä. Wicked Game kappaleen tunnelma on kaukana rullaportaiden hörinästä tai siitä kiireestä jolla ihmiset marssivat muovikassit kädessä liikkeestä toiseen. Toisaalta kappaleen sydäntä riipivä teema ei aikaa ja paikkaa katso. Kokemus oli pysäyttävä. Groteski.

Pisteet kauppakeskukselle siitä, että kaiuttimista on tullut myös mm. Pet Shop Boysia ja Blondieta, ruokakaupan puolella on tullut jazzia. Silloin hymyilen leveästi, liikun hidastetusti ja välillä pysähdyn katselemaan ihmisten ilmeiden ja eleiden koko kirjoa. Jazzia ja appelsiineja. 

Chris Isaak: Wicked Game (Reprise, 1991)

Chris Isaak: Wicked Game (Reprise,
1991), photo Henry Dilz

Levyn nimikappale Wicked Game on toisesta todellisuudesta; utuinen, puhdasverinen ja kaipuuta täynnä. Se soi syvillä viilloilla. Intensiivisen kuuntelukerran yhteydessä pääset lähemmäksi minuutta. Tämä kappale ottaa tilan haltuun. Kaikki tasot toimivat. Ikuinen klassikko! Tempoa ja rumpua, eli You Owe Me Some Kind Of Love on hallittu jatko herkän Wicked Gamen jälkeen. Tiemusiikkia taukopaikan parkkipaikalta. kivien potkiskelua, levotonta pyörimistä ja tyylikästä kitarointia. Tunnelmapaloja Wicked Gamen lisäksi on eteerisesti hönkivä Blue Spanish Sky ja loppuolella kiehnäävä ja aavistuksen reippaampi Lie To Me. Isaak hallitsee hienosti myös road-henkisen ja aavistuksen popahtavamman tyylin ja siitä hienona esimerkkinä Blue Hotel. Lainakappale Heart Full of Soul on eittämättä yksi levyn helmistä. Isaak on saanut tähän versioon rämemäistä rujoutta ja omanlaista rouheutta. Kappale kulkee kutkuttavan pienellä paniikilla ja Esa Pullimaisella kitaroinnilla. Taustaenkelit hönkivät harmaan kankaan takaa ja versio on kuin sielun pakomatka. Mehukas. Samoja henkisiä visioita löytyy Voodoosta, joka tunnelmaltaan poikkeaa levyn linjasta, mutta on silti perusteltu valinta. Taustakuoro on vaihtunut naisääniksi ja tunnelma löytänyt tiensä jänteiden lävitse luuhun asti. Rytmi hakee kuin häiriöisellä ja Isaakin tuska huutaa kaukana kalpean tunnelman yllä.

Funeral In The Rain ja Dancin´ jäävät hieman laadusta. Levyn lopettavasta Wicked Game Instrumentaali-versiosta voi olla montaa mieltä. Pahimmillaa se näivettää hienoa klassikkoa, mutta toisaalta hienon kappaleen melodiasta pääsee täydellisesti nauttimaan. Instrumentaali on David Lychin elokuvasta Villi Sydän (Wild At Heart). 

Chris Isaak: Wicked Game (Reprise, 
1991), photo Henry Dilz

Levy on pitkälti Wicked Gamen ansiosta legenda, myytti. Se on nuorena kuollut, todistusaineisto, testamentti. Levy on nautiskelijoille, itsensä kiduttajille, unelmoijille. Levy katsoo vahvasti menneisyyteen johon paluu tekee hyvää. Se on kaukana kuuraisista koivuista, puhumattakaan harmaasta 90-luvun Toyotasta, mutta levy on matkalippu paikkoihin joihin ei fyysisesti pääse. Levy avaa alitajunnan takahuoneet ja päästää kurkistamaan siihen sisimpään osaan, jossa vierailu on vain henkilökohtainen. 

Levyn täydet pisteet ovat vain ja ainoastaan henkilökohtaisten valintojen summa. Kaksi tähteä olisi oikeudenmukaisempi, mutta ne tunnetilat joihin mm. Wicked Game vie, ylittävät pisteasteikot niin, että irtopaloja riittää heikoimmille kappaleille. Tunnelma pysyy kuitenkin koko levyn yllä ja katkeamisen kuilua ei pääse syntymään. Virta liikkuu tauotta. 

***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)