Vielä löytyi mökin vintiltä musiikkia; kaksi hienoa c-kasettia, Mirelle Mathieun 14 romanttista sävelmää ja Jaakko Tepon Ruikonperän multakurkku. Pikkuhiljaa nauhat koversivat pyhien pehmittämää päätä varsin villille reissulle. Kääntelin ja katselin koteloita ja huomasin, että molemmissa äänitteissä on 17 kappaletta. Samaisessa matka-arkussa suuren kannen alla oli myös lasisissa kehyksissä Terhon kuvittama varsin realistinen piirros pariskunnasta joka istuu koti-iltaa. Nainen psykoottisen kuivin silmin, kutimet sylissä ihmettelee ja toteaa tai kysyy itseltään; "Kuka keksi rakkauden?" Vieressä oleva mies-mursu ei kysymystä kuule, vaan nukkuu kuukahtaa kaukosäädin toisessa kädessä ja olutpullo (?) toisessa. Housujen nappi ei ole kiinni ollut ties koska.
Mitä pidempään tuijotan tuota Terhon piirrosta, sitä vakuuttunempi olen villistä ajatuksesta saattaa kaksi eri kulttuuripohjan omaavaa artistia illaksi yhteen. Ja mitä pidempään tuijotan Jaakko Tepon pölyyntyneen c-kasetin kantta, jossa solisti Teppo takoo aitan jykevähköä ovea, jonka edustalla lepäävät nopeamman könsikkään saappaat, olen varma siitä, että Mathieu ja Teppo ovat mainio pari näihin romanttisiin karkeloihin. Punainen tuo rakkauden ja romantiikan tulipunainen lanka on löytynyt! Siispä käsi kädessä, kappale vuoroin Ranskalaista amouria ja Suomalaista sitä ihteään. Laittakaamme illan imeltymään!
Mirelle Mathieu Jaakko Teppo
Mirelle Mathieu; 14 romanttista sävelmää (Ariola)
vs.
Jaakko Teppo; Ruikonperän Multakurkku (JP-musiikki)
A 1. Mirelle Mathieun Acropolis Adieu voisi hyvin soida Ruikonperän ruisniityllä kun kermaa kirnutaan tai voikukkaa viikataan. Aurinkoinen ja vihreä kappale, eikä laisinkaan imelää vaan rouheata kuin rupinen rosamunda. Hyvä neutraali pelin avaus. Jaakko Tepon rankasti tekstitetty Hilma ja Onni vie kuitenkin pisteet tässä mittelössä. Pala kurkussa kuuntelee tämän elämän raapiman tarinan. Kappaleena Hilma ja Onni on klassikko, mutta tunnetasolla klassikko on vähättelyä. Elämä on muutakin kuin romantiikkaa ja siitä siis Ruikonperä vie pisteet Pariisilta. Pariisi - Ruikonperä 1-0.
A 2. Pardonne - Moi Ce Caprice D`enfantin mahtipontisuudelle ei Tepon leikkisä Mäntypistiäinen pärjää, kun tarkoituksena on romantiikan orrella mahdollisimman tukevin jaloin kykkiä. Pieni paskolle tuoksuva pistiäinen pörrää poikaporukoiden kielimaailmassa, kun sitä vastoin Mathieun Pardonne halaa maailmaa pitsiverhojen langettaman valon aistikkuudella. Ruikunperän romantiikan vapaapäivä tasaa tilit. Tilanne tasan 1-1.
A 3. Parivaljakko Lai- Desagen Une Histoire D´Amour on herkälle sydämelle vaarallinen, sillä niin rakkautta tihkuvasta kappaleesta on kyse; jalat alta - ei infarktin takia, vaan totaalisen järjen menetyksen. Tepon Rantaleijonalla lienee lopputulos sama - ainankin ajatustasolla. Toteutus hyökkää päälle kuin suomalainen tsunami ja lopulta kemiat ratkaisevat kohtalon. Tämä mies osaa puhua naisen ympäri. Melodia on pidetty tiukasti kiusalllisesti tympeästä tico ticosta erillään. Hymyssä suin päädytään pistejakoon; kirstuineen ja kapioineen, vailla kulttuurirajoja. 2-2.
A 4. Ma Melodie D´Amour polkee ja tamppaa lievästi yksitoikkoisesti ja saattaa jäädä iltauutisten aikaan kumppanilta kuulematta. Samaa jankutusta on aistittavissa myös Pörsämäen tangossa, kun Tepolla melodia läikkyy hieman yli lähemmäksi korkeakulttuurin omaavia kutukaupunkeja ja näin Pörsämäen Tango jää lopulta ohimeneväksi ilmiöksi. Ma Melodie D´Amour jatkuu päättäväisempänä, säilyttäen eheyden paremmin. Teppo jää tossun alle ja Mathieu kuittaa johdon 3-2.
A 5. Voitosta varmana Mathieu käy leuka pystyssä järkälemäisen Piaf klassikon La Vie En Rosen ohjaksiin. Kappale on maineikkaan kaunis ja Mathieu esittää sen yhtä varmasti kuin karuselli pyörii. Ei yllätyksiä vaan varma mekaaninen suoritus. Sillä välin huvipuiston toisella laidalla, esiintymislavalla räyhää Ruikonperän rokctähti. Poljento on puhdasta rockia, mutta sitä häiritsee liika pakkohauskan pitäminen ja mielummin valitaan kyytipojaksi karuselli. Tällä esityksellä Jaakko Teppo lunastaa kuitenkin paikkansa Baddingin ja Pakarisen porukoista. Ei huonoa seuraa sekään. Mathieu mekaanisella klassikolla vie Multakurkkua 4-2.
A 6. Jalkapallo-ottelu ei välttämättä parsi perheen tulehtuneita välejä, mutta kappaleen rytmi hyväilee mukavasti jalkapallo-ottelun kiihkeää rytmiä. Nyt joukkuehuumori on saatu talteen tarttuvasti. Hiki tulee pelkästä mukavuudesta! Une Femme Amoureuse (tunnettu myös Barbara Streisand; Woman In Love) on hieno, mutta niin läpi-imeltynyt ja täynnä sokeria, ettei korvien tahmaisuutta voi välttää. Pariisissa särkyy sydän ja Ruikonperällä sääriluu. Etäsuhde kuitenkin toimii ja kaikki ovat tyytyväisiä. Vastahyökkäys tuottaa kuitenkin pisteen, sillä siirappi ja Streisand tahmentavat Mathieun vakuuttavuuden. 4-3.
A 7. Kutkuttavasti keinahteleva La Paloma, Adieu sulattaa etelän lämmöllä ja elämä on kaikin puoliaa makeaa. Mathieu lankeaa esitykselle ja romantiikan mittari huutaa punaista. Jaakko Teppo menee ajassa rutosti taaksepäin, aina vuoteen -25. Tarinaniskijä takoo täysillä ja vie illan ilot omaan pussiin. Vuonna -25 on kaikessa naaraan metsästyksessä niin elämänmakuinen, ettei sitä voi olla noteeraamatta. Siinä missä La Paloma, Adien jää hieman pinnalliseksi, riipii vuonna -25 ronskilla reippaudella tärkeän irtopisteen. Tauolle tasatilanteessa 4-4.
Puoliaika
B 1. Työttömät eivät nyky Suomessa ole kovin seksikkäitä, mutta Jaakko Teppo Työttömän Laulussa laittaa auringon pilkottamaan tummien pilvien läpi niin näppärällä tekstillä, että elämä alkaa maistua eliksiiriltä. Teksti on karuudessa niin "järkyttävä", että saa kaipaamaan kädestä pitäjää. Mathieun Toi Et Moi, jonka hän duettoi miesartistin (Paul Anka?) kanssa, saa rättäri ratin taakse kepeän ilmapiirin. Todellisuus jää toisaalle. Vain sinä ja minä. Kappaleen teollinen kauneus voittaa, vaikka loppufeidaus on sydämetön. Tasatilanteessa 4-4 jatketaan.
B 2. Mathieun euroviisumainen On Ne Vit Pas Sans Se Dire Adieu ja Tepon Baddingmainen Haiseva Henki jatkavat sitä samaa ääripäiden erilaisuutta kuin edelläkin. Haiseva Henki roiskahtaa revittelyksi, mutta pitää tiukasti kiinni boogie vaihteesta kiinni. Mathieun ote on löysempi ja patongin murut karkaavat peipoille. Edes hönkivä puheosuus ei pelasta pientä patonkista päiväpalaa, vaikka kuinka lounasta jatketaan liki jälkiruokaan asti. Molemmilla ote kirpoaa sovitusta linjasta, eikä kumpaakaan huomioida tällä erää. Välirikko ei tuo pisteen pistettä. Edelleen tasan 4-4.
B 3. Jaakko Teppo on itse sanoittanut ja säveltänyt kappaleensa ja siitä luonnollisesti hatunnosto. Jälkitauti vahvalla tekstillä on perusnättiä Jaakko Teppoa tällä levyllä. Mathieun osaksi solistina jää tulkinta (Apprends - Moi (Tornero)) ja tietyssä määrin kauneus ( Mirelle Mathieu oli Ranskan tasavallan symbolin Marianne-rintakuvan malli seitsemän vuotta ). Tulkinta ja pehmeä laulu on veressä. Teppo ottaa työpisteen tunnepitoisessa taistossa ja menee johtoon 4-5
B 4. Un Homme Et Une Femme tunnetaan meilläpäin parhaiten valkoisten laivojen (Silja Line) tunnusmusiikkina ja sen vuoksi mielleyhtymä saattaa heilautella veren sokereita sinne tänne. Melodiasta on helppo napata kiinni ja myhäillä sitä puolihuomaamatta. Teppo tuikkaa Tumman Miehen tiukkaan paikkaan ja nopeasti ollaan tilanteessa, jossa sama vene ei kahta soutajaa kaipaa. Vaikka Tumman Miehen sävellystä on raikastettu Välimeren viihteellisyydellä, Teppo lopulta kompuroi rantavedessä omiin kinttuihin ja säälittä päättää kappaleen kesken. Valkeiden laivojen vaahtopäät miellyttävät enemmän. Mathieu tasoittaa välittömästi; 5-5.
B 5. Lypsykilpailun alkaessa Tepon ääni säräjää pitkästä juoksusta ja alkaa Jaakko Teppo-ähky. Runsaat sanoitukset tursuavat ja kerma kiertää vatsassa. Ei jaksa. Silti Teppo lypsää kuulijalta naurut ja saa hyvät olot. Teppo on taitava kuplettimies. Samaan taistoon tuntuu käyvän myös Mathieu laulamalla Les Bicyclettes De Belsizen, joka poikkeaa juuri sen verran levyn muusta sokerimassasta. Molemmat herättävät juuri oikeassa kohdassa ja säilyy mielenkiinto. 5-5.
B 6. Kervisen Kinkerit on nopea kitara ja mies-markkinaralli, joka tahkoaa ilman taukoa Teppomaisen tarinan. Joko riittäisi? Mathieun puolella luotetaan myös nopeuteen, sillä perusvarma romanttinen veisu Plaisir D´Amour on levyn lyhyin (2"30). Hyvä niin, sillä ähky hiipii myös Ranskan maalla. Tilanne säilyy kutkuttavana; 5-5.
B 7. Teppo päättää levyn lopulta esittelemällä Römppäisen Veikon. Tulkinta on miellyttävän letkeää, johon hidas juro suomalainen ehtii mukaan. Tekstien kirpeyden ehtii maistamaan ja rauhassa mutustamaan. Mathieu lataa lopun Medleyyn (Ne Me Quitte Pas, Mon Amour, Ne Me Quite Pas) pelkän puheosuuden ja kun esitys saadaan vauhtiin, tulkitaan se kohtalokkaasti. Se osuu ja saa jäähyväiset maistumaan mahdottomalta. Mallikas lopetus pitkäsoitolle. Väsynyt Jaakko Teppo joutuu antamaan periksi ja Mathieu näyttää romantiikan remontissa kaapin paikan 6-5.
Full time; Mathieu - Teppo 6 -5
Mietin oliko kornia laittaa housuista repaleinen multakurkku ja kaulukset tärkätty kultakurkku samalle viivalle, mutta romantiikka loi yllättäen yhteiset tekijät. Teema oli haettavissa molemmista levyistä. Jaakko Teppo lähestyy aihetta pisteliäillä sanoituksilla, jotka lipsuvat herkästi huumorin puolelle, noudattaen tiukasti kupletin määritelmää. Elämän karu arki iskee usein kasvoille ja se saa pinnallisen hymyn kirpoamaan kasvoilta. Jaakko Teppo osaa sivaltaa ihmisen siihen osaan, jossa ajattelu tapahtuu. Mirelle Mathieun henkilöhahmo kuulostaa läpeensä ruusuiselta ja romantiikan kyllästämältä. Hyvä niin, sillä elämä kaipaa yltiöpäistä ja imelääkin romantiikkaa, tunnetta jota ääneen ei usein tohdita sanoa. Molemmat äänitteet ovat "voittajia" ja siksi voi huoletta tutustua niin Ruikonperän kuin Ranskankin aistikkaaseen tarjontaan.
Istun yksin kumisaappaat jalassa ja polttamaton kynttilä odottaa iltaa. Sitä ennen vien sinut suolle etsimään hillaa ja ottamaan kädestä kun jalkasi hörppää kirpeää syksyistä silmäkettä. Nuotiolla savustan vaatteemme, jotta yön voit nukkua puhtaassa flanellipyjamassa. Olet aina rakastanut punaisia ruutuja. Ostin samalla kaksi samanlaista pyjamaa. Vielä kolme varttia ja tulet. Saappaat hieman hiostavat.
 |
| Piirros; Terho |
Mitä pidempään tuijotan tuota Terhon piirrosta, sitä vakuuttunempi olen villistä ajatuksesta saattaa kaksi eri kulttuuripohjan omaavaa artistia illaksi yhteen. Ja mitä pidempään tuijotan Jaakko Tepon pölyyntyneen c-kasetin kantta, jossa solisti Teppo takoo aitan jykevähköä ovea, jonka edustalla lepäävät nopeamman könsikkään saappaat, olen varma siitä, että Mathieu ja Teppo ovat mainio pari näihin romanttisiin karkeloihin. Punainen tuo rakkauden ja romantiikan tulipunainen lanka on löytynyt! Siispä käsi kädessä, kappale vuoroin Ranskalaista amouria ja Suomalaista sitä ihteään. Laittakaamme illan imeltymään!
Mirelle Mathieu Jaakko Teppo
22.7.1964 (68) 16.2.1953 (61)
Avignon, Ranska Iisalmi, Suomi
Chanson, pop Kupletti, iskelmä
Ura 1962 - Ura 1980 - 1995
 |
| Jaakko Teppo; Ruikonperän Multakurkku, JP-musiikki (Kuva Kari Jalkanen), 1980 |
 |
| Mirelle Mathieu; 14 romanttista sävelmää, Ariola 1982, kansi Helsingin paino oy |
Mirelle Mathieu; 14 romanttista sävelmää (Ariola)
vs.
Jaakko Teppo; Ruikonperän Multakurkku (JP-musiikki)
A 1. Mirelle Mathieun Acropolis Adieu voisi hyvin soida Ruikonperän ruisniityllä kun kermaa kirnutaan tai voikukkaa viikataan. Aurinkoinen ja vihreä kappale, eikä laisinkaan imelää vaan rouheata kuin rupinen rosamunda. Hyvä neutraali pelin avaus. Jaakko Tepon rankasti tekstitetty Hilma ja Onni vie kuitenkin pisteet tässä mittelössä. Pala kurkussa kuuntelee tämän elämän raapiman tarinan. Kappaleena Hilma ja Onni on klassikko, mutta tunnetasolla klassikko on vähättelyä. Elämä on muutakin kuin romantiikkaa ja siitä siis Ruikonperä vie pisteet Pariisilta. Pariisi - Ruikonperä 1-0.
A 2. Pardonne - Moi Ce Caprice D`enfantin mahtipontisuudelle ei Tepon leikkisä Mäntypistiäinen pärjää, kun tarkoituksena on romantiikan orrella mahdollisimman tukevin jaloin kykkiä. Pieni paskolle tuoksuva pistiäinen pörrää poikaporukoiden kielimaailmassa, kun sitä vastoin Mathieun Pardonne halaa maailmaa pitsiverhojen langettaman valon aistikkuudella. Ruikunperän romantiikan vapaapäivä tasaa tilit. Tilanne tasan 1-1.
A 3. Parivaljakko Lai- Desagen Une Histoire D´Amour on herkälle sydämelle vaarallinen, sillä niin rakkautta tihkuvasta kappaleesta on kyse; jalat alta - ei infarktin takia, vaan totaalisen järjen menetyksen. Tepon Rantaleijonalla lienee lopputulos sama - ainankin ajatustasolla. Toteutus hyökkää päälle kuin suomalainen tsunami ja lopulta kemiat ratkaisevat kohtalon. Tämä mies osaa puhua naisen ympäri. Melodia on pidetty tiukasti kiusalllisesti tympeästä tico ticosta erillään. Hymyssä suin päädytään pistejakoon; kirstuineen ja kapioineen, vailla kulttuurirajoja. 2-2.
A 4. Ma Melodie D´Amour polkee ja tamppaa lievästi yksitoikkoisesti ja saattaa jäädä iltauutisten aikaan kumppanilta kuulematta. Samaa jankutusta on aistittavissa myös Pörsämäen tangossa, kun Tepolla melodia läikkyy hieman yli lähemmäksi korkeakulttuurin omaavia kutukaupunkeja ja näin Pörsämäen Tango jää lopulta ohimeneväksi ilmiöksi. Ma Melodie D´Amour jatkuu päättäväisempänä, säilyttäen eheyden paremmin. Teppo jää tossun alle ja Mathieu kuittaa johdon 3-2.
A 5. Voitosta varmana Mathieu käy leuka pystyssä järkälemäisen Piaf klassikon La Vie En Rosen ohjaksiin. Kappale on maineikkaan kaunis ja Mathieu esittää sen yhtä varmasti kuin karuselli pyörii. Ei yllätyksiä vaan varma mekaaninen suoritus. Sillä välin huvipuiston toisella laidalla, esiintymislavalla räyhää Ruikonperän rokctähti. Poljento on puhdasta rockia, mutta sitä häiritsee liika pakkohauskan pitäminen ja mielummin valitaan kyytipojaksi karuselli. Tällä esityksellä Jaakko Teppo lunastaa kuitenkin paikkansa Baddingin ja Pakarisen porukoista. Ei huonoa seuraa sekään. Mathieu mekaanisella klassikolla vie Multakurkkua 4-2.
A 6. Jalkapallo-ottelu ei välttämättä parsi perheen tulehtuneita välejä, mutta kappaleen rytmi hyväilee mukavasti jalkapallo-ottelun kiihkeää rytmiä. Nyt joukkuehuumori on saatu talteen tarttuvasti. Hiki tulee pelkästä mukavuudesta! Une Femme Amoureuse (tunnettu myös Barbara Streisand; Woman In Love) on hieno, mutta niin läpi-imeltynyt ja täynnä sokeria, ettei korvien tahmaisuutta voi välttää. Pariisissa särkyy sydän ja Ruikonperällä sääriluu. Etäsuhde kuitenkin toimii ja kaikki ovat tyytyväisiä. Vastahyökkäys tuottaa kuitenkin pisteen, sillä siirappi ja Streisand tahmentavat Mathieun vakuuttavuuden. 4-3.
A 7. Kutkuttavasti keinahteleva La Paloma, Adieu sulattaa etelän lämmöllä ja elämä on kaikin puoliaa makeaa. Mathieu lankeaa esitykselle ja romantiikan mittari huutaa punaista. Jaakko Teppo menee ajassa rutosti taaksepäin, aina vuoteen -25. Tarinaniskijä takoo täysillä ja vie illan ilot omaan pussiin. Vuonna -25 on kaikessa naaraan metsästyksessä niin elämänmakuinen, ettei sitä voi olla noteeraamatta. Siinä missä La Paloma, Adien jää hieman pinnalliseksi, riipii vuonna -25 ronskilla reippaudella tärkeän irtopisteen. Tauolle tasatilanteessa 4-4.
Puoliaika
B 1. Työttömät eivät nyky Suomessa ole kovin seksikkäitä, mutta Jaakko Teppo Työttömän Laulussa laittaa auringon pilkottamaan tummien pilvien läpi niin näppärällä tekstillä, että elämä alkaa maistua eliksiiriltä. Teksti on karuudessa niin "järkyttävä", että saa kaipaamaan kädestä pitäjää. Mathieun Toi Et Moi, jonka hän duettoi miesartistin (Paul Anka?) kanssa, saa rättäri ratin taakse kepeän ilmapiirin. Todellisuus jää toisaalle. Vain sinä ja minä. Kappaleen teollinen kauneus voittaa, vaikka loppufeidaus on sydämetön. Tasatilanteessa 4-4 jatketaan.
B 2. Mathieun euroviisumainen On Ne Vit Pas Sans Se Dire Adieu ja Tepon Baddingmainen Haiseva Henki jatkavat sitä samaa ääripäiden erilaisuutta kuin edelläkin. Haiseva Henki roiskahtaa revittelyksi, mutta pitää tiukasti kiinni boogie vaihteesta kiinni. Mathieun ote on löysempi ja patongin murut karkaavat peipoille. Edes hönkivä puheosuus ei pelasta pientä patonkista päiväpalaa, vaikka kuinka lounasta jatketaan liki jälkiruokaan asti. Molemmilla ote kirpoaa sovitusta linjasta, eikä kumpaakaan huomioida tällä erää. Välirikko ei tuo pisteen pistettä. Edelleen tasan 4-4.
B 3. Jaakko Teppo on itse sanoittanut ja säveltänyt kappaleensa ja siitä luonnollisesti hatunnosto. Jälkitauti vahvalla tekstillä on perusnättiä Jaakko Teppoa tällä levyllä. Mathieun osaksi solistina jää tulkinta (Apprends - Moi (Tornero)) ja tietyssä määrin kauneus ( Mirelle Mathieu oli Ranskan tasavallan symbolin Marianne-rintakuvan malli seitsemän vuotta ). Tulkinta ja pehmeä laulu on veressä. Teppo ottaa työpisteen tunnepitoisessa taistossa ja menee johtoon 4-5
B 4. Un Homme Et Une Femme tunnetaan meilläpäin parhaiten valkoisten laivojen (Silja Line) tunnusmusiikkina ja sen vuoksi mielleyhtymä saattaa heilautella veren sokereita sinne tänne. Melodiasta on helppo napata kiinni ja myhäillä sitä puolihuomaamatta. Teppo tuikkaa Tumman Miehen tiukkaan paikkaan ja nopeasti ollaan tilanteessa, jossa sama vene ei kahta soutajaa kaipaa. Vaikka Tumman Miehen sävellystä on raikastettu Välimeren viihteellisyydellä, Teppo lopulta kompuroi rantavedessä omiin kinttuihin ja säälittä päättää kappaleen kesken. Valkeiden laivojen vaahtopäät miellyttävät enemmän. Mathieu tasoittaa välittömästi; 5-5.
B 5. Lypsykilpailun alkaessa Tepon ääni säräjää pitkästä juoksusta ja alkaa Jaakko Teppo-ähky. Runsaat sanoitukset tursuavat ja kerma kiertää vatsassa. Ei jaksa. Silti Teppo lypsää kuulijalta naurut ja saa hyvät olot. Teppo on taitava kuplettimies. Samaan taistoon tuntuu käyvän myös Mathieu laulamalla Les Bicyclettes De Belsizen, joka poikkeaa juuri sen verran levyn muusta sokerimassasta. Molemmat herättävät juuri oikeassa kohdassa ja säilyy mielenkiinto. 5-5.
B 6. Kervisen Kinkerit on nopea kitara ja mies-markkinaralli, joka tahkoaa ilman taukoa Teppomaisen tarinan. Joko riittäisi? Mathieun puolella luotetaan myös nopeuteen, sillä perusvarma romanttinen veisu Plaisir D´Amour on levyn lyhyin (2"30). Hyvä niin, sillä ähky hiipii myös Ranskan maalla. Tilanne säilyy kutkuttavana; 5-5.
B 7. Teppo päättää levyn lopulta esittelemällä Römppäisen Veikon. Tulkinta on miellyttävän letkeää, johon hidas juro suomalainen ehtii mukaan. Tekstien kirpeyden ehtii maistamaan ja rauhassa mutustamaan. Mathieu lataa lopun Medleyyn (Ne Me Quitte Pas, Mon Amour, Ne Me Quite Pas) pelkän puheosuuden ja kun esitys saadaan vauhtiin, tulkitaan se kohtalokkaasti. Se osuu ja saa jäähyväiset maistumaan mahdottomalta. Mallikas lopetus pitkäsoitolle. Väsynyt Jaakko Teppo joutuu antamaan periksi ja Mathieu näyttää romantiikan remontissa kaapin paikan 6-5.
Full time; Mathieu - Teppo 6 -5
Mietin oliko kornia laittaa housuista repaleinen multakurkku ja kaulukset tärkätty kultakurkku samalle viivalle, mutta romantiikka loi yllättäen yhteiset tekijät. Teema oli haettavissa molemmista levyistä. Jaakko Teppo lähestyy aihetta pisteliäillä sanoituksilla, jotka lipsuvat herkästi huumorin puolelle, noudattaen tiukasti kupletin määritelmää. Elämän karu arki iskee usein kasvoille ja se saa pinnallisen hymyn kirpoamaan kasvoilta. Jaakko Teppo osaa sivaltaa ihmisen siihen osaan, jossa ajattelu tapahtuu. Mirelle Mathieun henkilöhahmo kuulostaa läpeensä ruusuiselta ja romantiikan kyllästämältä. Hyvä niin, sillä elämä kaipaa yltiöpäistä ja imelääkin romantiikkaa, tunnetta jota ääneen ei usein tohdita sanoa. Molemmat äänitteet ovat "voittajia" ja siksi voi huoletta tutustua niin Ruikonperän kuin Ranskankin aistikkaaseen tarjontaan.
Istun yksin kumisaappaat jalassa ja polttamaton kynttilä odottaa iltaa. Sitä ennen vien sinut suolle etsimään hillaa ja ottamaan kädestä kun jalkasi hörppää kirpeää syksyistä silmäkettä. Nuotiolla savustan vaatteemme, jotta yön voit nukkua puhtaassa flanellipyjamassa. Olet aina rakastanut punaisia ruutuja. Ostin samalla kaksi samanlaista pyjamaa. Vielä kolme varttia ja tulet. Saappaat hieman hiostavat.
Lähde:
wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti