Noitalinna Huraa!; Kolinaa (Megamania 1991, LP)

Noitalinna Huraa!; Kolinaa
 (Megamania 1991), valokuvat, kansi
ja sisäpussit Johanna Vuoksenmaa

Paula Vesala, tuo tuttu mm. PMMP:stä, on ihastuttanut Vain elämää viihdeohjelmassa monipuolisuudella. PMMP muistetaan mm. Noitalinna Huraan! klassikosta Pikkuveli, vuodelta 2005. Harmitti tuolloin, sillä tuntui, ettei Noitalinna Huraa! tuntunut saavan arvoistaan huomiota alkuperäisestä klassikosta, joka on vuodelta 1988. Kuinka hieno onkaan tuo alkuperäinen Pikkuveli! Suotakoon kuitenkin PMMP:lle se hypetys, jonka saivat; olihan juuri kyseisen kappaleen esillenosto jo sinänsä hieno nykäisy.

Mutta tänään on Noitalinna Huraan! päivä. Noitalinna Huraa! tulee Peräseinäjoelta, joka on n. 30 km Seinäjoelta, vajaa 4000:nen asukkaan pieni paikka. Noitalinna Huraan! ura kesti reilut kymmenen vuotta 1980-luvun puolesta välistä 1990-luvun alkuun. Albumeita ilmestyi neljä ja kaupan päälle yksi kokoelma CD. Hyllystä löytyi orkesterin viimeinen pitkäsoitto, Kolinaa (Megamania, 1991). Kuunnellaan.

Noitalinna Huraa!; Kolinaa(Megamania 1991), valokuvat,
kansija sisäpussit Johanna Vuoksenmaa

”Kyllä me aina yritimme tehdä kappaleistamme maailman parhaita teoksia. Ainakin tunnelmaltaan”,

luonnehti Noitalinna Huraan! Hannu Sepponen nrgm:n nettisivulla.

Noitalinna Huraa!: Kolinaa

Lelukauppa on avattu. Pieni sähköjuna puksuttaa ympyrää välillä kadoten 20 cm pitkään tunneliin. Pieni pupu nököttää tekolammen äärellä. Asemalla kolme kumimatkustajaa ihmettelee junaa, joka pysähtymättä pyyhältää ilmestyen hetken päästä uudestaan raiteelle, mennen vain ohitse. Noitalinna Huraan! soundi on kuin täyteen tungettu lelukauppa. Noitalinna Huraa! on pienimuotoinen bändi, joka loihtii luonnon moninaisuuden lailla huikeita tunnelmia. Hyvänä esimerkkinä siirtyminen tumman säikeästä Kolinaa kappaleesta Painajaiseen, joka tuoksahtaa Sielun Veljiltä, lisämausteena taustalla olevat sireenit! Balladi on kepeän Pikkuvelimäinen tunnelmaherkku ja yksinkertaisempi Ero on tummapohjainen tuhopolttajan iltanuotion hyräily. Kirsin melodia laahaa kuin se jokivanhus, joka on saanut samean veden kaverikseen. Matka kannattaa silti tehdä. Auringonpimennyksen makaaberin hilpeä alku hätkähdyttää: ”Se kesä oli täynnä kuolemaa, tien varressa tuhat vainajaa..” kirjoittaa yhtyeen sanoittaja Sari Peltoniemi. Auringonpimennys on taas yksi matkalaulu monien joukossa. Hieman kiero. Hra Marraskuu kärsii hieman tahattomasta komiikasta, vaikka ajatus on totuutta tuuppiva. Toteutus vaan ei pääse nojaamaan olkapäälle, vaikka jousimelodia hiveleekin kauniisti.  

Noitalinna Huraa!;
Kolinaa(Megamania
 1991), valokuvat, kansi
 ja sisäpussit Johanna
Vuoksenmaa

Biisonit tekevät selkeää jälkeä, kuin yksin käyntiin lähtenyt lelu pahvilaatikossa. Koko paketti tärisee. Tämä on Noitalinna Huraan! länkkäri vastine Keban vuoden 1985 ensi singlelle Intiaanit ratsastaa. Hieman sekava, mutta herätteenä selvä. Jäljillä jolkottaa pelokkaan jäniksen lailla, jota seurataan, miltei jahdataan. Aropupu soundia.  Noitalinna Huraan! musiikillinen maailma tällä levyllä on Peräseinäjokelaista shamanismia. Laulu ja melodia kumpuavat savujen keskeltä. Pesäpuu vertaantuu jälleen kerran helposti läyhästi Kebaan, sillä melodiat muistuttavat Keban solistin Ali Alikosken soolotuotantoa. Kitarointi on kauniin kuulasta ja puhdasta. Anna Puun esittämänä Pesäpuu olisi radion soittolistoilla ja näin päivittäisessä oravanpyörässä. Peräseinäjoen teräsmies on levyn helmi. Melodia, laulu ja teksti ovat loistavat! Tässä kaikki osuvat kohdalleen, tunnelman riipiessä sopivan sympaattisesti. Itsesääli ja turha melankolia jätetään kylmästi kyydistä. Peräseinäjoen teräsmies aloittaa kolmen kappaleen vakavasti otettavan potpurin. Tunnelma virittyy tuotetun Oletko ja Kapean kummun takaa kappaleissa. Kapean kummun takaa piirtää maisemaa ja yrittää päästä kummun yli, mutta tumma puhuri pakkautuu kiehtovasti ja jää kiertämään kumpuja. Tylsää on levyn flegmaattinen lopetus. Se etenee monotonisesti, eikä irtaudu lopun huipennukseksi, vaikka esiin kaivetaan viiltävää kitarointia ja tempoa nostetaan. Haikeasti hakien loppuu levy.

Parilla helmellä, monipuolisella yleissoundilla ja muutamalla liian vaikealla haulla jää kokonaisuus aavistuksen kalseaksi. Vertaukset Kebaan kannattaa sivuuttaa, sillä ne ovat lopulta vain mu-tu tuntumia. Aivan pitkäsoittoa teemat eivät kestä; sen verran särähtää. Mutta lelukauppa on aina lelukauppa ja joka kerta löytyy jotain yllättävää. Niin tekee tämäkin levy, kestää vuosia ja kerää renkaita.  Paljon jää kuulematta ja asioita korvilla näkemättä. Noitalinna Huraalla on aina paikka sydämessä; niin kuin tatilla metsässä ja hauella ruovikossa.

            **- tähteä (asteikko 1-3 tähteä)

Lähteet:

www.nrgm.fi
wikipedia