Paidat

 Termiittinen kesä lähestyy, vaikka ulkona vihmoo lunta! T-paita kelit. Big Country vuonna 1986 Helsingin jäähallissa taisi olla ensimmäinen, joka sai ostamaan bändipaidan. Oli roheata kun oli kiertuepaita päällä; hieno kotkan kuva edessä ja kiertueen paikkakunnat selässä. Hyvä paita se oli. Harmikseni en muista paidan hintaa, sillä jossain vaiheessa lähempänä nykypäivää paitojen hinnat kävivät sen verran kalliiksi, ettei ollut mitään järkeä ostaa niitä.

Festaripaidat olivat myös kova sana. Pari vuotta sitten löysin Giants of rock- paidan (vuodelta 1988) kaapista ja sain siitä netin kautta mukavan hinnan. Paita oli itseasiassa aika ruma. Muuten esim. Provinssirock -paidat ovat käytön ja kuluman kautta siirtyneet paitojen vihreille kentille.

Välillä on tapana ottaa muistorikkaista asioista valokuvia ja tässä katsauksessa osa niistä.

 

 

Joskus 80-luvulla koulussa kuvaamataidon tunnilla tehtiin musteella painotöitä paitoihin. Jostain syystä päätin painaa Antti Hulkko-paidan. Itse hankittiin puhdas paita ja koulu tarjosi musteen. Opettajalla ei ollut hajuakaan kuka Antti Hulkko on?Provinssirockissa olisi eräs kaveri iltakävelyllään tarjonnut paidasta 200mk. En myynyt, koska pidin paidasta. Samainen paita on kerännyt muutenkin suunnatonta hilpeyttä. Paidassa käytetty muotti taitaa löytyä vieläkin jonkin laatikon pohjalta.  Itse paitahan on edelleen kaapissa ja tarvittaessa käytössä, vaikka aurinko paistaa läpi.

 

 

 

The Wonder Stuff oli Lontoon tuliainen, kun The Godfathers paitaa ei löytynyt. Godfathersista diggasin, mutta Wonder Stuffista en ollut kuullutkaan! Myöhemmin ostin kirpparilta neljä singleä, ja letkeätä rockia bändi soittaa. Paita on myös 80-luvun tavaraa ja edelleen käytössä! Mm. viime kesänä viikon Lapin vaelluksella ja hyvin toimi. Paita on vielä ohuempi kuin Antin Hulkko-paita ja kuivuu näin ollen nopeasti. Menee pieneen tilaan. Nyt tosin pari "koinsyömää" reikää on ilmestynyt olkavarsiin.

 

Myöhemmin 1992 sain Helsingin Tavastialta hankittua The Godfathers -paidan. Myös ystäväni osti samanlaisen, olimmehan veljeni tyttären kummisetiä! Mutta paidan kangas oli melko paksua ja imi itseensä kaikki hiet. Nyt paita kirmailee raikkaalla viheriöllä. Birth, school, work, death.

 

 

Billy Idol: Charmed Life kiertue pysähtyi marraskuussa 1991 Helsingin jäähalliin ja sieltä tuli paita muistona. Tämä paita toimi mainiona urheilupaitana, kun annoin kaverille sulkapallokentällä turpiin. Paita rötkötti ja heilui mukavasti. Oli tarpeeksi löysä. Liekö urheilun aiheuttamat "vammat" paidalle liian rajuja; se kadotti raikkauden, reikiintyi ja näin ollen vihreä nurmi kutsui.

 Ramones, Helsingin jäähalli 1991. Tätä paitaa kannoin hamaan loppuun asti. Sitten oli pakko luopua. Paita oli hyvin Billy Idolmainen ja toimi hyvin myös mm. urheilupaitana. Se toi asennetta suorituksiin ja vastustajat kunnioittivat, maalikuninkaan paita. Tosin jalkapalloa olen pelannut periaatteessa vain kerran ja silloinkin olin lempinimeltä Pogues. Pari syöttöä, pari maalia, mutta pelit jäivät yhteen kertaan. Ramones paidan ajoin sen verran loppuun, etten voinut luovuttaa sitä edes muistoesineenä veljeni tyttärelle. Annoin arvokkaan lopun.

 

 

 

                                                                          

 

Sonic Youth oli myös Tavastialla ja vuosi oli 1992. Muistaakseni en lähtenyt konserttiin paidan osto mielessä, mutta kun näin etumuksen kuvan, en voinut olla ostamatta, hellyin. Vuosien saatossa paita menetti ryhtiään ja istui koko ajan huonommin. Pienempi kokoiselle puolisolleni paita kävi, mutta jäi  melko pian kaapin perälle. Aikaa kului parin vuoden verran ja kerran siivotessa vaatekaappeja päätin itse sovittaa sitä. Paita kuristi kaulasta vieläkin, mutta istui nyt paremmin kuin aiemmin. Hieman venyttelin sitä ja otin käyttöön. Ja käytössä on edelleen. Kangas on säilyttänyt pintansa mukavasti. Ja kuva ilahduttaa edelleen!

 

 

 

Ne Luumäkien paidan ostoa en muista, mutta voisi liittyä sille "kuuluisalle viimeiselle keikalle" vuonna 1993, Helsingin Tavastialla. Tämä on yksi lempipaidoistani, mutta harmikseni olen hieman kasvanut siitä yli. Vaikka toisaalta paita on mukavan napakka ja sitä paitsi näyttää hyvältä nahkatakin alta, mutta kumarteluja vältän ettei päivä vaihdu yöksi (hymiö). Eli paita on edelleen ajokunnossa ja tuuletus on raikas. Tämä paita kuuluu myös niihin, joita ei välttämättä jostain syystä raaski käyttää. Paidan kuvat ovat hienot, eikä halua niiden kuluvan.

 

 

 

 

Nick Cave & the Bad Seeds -paita tuli joululahjana. Pidin siitä alusta asti. Se istui ja näytti hyvältä. Sitten kävi vahinko. Se joutui samaan pesukoneeseen niiden pienten punaisten vaatteiden kanssa. Kone jurnutti pari tuntia ja teki tehtävänsä valkoiselle paidalle. Koneesta nostettiin kauniin pinkin värinen t-paita. Ei paita varsinaisesti piloille mennyt, tuntien Nick Caven brutaalin maailman, mutta kieltämättä aavistuksen kartoin sitä. Nyt useamman pesukerran jälkeen, paita on saanut takaisin vaalean Hallavaharjan värin ja säilyttänyt muotonsakin, siinä missä käytettävyydenkin; viime kesänä keräten katukahvilassa ihailuja!

 

 

 

 

 

Oasis tuli lujaa 90-luvun lopulla. 1996 Oasis piipahti Tukholmassa ja niin piipahdin minäkin. Keikka oli hieno, olihan bändi tuolloin parhaimmillaan. Paita tuli tuliaisina. Paidan kuvitus ei ole järin suuri, mutta siinä on kaikki oleellinen: bändin nimi, keikkapaikat ja hyvät värit. Paita on edelleen kaapissa, sillä kangas ja ryhti ovat hyvät. Toisin kävi vuotta myöhemmin ostamalleni Oasis -paidalle. Se jäi pieneksi ja postitin sen nettikauppana Itä-Suomeen. Siinä oli periaatteessa vain samainen munan pyöreä logo, mitä alla olevassa kuvassa. Näihin aikoihin paitojen hinnat olivat lähteneet käsistä ja sen jälkeen olen hankkinut vain Neil Young- paidan vuodelta 2000.