Elokuussa Helsingissä esiintyvä Neil Young tuo tullessaan Grazy Horse kokoonpanon. Otan käsittelyyn heidän 16. levyn Psychedelic Pillin. Pitkän aikaa odotin sopivaa hetkeä ennen kuin laitoin levyn kuuntelulle. Arvostelut olivat ennalta huikeat ja suuria lupaavia: "rock ei ole kuollut", julisti eräs musiikkilehdistä ja antoi täydet pisteet. Onko tämä tosiaan se levy, jota olen myös itse odottanut soittolistojen ja katumusiikin valtakausien jälkeen!?
Psychedelic Pill on tuplalevy/ kaksoislevy, joka on pakattu avattaviin pahvikansiin. Pahvikannet eivät ole CD levyille ongelmattomat. Välillä levy jumittuu niin ettei sitä saa parhaimmalakaan tekniikalla ulos ja välillä saa pelätä levyn likaantumista ja naarmuntumista. Materiaalina pahvi on tosin mukava; pehmeä. Tässä kotelossa mukana tulee tupakka-askin kokoinen pelkistetty laulujen teksti vihkonen. Kuvia ei ole. Ikänäön kanssa painiva on hieman pulassa perin pienellä painetun fontin kanssa.
Ensimmäisen levyn avaa monumentaalisen pitkä Driftin´ back, kesto 27:37. Liisa ihmemaassa, purjeet nostettu, junamatka alkanut. Homma työnnetään käyntiin kuin hengitysvaikeuksia ei olisi ollutkaan, ei riitelyjä, olo on kuin kaikki olisi siivottu maton alle. Kitarat soivat tuulen vieminä, onnellisina, rauhallisina; tuttu ja turvallinen Grazy Horsen perusmöreys taustalla. Laiva ohittaa Ruissalon, kyljessä jälkiä kosketuksesta kallioihin; kannella ihmiset nauttivat vapaudesta. Olo on onnellinen. Ja matka jatkuu, ohitamme järvet, lammet ja purot. Välillä tyventää. Matka on kuin muistelo menneistä vuosista, aina Woodstockin ruohonjuuresta lähtien. Grazy Horse perustettiin vuonna 1969. Driftin`back on käsittämättömän pitkä kappale; vaikka kuinka olisi tottunut Neil Youngilta pitkiin kappaleisiin. Kappaleen aikana väistämättä ajautuu muihin ajatuksiin, olisi helppo viitata psykedeliaan, mutta ei arvio kaukana leiju. Driftin`back on lemmikki, jonka parissa viihdyt tai et. Tämä on kappale joka ruokkii sinua ja sinä häntä - kappaletta. Tämä on perhe ja perheelle ei kettuilla. Onnellisuutta on vaikea kiistää. Mitä sitten puolen tunnin seilaamisen jälkeen? Psychedelic pill - "Age has nothing to do with having a good time"- , lukee lehtisessä, mutta nyt on meno kieltämättä kuin 80-luvun villissä diskossa ja nyt villillä tarkoitetaan juuri sitä kornia peilipalloa väärällä tarkoituksella, kikkaroita ja ohuita neon valoja. Ääni viistää korvasta toiseen ja etsitään villiä menoa. Uskottavan Driftin´back kappaleen jälkeen uskottavuus kärsii pahasti. Tämä on vain siirtymä.
Ramada Inn puhaltaa hiillokseen kajon. Tuttu kaihoa kurittava raasto jatkuu. Istutaan jälleen kannonnokassa ja tuijotetaan totuutta silmiin. Ajattomat melodian täyttävät haikeana roikkuvan taivaan. Ramada Inn on myös pitkä kappale, 16:51. Melodia tapailee samoja polkuja kuin avaus Driftin´back, mutta nyt Neil laulaa asteen ponnekkaammin; hakee lauluun ääneen selkää ja sydäntä myöten. Vanha mies niin täynnä energiaa kuin tässä kappaleessa on tarvis. Ja katse on tulevaan. Perusasioiden äärellä. Hieman löyhäksi jäävä kantrirock Born in Ontario päättää ensimmäisen levyn. Se on perusrenkutus jossa tehdään selväksi missä sitä on synnytty. Olemme maaseutu henkisessä ilmapiirissä, missä heinä on suupielessä, takinliepeessä tai sitten hatussa. Born in Ontario jää kevyesti täytebiisiksi, eikä se anna taustatukea hienolle Driftin´backille tai perusvarmalle Neil Young kappaleelle Ramada Inn.
Toisen levyn avaus Twisted Road hylkää kantrijuhlat ja lähtee taas tien päälle. Kuski tosin on juhlillta ja kaasun anto on sen mukaista, heinä suupielessä. Melodia ja matkanteko on harmitonta, mutta rock on jäänyt tämän rekan kyydistä. Kun kuunteli ensimmäisen levyn pitkät kappaleet, solahtaa reilun kolmen minuutin kappale nopeammin kuin tavara saniteettitiloista. She´s always Dancing aukeaa pelkillä puhtailla lauluäänillä ja melodia tulee taustalta nousten. Kieltämättä tätä hieman hätkähtää kuin samoin koko kokonaisuutta. Onko Psychedelic Pill levy muodostumassa liian kulmikkaaksi ja sekavaksi!? Sitten She´s always dancing saa nopeasti "rytmistä" kiinni, niillä tutuilla kuulailla, mutta samalla säröisillä kitaroilla ja stemmoilla. Kuinka nopeasti Twisted Roadin kaltainen kantri henkisyys jääkään mielestä! Minulle Grazy Horse on She´s always dancing kaltaisten kappaleiden kultakaivos! Tämä on rock, menneisyys ja tulevaisuus! For the Love of man on kelpo henkilökohtaisen olonen balladi, josta kaikki pitävät. Mutkaton kirkkohenkinen esitys, aina enkelikuoro ja -kello mukaanlukien. Kaunis on Neilin ääni. Levyn moraalinen lopetus,ennen pelottavaa Psychedelic Pill kappaleen miksausversiota, on taas suhteellisen pitkä, 16:29: Walk like a Giant. Kappaleeseen on ympätty woah woah-hönkäyksiä, Rockin´in the free world henkistä melodiaa, vihellystä kuin jostain eurooppalaisesta saippuakappaleesta ja onneksi tuttua Grazy Horse askellusta. Kappaleen etenee pikkuhiljaa yhä syvemmälle tummaan Sonic Youth henkiseen maailmaan. Palaamme jälleen siihen armottomaan raastoon jolla kaikki alkoi. Nyt vain piirun verran jyrkemmällä otteella. Olet lopulta kuin arkussa, jota juntataan suurilla nauloilla kiinni. Loppu menee hourailuksi. Psychedelic Pill (alternate mix) kuulostaa nimihirviöltä, jota ei Grazy Horse levylle saisi laskea. Ja toden totta kyseessä on hirviö! Peilipallosta on tehty selvää ja tuotu eturiviin jossa se loistaa - häikäisee silmiin! Koulun tanssien ujo poika saa lopulta haluamansa. Ilta tosin jää hieman lyhyeksi.
Psychedelic Pill ei toden totta ole helppo Neil Young & the Grazy Horse levy. Pari hakuammuntaa ja tuttujenkin ja turvallistenkin kappaleiden välille ei tule sitä särmää, joka nostaisi levyn klassikoksi. Tämä on kelpo levy, mutta ei aivan ennakkokohun arvoinen. Kappaleita itse valitsemalla saa aikaan hyvänkin paketin, mutta levynä ei täysiä pisteitä voi antaa. Eittämättä voimakkaita elementtejä elokuiselle keikalle löytyy; mitä ne sitten ovat, jäämme odottamaan!
Ensimmäisen levyn avaa monumentaalisen pitkä Driftin´ back, kesto 27:37. Liisa ihmemaassa, purjeet nostettu, junamatka alkanut. Homma työnnetään käyntiin kuin hengitysvaikeuksia ei olisi ollutkaan, ei riitelyjä, olo on kuin kaikki olisi siivottu maton alle. Kitarat soivat tuulen vieminä, onnellisina, rauhallisina; tuttu ja turvallinen Grazy Horsen perusmöreys taustalla. Laiva ohittaa Ruissalon, kyljessä jälkiä kosketuksesta kallioihin; kannella ihmiset nauttivat vapaudesta. Olo on onnellinen. Ja matka jatkuu, ohitamme järvet, lammet ja purot. Välillä tyventää. Matka on kuin muistelo menneistä vuosista, aina Woodstockin ruohonjuuresta lähtien. Grazy Horse perustettiin vuonna 1969. Driftin`back on käsittämättömän pitkä kappale; vaikka kuinka olisi tottunut Neil Youngilta pitkiin kappaleisiin. Kappaleen aikana väistämättä ajautuu muihin ajatuksiin, olisi helppo viitata psykedeliaan, mutta ei arvio kaukana leiju. Driftin`back on lemmikki, jonka parissa viihdyt tai et. Tämä on kappale joka ruokkii sinua ja sinä häntä - kappaletta. Tämä on perhe ja perheelle ei kettuilla. Onnellisuutta on vaikea kiistää. Mitä sitten puolen tunnin seilaamisen jälkeen? Psychedelic pill - "Age has nothing to do with having a good time"- , lukee lehtisessä, mutta nyt on meno kieltämättä kuin 80-luvun villissä diskossa ja nyt villillä tarkoitetaan juuri sitä kornia peilipalloa väärällä tarkoituksella, kikkaroita ja ohuita neon valoja. Ääni viistää korvasta toiseen ja etsitään villiä menoa. Uskottavan Driftin´back kappaleen jälkeen uskottavuus kärsii pahasti. Tämä on vain siirtymä.
Ramada Inn puhaltaa hiillokseen kajon. Tuttu kaihoa kurittava raasto jatkuu. Istutaan jälleen kannonnokassa ja tuijotetaan totuutta silmiin. Ajattomat melodian täyttävät haikeana roikkuvan taivaan. Ramada Inn on myös pitkä kappale, 16:51. Melodia tapailee samoja polkuja kuin avaus Driftin´back, mutta nyt Neil laulaa asteen ponnekkaammin; hakee lauluun ääneen selkää ja sydäntä myöten. Vanha mies niin täynnä energiaa kuin tässä kappaleessa on tarvis. Ja katse on tulevaan. Perusasioiden äärellä. Hieman löyhäksi jäävä kantrirock Born in Ontario päättää ensimmäisen levyn. Se on perusrenkutus jossa tehdään selväksi missä sitä on synnytty. Olemme maaseutu henkisessä ilmapiirissä, missä heinä on suupielessä, takinliepeessä tai sitten hatussa. Born in Ontario jää kevyesti täytebiisiksi, eikä se anna taustatukea hienolle Driftin´backille tai perusvarmalle Neil Young kappaleelle Ramada Inn.
Toisen levyn avaus Twisted Road hylkää kantrijuhlat ja lähtee taas tien päälle. Kuski tosin on juhlillta ja kaasun anto on sen mukaista, heinä suupielessä. Melodia ja matkanteko on harmitonta, mutta rock on jäänyt tämän rekan kyydistä. Kun kuunteli ensimmäisen levyn pitkät kappaleet, solahtaa reilun kolmen minuutin kappale nopeammin kuin tavara saniteettitiloista. She´s always Dancing aukeaa pelkillä puhtailla lauluäänillä ja melodia tulee taustalta nousten. Kieltämättä tätä hieman hätkähtää kuin samoin koko kokonaisuutta. Onko Psychedelic Pill levy muodostumassa liian kulmikkaaksi ja sekavaksi!? Sitten She´s always dancing saa nopeasti "rytmistä" kiinni, niillä tutuilla kuulailla, mutta samalla säröisillä kitaroilla ja stemmoilla. Kuinka nopeasti Twisted Roadin kaltainen kantri henkisyys jääkään mielestä! Minulle Grazy Horse on She´s always dancing kaltaisten kappaleiden kultakaivos! Tämä on rock, menneisyys ja tulevaisuus! For the Love of man on kelpo henkilökohtaisen olonen balladi, josta kaikki pitävät. Mutkaton kirkkohenkinen esitys, aina enkelikuoro ja -kello mukaanlukien. Kaunis on Neilin ääni. Levyn moraalinen lopetus,ennen pelottavaa Psychedelic Pill kappaleen miksausversiota, on taas suhteellisen pitkä, 16:29: Walk like a Giant. Kappaleeseen on ympätty woah woah-hönkäyksiä, Rockin´in the free world henkistä melodiaa, vihellystä kuin jostain eurooppalaisesta saippuakappaleesta ja onneksi tuttua Grazy Horse askellusta. Kappaleen etenee pikkuhiljaa yhä syvemmälle tummaan Sonic Youth henkiseen maailmaan. Palaamme jälleen siihen armottomaan raastoon jolla kaikki alkoi. Nyt vain piirun verran jyrkemmällä otteella. Olet lopulta kuin arkussa, jota juntataan suurilla nauloilla kiinni. Loppu menee hourailuksi. Psychedelic Pill (alternate mix) kuulostaa nimihirviöltä, jota ei Grazy Horse levylle saisi laskea. Ja toden totta kyseessä on hirviö! Peilipallosta on tehty selvää ja tuotu eturiviin jossa se loistaa - häikäisee silmiin! Koulun tanssien ujo poika saa lopulta haluamansa. Ilta tosin jää hieman lyhyeksi.
Psychedelic Pill ei toden totta ole helppo Neil Young & the Grazy Horse levy. Pari hakuammuntaa ja tuttujenkin ja turvallistenkin kappaleiden välille ei tule sitä särmää, joka nostaisi levyn klassikoksi. Tämä on kelpo levy, mutta ei aivan ennakkokohun arvoinen. Kappaleita itse valitsemalla saa aikaan hyvänkin paketin, mutta levynä ei täysiä pisteitä voi antaa. Eittämättä voimakkaita elementtejä elokuiselle keikalle löytyy; mitä ne sitten ovat, jäämme odottamaan!
** -tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti