Tehosekoitin: Kaukaisimmalle rannalle CD single & Kauko Röyhkä: Mies jolla on maine

Tehosekoitin: Kaukaisimmalle rannalle (Levy-yhtiö),
valokuvat Dick Lindberg / J.S.K,
kannet J.S.Karjalainen / King

Tehosekoittimen kohdalla kärsin suuresta katkeruudesta. Tämä suuri, yksi Suomen rock historian hienoimmista, mutta mielestäni aavistuksen hämyyn jääneistä orkestereista jäi minulle mysteeriksi. Ei nähtyjä keikkoja, saatika äänitteitä levyhyllyssä! Aika oli otollinen, sillä olin 90-luvulla kyllästymässä musiikkiin kaikkine sen puolineen; CD: levyjen hinnoittelu, musiikin taso, soittolistat jne... Tehosekoitin tuli, julkaisi upeaa materiaalia (ensimmäinen pitkäsoitto 1994), kunnes lopulta hävisi rock-kentältä periaatteessa 2004. Viimeinen keikka oli 2009 Ankkarockissa. Tehosekoitin oli ja on orkesteri, joka sai kuulostamaan rock musiikin juuri niin räkäiseltä ja samaan aikaan iloiselta, mainioine sanoituksineen. Bändi oli puhdasta luomua!

Tapanani on nykyään harkiten ja syvällä aatoksella lisätä levyjä hyllyyn. Kirpputori käynnillä myyntipöytä teki vastustamattoman tarjouksen; Tehosekoitin CD-single: Kaukaisimmalle rannalle (Levy-yhtiö, 2001), kaksi euroa. Tuoreet muikut jäivät ostamatta ja vaihtuivat Tehosekoittimeen. Päätöstä helpotti levyn bonusraidat ja eritoten versio Kauko Röyhkän kappaleesta Mies jolla on maine. Muut raidat ovat Tehosekoittimen oma Kaukaisimmalle rannalle, Kari Peitsamon: Lähde autoiluretkelle suureen etelän kanjoniin ja Turo´s Hevi Geen: Mä oon roku. Upeat valinnat! Siinä missä muikut herauttaa veden kielelle, saman tekevät nämä valinnat. Tämä juuri on ollut CD singleissä hienointa, että sinne lisätään juuri tämän kaltaisia herkkuja. Nämä ovat bonus raitoja! Näistä kuuntelijat tykkäävät. 

  Tehosekoitin: Kaukaisimmalle rannalle (Levy-yhtiö),
valokuvat Dick Lindberg / J.S.K,
kannet J.S.Karjalainen / King

Ennen kuin tartumme Tehosekoitinta niskasta, kuulostellaan tuo Kauko Röyhkän kappale Mies jolla on maine Kaukon esittämänä. Kappale on vuodelta 1994, levyltä Kaunis eläin. Ajalta jolloin Kauko oli löytämässä uusia herkullisia sävelmiä. Kaunis eläin jää hieman hajanaisena Kaukon laadukkaasta tuotannosta ja  parhaista levyistä. Mies jolla on maine edustaa tämän levyn huippua. Muistan kuinka nauhoitin ystävälleni ko. kappaleen ja hän nosti sen kansainväliselle tasolle. Kansainvälisyydestä en tiedä, mutta klassikkoainesta Suomi rockin kuninkaalta. 

Mutta kuunnellaan Kauko alta pois. Ensimmäiset puoli minuuttia ollaan kuin veden alla sukellusveneessä; kaikuluotainsoundia. Tämän jälkeen aloittaa Kauko tarinan tilanteesta, jossa ollaan isketty silmä senoritaan. Hieman sammalletaan. Sanathan ovat herkulliset ja niihin kappaleen tenho suurimmalta osin perustuu. Kieltämättä sävelkulku on myös kiinnostava - aavistuksen hypnoottinen. Taustan hoitaa Vaahtera, Kling ja Vikkula ryhdikkäästi. "Mä sammun tuota pikaa", laulaa Kauko ja siitä alkaa pitkä feidaus kohti kappaleen päätöstä. Kappale on takuuvarmaa Kaukoa, eikä Kaunis eläin levyäkään sovi sivuuttaa. Kaupan kautta.

Tämä ilta on kuitenkin Tehosekoittimen ja tarkastellaan CD singlen kokonaisuutta. Singlen nimikkokappale Kaukaisimmalle rannalle on Tehosekoittimen oma. Kappaleen alku on pitkälti iskelmä vetoista,  mutta rock-raastimella. Se mikä erottaa kuitenkin Sekoittimen puhtaasta iskelmästä, on uskottavuus. Tehosekoittimeen on helppo nojata, luottaa. Tehosekoitin romantiikkaa. Se on kuitenkin hienoinen ero. Kaihon kultaranta. Suurista hiteistä jäädään, mutta läpi sihvilästä menee. OK.

Mies jolla on maine. Sovitus hieman rockimpi alkuperäisestä, hieman iskevämpi. Otto laulaa puhtaasti artikuloiden ja tosissaan. Rehellisyys kuuluu joka sanasta. Loppua kohden haetaan rytmillä vääntöä ja Tehis-soundia. Ryhdikäs kappale lopetetaan minuuttia ennen alkuperäistä. Sain punaisen Mariannen vastineeksi maukkaan sinisen. Nam!

Tehosekoitin:
Kaukaisimmalle rannalle (Levy-yhtiö),
valokuvat Dick Lindberg / J.S.K,
kannet J.S.Karjalainen / King

Kuinka taittuu Peitsamo: Lähde autoiluretkelle suureen etelän kanjoniin? Mailimittari nousee ja bensa hörähtelee tankissa. Luu ulkona, tukka takana, bailua ja raakaa tieromatiikkaa. Koko orkesteri pumppaa rytmiä ja menovettä miltei hengästyttävällä temmolla. Paikoin kappale hakee jopa Charlatans (!) tyylistä jamittelua, mutta koivunhalolla soitettuna. 

Singlen lopettaa hienosti valittu Turo`s Hevi Geen: Mä oon roku. Joo joo joo joo joo, ne jotka muistavat Aki Kaurismäen elokuvan Pidä huivista kiinni Tatjanan, jakanevat aatoksen kappaleen nappivalinnasta. Mä oon roku on melkein salamapoppia. Kipinät ja tulikivet sinkoilevat. Kappale tapailee rock´n rollin alkuaikoja, pysyen mehukkaan alkukantaisena tiiviinä pakettina.

Single on kokonaisuudessaan herkullinen, kuin kurkistus kellariin, jossa bändi soittaa. Yksityistilaisuus. Puhtaat rock melodiat tuovat helposi mieleen 80-luvun kultaiset ajat, jolloin soundeja ei pilattu ylettömällä massalla ja äärettömällä volyymilla. Se kuinka tosissaan voi tällaisen levyn ottaa, saa jokainen tosikko itse päättää. On antoisaa kuulla eri artistien näkemyksiä kollegoidensa kappaleista. Täyteläistä. Rentoa. Arvostettavaa. Hienoja kappaleita, hienoina versioina. Hymyä naamaan ja vettä tukkaan. Tehosekoitin ei kuulu keittiöön vaan levylautaselle. Tule siis takaisin ruokaympyräämme!

*** - tähteä (asteikko 1-3 tähteä)  

Valkeakosken kohdalla oli pakko pysähtyä, sillä auto alkoi nykimään. Piti levätä. Hengellisten telttojen meri levittäytyi pellolle. Ojat olivat rannat. Traktori josta juuri pääsimme ohitse, jatkoi risteyksestä menosuuntaamme. Kaveri, jolta lainasimme auton, neuvoi jättämään sen tien penkareelle ja poistamaan kilvet, mikäli se hajoaisi kesken matkan. Vasta nopeusmittari oli mennyt rikki. Radio ei toiminut lähtiessäkään.