Aina välillä tekee mieli iskeä kirves peruskallioon, tehdä saunavihta, syödä itse leivottua korvapuustia; musiikin maailmassa tämä tarkoittaa sitä, että haluaa kuunnella jotain A-luokan harvinaista herkkua, tässä tilanteessa Ritva Oksasta. A-luokkaan Oksanen pääsee tulkinnallaan ja eläytymisellään. Näyttelijä, laulaja Ritva Oksanen on levyttänyt n 130 kappaletta ja levytyksiä on reilut kymmenen. 2003 hän juhlisti 40-v taiteilijauraansa. Löysin hyllystä c-kasetin vuodelta 1971: Ritva Oksanen (EMI). Herrat ja Rouvat, annetaan hetki Ritva Oksaselle!
Ritva Oksanen: Ritva Oksanen (EMI)
Ritva Oksanen: Ritva Oksanen (EMI)
A-puolen avaava intro Mä Liisa oon kappaleesta vie kuulijan live tilanteeseen. Tahrituilla pöydillä kadonneita pelikortteja. Intro vie nopeasti mielikuvan pois kotisohvalta. Autiomaa johdattaa kohtalokkaalla rytmillä syvemmälle teatteriverhojen himmeiden valojen varjoon. Pöly leijailee, solisti laulaa valokeilassa. Henki on ranskalainen, mutta mielikuva westerniä. Ääni harmaa, melkein itkun sekainen, mutta ylväs. Katsetta on vaikea saada solistista irti. Mä Liisa oon repäisee kannat kattoon. Ritva Oksasen rempseä olemus istuu kappaleeseen täydellisesti. Välillä mennään melkein huudon puolelle, mutta saloonissa kaikki on sallittu. Oksanen pitää talossa kurin. Aseita ei tarvita. Tämä on esitys, jossa olisi halunnut olla läsnä. Mä Liisa oon kappaleen jälkeen Oksanen toivottaa kuulijat tervetulleeksi ja kertoo hieman elämän tosiasioita. On syytä taas kiitokseen kärsii hieman liiallisesta toistamisesta, mutta on vahvaa tulkintaa. On aika sytyttään kynttilät ja mennä varjoalueen synkemälle puolella; Rakastaa tahdon repii ja kuivaa sydämen juuriaan myöten. On helpompi olla piilossa varjoissa. Yhtyeen esittely palauttaa yleisön nykyaikaan (70-luvulle), josta on helpompi jatkaa kaupunkimaisemmalla kappaleella Onneksi on kavereita. Nuoren naisen kapina pelästyttää herkimmät herrat. Ovet lentävät auki, elämä alkaa vasta klo 21.00. A-puoli on kokonaisuudessaan ranskalaisen laulaja, säveltäjä, näyttelijän Gilbert Becaudin käsialaa. Hieman Viking linemainen Se onko hän kuuluu Becaudin suuriin kappaleisiin. Odotuksen pitkä kaula välittyy kappaleesta. Keinahdellen uteliaisuus ja malttamattomuus kantaa sen minkä on kantaakseen ja loppu tulee nopeammin kuin odottaa. Herkkua. Kun runoilija on kuollut tuoksahtaa hieman brutaalilta tulkinnalta. Itse runoilija eittämättä hykertelee tästä tuutulaulusta. Ritva Oksanen saa esitykseen aavistuksen David Lynch henkistä eteerisyyttä. Lopun ablodit kuulostavat väkinäisiltä, tuskin kuitenkaan jälkikäteen liitetyt. Hieman vaan hämmentyneet.
B-puolella jätämme Gilbert Becaudille jäähyväiset ja siirrymme pääosin kotimaisiin kappaleisiin, niminä mm. Aulikki Oksanen (ei sukua), Kaj Chydenius ja Hannes Konno. Avaus Oi, oi , oi rakkaus on Eero Ojasen ja Aulikki Oksasen käsialaa. Kappaleessa vilahtaa sanat myymälä, vuokranmaksu ja siskonmakkarat. Lopuksi poski hehkuu ja sydän lyö. Meno on kuin juhannuksena kaupungissa. Huomenna on paremmin riutuu tovin kunnes aurinko nousee. Sävyistä Kristiina Halkolan ja Ultra Bran maailmoista ei voi kieltää, niin tulkinnassa kuin melodiassa. Ritva Oksanen on omimmillaan niin leikittelevä kuin tulkitsevana esiintyjänä. Tässä kappaleessa saa Oksanen esittää koko osaamistaan. Sama pätee kappaleessa Opettajattaren laulu.
Kynttilät ovat palaneet loppuun ja sytyttäneet pöydät tuleen niin, että niistä on tehty nuotiot. Polly Garter on nuotiolaulu. Kitara ja ääni. Ritva Oksanen ottaa jälleen tulkinnallaan tilan haltuun. Muistot katoavat kipinöiden kiiruhtaessa ylöspäin. Balladi Frank Mills`ístä saa soimaan Oksasen äänen uskomattoman kauniisti. Lyhyt, hunajainen balladi, joka on jälleen sopivan kiero sanoiltaan. Musta äiti on synkyydessään raaka murhaballadi. Tarina kerrotaan koruttomasti. Kappale on YLEn Radioteatterin kuunnelmasta Musta ooppera. Levyn lopettaa Hannes Konnon mestarillinen Anna arpisten haavojen olla. Kuin kuuntelija olisi revitty riekaleiksi ja nyt Ritva Oksanen voitelee balsamia kuin hoitaakseen.
Tulin ravintolaan jossa olen ollut 20-vuotta sitten. Narrinnaamat seinällä ovat saaneet kalvakan valon tai sitten näköni on heikentynyt. Kaikki muu on sisustuksessa remontoitu paitsi ovensuun naulakko, jossa roikkuu aina muutama lapanen tai sateenvarjo. Ei savua, ei puhelimen pirinää; ihmisetkin ovat hiljaa. Samoja pyöreitä ikuisuutta lupaavia tahroja pyödät täynnä. Ruokalista on yksinkertaistettu eurooppalaisen standardin mukaan. Kaikkia vaikuttaa kuolleelta, jopa pikipeitteen saanut tavaraliikenteelle tarkoitettu piha, jota reunustaa kielojen verhoama kielleke.
Olo on hämmentynyt; esitys levyllä on taidokas, jonka aikana käymme monissa tunnetiloissa. Ritva Oksanen paljastaa kappaleilla, esiintymisellä ja tulkinnalla paljon enemmän mitä kuuntelija uskaltaa odottaa, mitä kuuntelija pystyy suodattamaan ja lopun raakuus jättää alastomana seisovan ihmisrukan, rauniona synkkään syyssateeseen vailla toivoa lämpimistä vaatteista tai edes tilkasta kuumaa teetä. Ovi takana on suljettu. Kotiin on löydettävä yksin. Tämä ei ole perinteinen live levy; taputukset ovat lakonisia, eikä yleisöstä huudella, saatika vihellellä. Hyvä niin, sillä nämä ylitsevuotavat suosionosoitukset pilaavat monet livelevyt.
Tähdet *** (asteikko 1-3 tähteä)
Tulin ravintolaan jossa olen ollut 20-vuotta sitten. Narrinnaamat seinällä ovat saaneet kalvakan valon tai sitten näköni on heikentynyt. Kaikki muu on sisustuksessa remontoitu paitsi ovensuun naulakko, jossa roikkuu aina muutama lapanen tai sateenvarjo. Ei savua, ei puhelimen pirinää; ihmisetkin ovat hiljaa. Samoja pyöreitä ikuisuutta lupaavia tahroja pyödät täynnä. Ruokalista on yksinkertaistettu eurooppalaisen standardin mukaan. Kaikkia vaikuttaa kuolleelta, jopa pikipeitteen saanut tavaraliikenteelle tarkoitettu piha, jota reunustaa kielojen verhoama kielleke.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti