Mana Mana: Totuus palaa (LP)

Vuonna 1986 Joensuussa Jouni Mömmö ja Otra Romppanen perustivat yhtyeen Mana Mana. Vuonna 1990 Gaga Goodies julkaisi viidessä päivässä äänitetyn  LP:n Totuus palaa. Kultti suosio kasvoi nopeasti ja pieni painos myytiin loppuun. Levystä tuli klassikko. Orkesteri teki päätöksen, ettei anna haastatteluja tai promokuvia. 1991 laulaja-kitaristi Jouni Mömmö riisti henkensä 35-vuotiaana.

Mana Mana: Totuus palaa (Gaga goodies), 1990. Kannen
kuva Kimmo.

On aika kaivaa Mana Mana LP Totuus palaa esiin; Levyn avaa hypnoottisen maagisella surinalla alkava Totuus palaa. Heti kättelyssä tehdään selväksi, että soundimaailma on r a s k a s, kuitenkin pysyen rock musiikin sukulaisena. Kitarat vyöryvät kuulijan ympärille ja imevät kaiken turhan hapen. Totuus palaa avaa pelin ja sillä hyvä. Ilmestyskirjan peto on uloshengitys ilmaa jolla saat tulla toimeen. Mömmön tulkinta on vakuuttava. Kitaravalliseinämä kasvaa entisestään. Toisaalta äänivalli on yksitoikkoisen harmaa, mutta kun lyöt naaman seinään näet hienoja nyansseja, pinnan säröjen kauneuden ja yksityiskohtia, joista mieli näkee mitä haluaa, halusitpa itse sitä tai et. Mikä on sun taivas kuulostaa paikkapaikoin selkeältä rock kappaleelta, mutta tukee LP:n vahvaa kokonaisuutta massiivisena vallina. Melodiat tuettuna Mömmön lauluun ja teksteihin vievät mukanaan; olet lautalla virrassa ja aurinko polttaa kaikki värit ympäriltä puhki. Haluat lisää. Kuolla elävänä kasvaa viiden minuutin aikana suureksi. Tuttu äänivalli pauhaa päällimäisenä, mutta vallin sisällä soi kaunis melodia. A-puoli ei päästä helpolla; liekki palaa alusta loppuun kirkkaana, suurena ja lepattamattomana. Melodiat ja Mömmön laulu ovat kappaleesta toiseen samanlaisia. Silti käännät levyn; olet löytänyt itsestäsi uuden uteliaisuuden.

B-puoli: Kristinusko heittelee jälleen kimurantteja kitaroita, jotka kuulosta jumallallisilta. Nimenomaan tässä kappaleessa sanat ja Mana Manan raskas melodia lyövät oivasti kättä ja nerokkaasti rakentavat mestarillisen tunnelman. Valtatie jatkuu miltei huomaamatta; perus-soundi on läpi levyn niin samanlainen, että hädin tuskin kappaleiden vaihtumista huomaa. Ketä sä rakastat on aavistuksen rätväkkäämpi, melodisempi kappale ja painuukin alle 3`00 minuutin. Se on lähimpänä verratessa Mana Manaa punk genren orkesteriksi. Hieno hapenotto B-puolen puolivälissä. Ja happea tarvitaan, sillä Paniikki on ekstaasin veli ottaa raivelista niin ryhdikkäästi kiinni ettei irti pääse vasta kuin sähköt katkeavat. Kappaleen loppu tulee taatusti yllätyksenä! Maria Magdaleena laskee kaikki henkilökohtaiset demonit irti, joiden vuoksi olet tai et, valmis kohtaamaan itsesi. Olet alaston. Kappaleen sanat saavat synkän lisäpainoarvon tulevista tapahtumista.

Levyn päätyttyä ihmettelet mitä tapahtui!? Jotain tuttua; mutta kaukana Kalevaloista ja raskaista (heavy)rockeista, joita on totuttu kuulemaan jo liikaa. Se oli rehellistä, vailla vallalla leikkimistä, teennäisyyksiä tai suunnitelmallisuuksia. Ilman korulauseita tai tuottajan nerokkaita ideoita. Kappaleiden irrallinen arviointi oli haastavaa, sillä levy perustuu vahvasti kokonaisuuteen. Melodian ja kitaravallin saumattomuus, Mömmön omaperäinen tulkinta, ovat niin pitelemättömän vahvaa energiaa, ettei kappaleiden välillä ehdi hengähtää ja näin olet vankina koko levyn ajan. Toki irrallisena kuultuna esim Maria Magdalena on huikea! Levystä on syystäkin tullut suomalaisen rockin klassikko. Levy on silti vaikeahko niellä; se sopii kovin harvoille. Raskaat, aavistuksen rock henkiset kitarat ja kitaravallit lienevät avainsana. Lokerointi jos joku välttämättä haluaa on vaikeaa, liki mahdotonta. Joissakin lähteissä mainittu genreisyys punk rockiin ja miltei heavy metallisuuteen on minusta varsinkin viimeiseksi mainitun kohdalla hieman hakusessa. Elementtejä on, mutta puhdas vertailu voidaan unohtaa. Mana Manan soundi on niin omaleimaista. Levyn kulttimainetta ja klassikon asemaa korostaa myös Jouni Mömmön kohtalo. Mana Manan historia jatkui vielä jonkin aikaa Mömmön kuoleman jälkeen ; niistä käänteistä saatte tehdä oman myyräntyön.
  

Lopuksi liitän suoran lainauksen Wikipediasta:

  Klassikko on arvostettu ja esimerkillinen teos miltä tahansa taiteen tai tieteen alueelta.   

Klassikkoteoksessa tiivistyy jotain olennaista kulttuurista. Se kantaa mukanaan asenteita, arvostuksia ja maailmankatsomuksellisia periaatteita, ja sillä on usein kielellinen vaikutus eli ihmiset käyttävät esimerkiksi puheessaan lainauksia teoksesta.

*** - tähteä ( asteikko 1-3 tähteä)

Lähteet: Wikipedia