Vieras c-kasetti

Ostin mökin ja mukana tuli jonkin verran irtaimistoa; pari nauhuria, jotka eivät ikävä kyllä toimineet. Yhdessä pesässä oli Scotchin kasetti. Uteliaisuus heräsi, mitähän kummaa siellä mahtaa olla? Tutkin kasettia, mutta mitään kirjoituksia ei löytynyt. Päätin kuunnella sen, oli mikä oli. Toin kotiin ja laitoin kasetin pesään – ja sormet ristiin.

Tunne on hieman pelon sekainen, mutta yhtälailla positiivisen jännittynyt. Hieman epäilyttää jaksaako kahlata koko nauhan? Tuleeko päättäväisyydelle nurja loppu!? Mitä oikein odotan kuulevani; Sillanpäätä, sunnuntain hartautta, jonkun henkilön puhetta - haastattelu, runoja, laulua? Tuskin Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelua. Olisiko Suomi-Tshekkoslovakia!? Jos ruokaohje on, niin valmistan sen; lupaus. Olen kuin mäkikotka Nykänen Norjassa, sumua päin. Nyt on kunnia kyseessä. Sen olen velkaa kasetinkaikkoajana. Tuli mitä tuli.

A-puoli

Nauha pyörii ja käyttää tyhjän osan pois. Iskelmää! Ei tarviste kokata. En tunnista solistia. Lauletaan valosta, saunasta, rentukoista, pojasta ja karpalosuosta. Lyhyt kappale, loppui kesken. Radiosta nauhoitettu. Ja matka jatkuu - jatkuu hartaasti. 

Tuntematon esiintyjä. Työläismusiikkia. Ups, nyt venyy nauha. Älä jumitu! Sota, sorto ja siirtovalta. Rankkaa musiikkia rintamiestalon syksyisiin iltoihin.

 Kiti Neuvonen! Nuoruustango. Kyllä se on kaunis kappale. Kyyneltä pukkaa poskipäähän. Mielikuvat tekevät piru vie tepposia. Kohta on kahvin paikka, tämä kappale sen määritti. Pakko vetää henkeä ja vasta kolmas raita menossa. Tässä vaiheessa uskon että kasetti on naispuolisen henkilön. 

Seuraa epäonnistunut kappalevalinta, se korjataan nopeasti päälle äänityksellä. Toverihengessä edetään. Lievää teemaa haetaan. Profilointi edistyy. Radiossako näitä kappaleita soitetaan yhtenään vai kasetin omistajako on lähetyksestä toivonut? 

Sitten tulee tuttua: Kaunis Veera. Tämä on toinen viittaus tukkijätkiin. Hieno versio, mutta avuttomuuttani en tunne orkesterin kokoonpanoa. Ei ole Kipparikvartetti. Tätä versiota en ole aiemmin kuullut. Kulttuurimatkahan tästä siis tuli! Hieman pidempi versio mihin olen tottunut. Kiva!

Jatkuuko teema ja jos ei, niin mikä sen särkee? Tempo on ollut rauhallinen. Nyt tulee torvet...tuttu, mutta kiinni en saa. Syyspihlajan alla, instruna? Tuli kotiläksy. Kelpo kokoelmaa tässä kahlataan. Ei juurikaan huteja. Pidän mielessä kasetin löytöpaikan, 50-luvun rintamiestalo maaseudulla. Oikea tunnelma, oikeassa paikassa. Aha, huti! "Helsingin palokunnan soittokunta esitti kappaleen Rantakoivun alla", kertoi miesääni radiosta. No, pihlaja ja koivu. Puu kuin puu. Interaktiivinen kasetti. 

Valssi. Sanoitukset vilisevät jälleen tutuissa teemoissa; jääkäri, pirtti, kuusikko, vaino, peruna, Pohjola jne...Ja välillä lauletaan Maijastakin.

Humppa vie koreasti eteenpäin, äskeisen todella raskaan tunnelman jälkeen. Hyvällä tekniikalla kasetin kappaleet poimittu. Ei turhia soraääniä seassa. Mitä nyt välillä hypätään selkeästi kesken mukaan, mutta tärkeintähän on lähteminen.

Uljas miesääni valssin kimpussa. Nyt mennään luontoon. Ja tietysti kaipuulla.

Ja seuraavaksi Letkis. Versio on aavistuksen rauhallisempi, hiipivä ja tumma. Paikka paikoin jopa joulun henkeä tapaileva! Miksei.

Ja välillä naisäänistä tangoa, joka monipuolistaa kasetin kappalevalikoimia. Olisko kohta aika tavata taas toveri laulun merkeissä; vai joko a-puolen loppu häämöttää? Tango loppui ja niin loppui myös a-puoli. Nauhaa piisaa vielä, mutta ei niin paljon jotta kokonainen esitys olisi mahtuntu. Taidokkaasti äänitetty. 

B-puoli.

B-puoli tuskin tuo yllätyksiä jatkoon. Odotan tyylilajin pysyvän suht samana. Sillanpäätä ja Taavitsaista tuskin tulee. Laitan sen puolesta kolikon likoamaan. Vieläkö puuttuu "työn orjan sorron yöstä"? 

Humpalla lähdetään letkeästi. On syksy ja Paula on kateissa. Onko tämä sittenkin mieshenkilön kasetti? Vai onko tämä puoli kasetista miehen omistama? A-puolen kuultua epäilen naisen omistamaa kasettia.

Syksy on näemmä saapunut, sillä toinen kappale alkaa syksyn usvaa tapaillen. Ei lauleta keväästä ei. Synkkä vallitseva teema jatkuu. Vielä pysytään kuitenkin henkilöromantiikassa.

Esa Pakarinen, piristävä yllätys! Esa Pakarista kuulekin aivan liian vähän. Tämä tekniikka jolla kappaleet on nauhoitettu, kertoo harjaantuneisuudesta. Tämä ei ole ainoa kasetti; löytyiköhän vintiltä lisää? Scotchin nauha ei tahdo kestää. Paikoin hakee säveltä pitkällä venymisellä, mutta on kuunneltavissa. Mutta tämähän lisää vain tunnelmaa piru vie!

Tosin tunnelma on b-puolella vajonnut hieman raskaaksi ja sitten taas yllätys: "sattuman sanelema juttu...", tuttu kappale... tuttu on...olisiko se ollut Maritta? Yllättävän populaarinen valinta. Tämä enteilee kurinpalautusta.. Itsekuria.

Nyt se tuli, ensimmäinen tyly taltiointi. Kappaleen kesto jäi alle minuutin. Onko äänitetty vanhan päälle?  

Mikko Alatalo: Ihmisen ikävä toisen luo. Tämä ei suoraan tue a-puolen valintoja. Kaukana niistä. Tosin mikäli kiinnittää huomiota kappaleen sanoihin, ne puhuvat puolestaan, jolloin kyseessä oli naisen kasetti. Faktat puhuvat.

"Metsään on tullut jo syys". Tulihan sieltä se itsekurin paikka. Paluu juurille. Palli pyllyn alle ja ikkunan tykö rukkia polkemaan. Kaihon karavaanit kulkevat taas

.

Discokappale!!! 30 sekuntia ja loppu. Tylysti päälle nauhoitus, mutta Palmasissa käytiin puolessa minuutissa!

Ja Palmasista valssilla vähintäänkin hautajaisiin. Olipa suuri kontrasti! Näin se menee elo maantiellä.

Ja juuri kun kehuin äänitystekniikkaa, alkavat kappaleet päättymään karusti ja hajaheittoja tulee. 

Uutta teemaa haetaan espanjalais-viritelmällä suomeksi laulettuna. Si Sénor! Tästähän on tulossa täysi kaaos!

Arvatkaapa seuraava kappale!? Pyrstöt kovilla... M.A.Numminen: Kumipallona luokses pompin ja ruotsiksi! Ja aivan kuin sensuurin miekka, loppui nauha kesken. 

Loppu.

Huh! Tunnelma jäi oudoksi, unenomaiseksi. Se on ihan viimeisen kappaleen ”ansiota”. M.A.Numminen ei voinut olla saman henkilön valinta, joka muuten kokonaisuudesta on ollut päättämässä. Se ei mahdu samaan pöytään, ei. B-puoli meni nopeammin, viihdyin. Mukana oli kyllä helpommin omaksuttavia kappalevalintoja ja vastapainoksi muutama menopala. Antoisa matka kaiken kaikkiaan. Mukava pieni projekti. Oletan, että nauha oli talon entisten asukkaiden ja se hieman myös valotti taustoja. Olenko haudanryöstäjä, päiväkirjan avaaja...ehkä? Siitä poden huonoa omaatuntoa, mutta halusin "tavat" ihmiset. Olen tyytyväinen. Nyt ymmärrän asunnosta löytyneitä esineitä piirun verran paremmin. Mahdun paremmin saappaisiin. Nostan kahvikupin ja kilistän. Joskus ehkä lasin olutta tai jopa pienen ryypyn. Istun hiljaa ja annan aatoksen.

Sataa tunnin päästä. Lapsena leikin pihalla kumipallolla. äiti pelkäsi ruohosipuleita. Nyt omenan pyöreys saa riittää. Mittailen maita; 15 metriä aidan viertä. Kolme pientä sammakkoa aamukasteessa. Siirrän ruohon niiton iltapäivälle. Neljä närheä hakevat kilpaa tammenterhoja ja katoavat vaaputtaen kuusikkoon. Hyppivät nuo pienet sammakot - pomppivat.