R.E.M. yhtyeen alkuaikojen musiikkiin tutustuin The
best of kokoelman kautta. Mm Murmur oli nauhoitettu c-kasetille, mutta se ei
puhutellut tarpeeksi ja aikojen saatossa olen nauhan hävittänyt. Ensimmäiset
levyt ja kappaleet olivat mielestäni sen verran raakileita, etten ole
myöhemminkään niitä hankkinut, vaikkakin esim Radio free Europe ja Talk about
the passion eivät juurikaan ole kuluneet vuosien saatossa (Murmur 1983), samoin
So central rain, (Don´t go back to) Rockville (Reckoning 1984) ja Driver 8
(Fables of the reconstruction 1985). Levyllä Lifes rich pageant (1986) on
Stipen lauluääni jo aikuistunut ja odottaa jo tulevan Document levyn hienoja
helmiä. Lifes rich pageant levyn Fall on
me mahtuu omalle kokoelmalle, Cuyahoga on ajaton ja I believe roikkuu reunalla.
Olkoon alkutaival tiivistettynä näin. Tämä kelpaa.
Sitten tuli Document. Finest worksong, huikea ja
uhmakas pelinavaus, onnistunutta videota unohtamatta. Suuret klassikot It´s the end of the world as we know
it (and I feel fine), The one I love. Nämä kappaleet kestävät
soittamisen. Jostain syystä en
kuitenkaan ole oikein koskaan saanut Document levystä kiinni, vaikkakin esim
Disturbance at the heron house ja Strange kieroudessaan ovat hienoja
kappaleita. Onko levyllä liikaa vielä kasvukipuja (voiko viidennestä levystä
näin sanoa) vai onko nämä suuret kappaleet vieneet liian huomion? Vai eikö
levyn loppuun löydy tarpeeksi mielenkiintoa? Viimeinen kappale Oddfellows
local151 tuntuu loppuvan kesken. Tai sitten kappalejärjestys on väärä!? Se
tietysti korjaantuu soittamalla sekaisin tai luomalla itse uuden soittojärjestyksen.
Ristiriitojen levy.
**-tähteä (asteikko 1-3)
Green lienee se tärkein levy, omassa R.E.M.
historiassa. Visuaalisesti houkuttelleva kansi, soundimaailma hienoinen
kitaroineen ja paketissa pysyvine kikkoineen kohdallaan ja tuleva Suomen
vierailu Provinssirockissa. Homma on tasapainossa Pop song 89 ja Get upista
lähtien. Losing my religionia tapailtiin You are the everything kappaleessa.
World leader pretend oli näyte muista tulevista klassikoista; heittämällä menee
omalle kokoelmalle. Orange crush saa vieläkin kananlihalle. Muistan megafonin. Levyn
päättää onnistuneesti nimeämätön kappale. Aika oli otollinen; kesä ja nuoruus,
80-luku, mutta on levykin hieno. Heikkoja lenkkejä The wrong childia lukuun
ottamatta ei ole.
***-tähteä asteikko (1-3)
Out of time 1991
Odotukset Greenin jälkeen olivat korkeat; sitten tuli
Losing my religion. Hienon kappaleen ongelmaksi nousi sen puhkisoitto. Joka
niemessä ja notkossa raikasi. En vielä nykypäivänäkään jaksa kuunnella sitä.
Levyn avaus, Radio song ei ruokkinut R.E.M. nälkää. Takaiskuja tuli liian
monesta suunnasta, mm ylipirteä Shiny happy people ja instrumentaalinen Endgame.
Helmet jäivät vähiin. Low ehkäpä hienoimpana. Jopa kansitaide iski vasten
kasvoja. Sisälehti hieman korjasi visuaalisuutta.
** - tähteä (asteikko 1-3)
Automatic for the people 1992
Levy oli rappusten verran edellistä uskottavampi.
Suuri levy. Parhaita REM levyjä. Drive, Everybody hurts, Ignoreland, Man on the
moon! Näiden suurten varjoon jäävät kappaleet ovat sinälläänkin huikeat, kuten
levyn lopetus Find me river. Siinä missä edellisen levyn instru epäonnistui,
korjasi New Orleans instrumental No.1 potin kuin kynttilä kakussa. Levyn ainoa
paha pala on Star me kitten, jonka olisi voinut sylkäistä reilusti pois. Hieno
tasapainoinen, loistavasti rytmitetty levy!
***-tähteä (asteikko 1-3)
Monster 1994
Mikä taajuus, Keijo? Monster, Hirviö. Kiehtova,
pelottava, hieman jopa vaikea niellä R.E.M. levyksi. Tukevaa kitaraa, jonka
tunnistan toki omakseni. Hienoja kappaleita alusta loppuun, mm Bang and blame,
I took your name, joka sahaa hypnoottisesti kuulijaan. Tylsä pora. Näitä levyjä
kuunnellaan yksin siellä pihan perällä pimeässä lautavajassa. Syödään vanhaksi
käytyjä säilykkeitä. Tämä purkki kannattaa nostaa ja avata! Sitä mukaan maku
paranee kun parta kasvaa. Hyvä haastaja Automatic for the people levylle!
Amerikka pörinää.
***-tähteä (asteikko 1-3)
New Adventures
in Hi-Fi 1996
Tunnelmat olivat erittäin ristiriitaiset rokkilevyn
jälkeen. Edes CD-levyn kanteen ei oltu printattu mitään. Hi-Fistelyä? En ole
koskaan välittänyt moisesta! Mutta jotain kiehtovaa oli tullut, siitä kertoi jo
avauskappale How the west was won and where it got us. Siinä seisoin peilin
edessä finneihin koskematta. Hypnoosi. Aikuusuuden kynnyksellä levyn totinen ja
harmaa pohjavire iskivät, kuten E-bow the letter, raskas kuin hautajaissaattue,
vihreiden suurirunkoisten puiden katveessa tai sitten Be mine, hiekat kuoppaan
ja muistelemaan. Tämä on levy joka vie ajatukset lentämään, iskee sieluun ja
muistuttaa kuolevaisuudesta. Näin sen koen. Tämä on levy, johon tulen palaamaan
ehkä useimmin kuin muihin REM levyihin. Parasko? Makukysymys, päivän vire?
***-tähteä (asteikko 1-3)
Up 1998
Olisihan se pitänyt aavistaa, ettei ilman
pitkäaikaista rumpalia homma toimi. Tuottaja vaihtui. Bändiin oli tullut särö
ja henki päässyt pihisten ilmoille. Stipen laulu tuntui hengettömältä, koko
homma väsyneeltä. Sydän ei enää lyö, kun ei ole koko sydäntä. Takakannessa
Peter Buckin ilme on paljon puhuva. Kappale Hope kuulostaa rullaportaisiin
kiinni jääneeltä. Kukaan ei halua pysähtyä auttamaan. Liuta ylijäämä
kappaleita. Hukkapätkiä lautatarhassa. Pudostus on kova edellisten suurten
levyjen jälkeen. So sorry- laulaa Stipe äänellä johon ei ole uskomista. Koko
levyn yleisilme on negatiivisen flegmaattinen. Levy on kaiken lisäksi vielä
turkasen pitkä, reilut 64 minuuttia. Lotus ja Daysleeper eivät jaksa kantaa kokonaisuutta.
*-tähti (asteikko 1-3)
Reveal 2001
Up:n jälkeen oli vaikea uskoa R.E.M.iin. Siitä
vakuutena etten muista Revealista ainoataan kappaletta ennen kuin olen
kuunnellut sen tauon jälkeen. Revealin alku on kuin jatkumoa Upille. Yksi yö
nukuttuna ja kokeneempana. Aurinko paistaa tänään, mutta se ei muuta
tosiasioita. She just wants to be antaa odotuttaa itseään. Runko on pystyssä,
mutta kuiva. Puu tekee kuolemaa. Disappearin aikana varisevat lehdet. Lahoaminen
jatkuu. Kaatuu! Tämän levyn laiha lohtu on Imitation of life, joka mahtuu
helposti jokapojan ja –tytön kokoelma REM levylle, piipaa melodioineen. Itkua
puskee tämä häivähdys. Masentava levy, suurelta bändiltä.
*-tähti (asteikko 1-3)
Around the sun 2004
Around the sun- levy toi orkesterin Suomeen, sillä
Euroopassa oli vielä ystäviä. Orkesteri soitti yli puolet Around the sun levyn
kappaleista. Helsingin Sanomat kuittasi yleisölle soitetut versiot,
levyversioita paremmiksi. Itse muistan pettyneeni kappalevalintoihin ja
tuominneen keikan epäonnistuneeksi, vaikka setti sisälsikin liudan upeita
valintoja, mm Finest worksong, The one I love, Orange crush, Everybody hurts…
Levyn avaa kelpo Leaving New York, mutta
välittömästi homma jatkuu useammalla tasapaksulla kappaleella. Samasta puusta,
joka kaatui Reveal levyllä, veistetty. Vasta puolen tunnin kuuntelun jälkeen
Boy in the well hieman nyrjäyttää sydän syrjää. Vahingot ja sitä myötä vauriot
olivat kuitenkin tapahtuneet. Loppu häämötti surullisena.
*-tähti (asteikko 1-3)
Accelerate 2008
Seuraavalle Suomen keikalle en lähtenyt ja uusi levy
jäi odottamaan alennusmyynti tiskin alennusta, jotta uskalsin pyytää sen
lahjaksi. Hinta taisi pyöriä parin euron hujakoilla. Levyn sain vasta kun
viimeinen päiväys oli mennyt umpeen. Karua. Lähtökohta kuitenkin oli pitkästä
aikaa eri. Levy oli saanut hyvää vastakaikua medialta ja pituus oli vajaat 35
minuuttia! Reiluun 10 vuoteen R.E.M. ei
ollut kuulostanut näin raikkaalta! Rätväkän Living well is the best revengen
avauksen jälkeen, hehkeä Man-sized wreathin lopun korina karisti hilseet
ruumiinvalvojaisista. Siinä missä Hollow man olisi parilla edellisenä levyllä
jäänyt polkemaan paikoilleen, tällä levyllä se nousi lentoon muuttolinnun
tarmokkuudella. R.E.M. oli noussut vielä kerran ja kaikki tapahtui parin
ensimmäisen kappaleen aikana! Accelerate lienee viime vuosien unohdetuimmista
levyistä koko musiikkimaailmassa. Mitä jos se olisi ilmestynyt New adventures
in Hi-Fi levyn jälkeen? Mikä olisi ollut R.E.M.in suunta seuraavilla levyillä?
Vuonna 2008 on aika lienee ajanut ohitse pitkäsoittojen. Näin voimakas tyylin
muutos edellisiin levyihin, teki orkesterista miltei comeback kokoonpanon. Oi, kuinka ponnekkaasti Mr. Richarskin soi!
Horse to water todistaa sen kuinka tärkeä rumpalin osuus bändissä ja biiseissä
on silloin kun soundi on luotu perinteiselle ryhmälle. Pelottavan eheä, rätväkkä
ja raikas kokonaisuus, jota on tullut kuunneltua liian vähän. Lupaan pyyhkiä
pölyjä useammin.
***-tähteä (asteikko 1-3)
Vielä tuli yksi levy (Collapse into now), mutta se
jäi Amerikan markkinoille. Accelerate sai olla minulle se naula arkkuun. R.E.M.
kuopattiin 2011.
Kesän
korva. Ennen pitkää heinää tulevat kukkaset; kärpäset ja perhoset. Suuria
nopeuksia kartan pikkuteillä. Hiekan huuhdon mahdollisimman pienikokoisella
huoltoasemalla, siellä missä tuoksumaailma on kohdallaan. Värimaailma. Ikkunaa
raottelen sitä mukaan kun vanha T-paita hikoaa. Jos isolle tielle menen,
varmistan että sivussa kulkee se suuri jännitejohto ja että näen ne johtoja
kannattelevat pylväsrivit kaukaisuuteen. Lahot pienet tuvat, joiden maali
rapisee voikukkamereen. Uusi upottava tie haisee. Nopeus on niin suuri, että
perhosen siiven väri leviää tuulilasiin. Riittää. Käännyn kotiin ja teen hieman
saunapuita. Tikku sormessa nuuhkin, kuinka huone lämpeää. Kesän korva.
Mielipiteitähän maailmaan mahtuu, mutta kyllä Up on aivan loistava ja aliarvostettu levy. Synkkä ja digitaalinen soundimaailma oli varmasti monelle liikaa pureskeltavaksi, mutta biisimateriaali on todella vahvaa (esim. Suspicion, Parakeet) verrattuna tämän vuosituhannen tekeleisiin. REM uskaltaa kokeilla uusia juttuja ja arvostan sitä. Rohkeasti vain alkuaikojenkin levyt arvosteltavaksi. Omia suosikkeja ovat Out of Time, Murmur ja Up. Ja Out of Timehan on täynnä helmiä. ;-)
VastaaPoistaSiitä lienemme yhtä mieltä, että REM:n poissaolo on harmittavaa. Up vain on sitä toista ääripäätä ja toisesta ääripäästä löytyvät minulle hienot teokset mm. New Adventures in Hi-Fi, joka edusti uutta kiehtovaa soundia ja toisaalta muhkea Monster. Hieman ristiin menee suosikit. Laitan korvan taakse arvosteluvinkin. Kiehtova orkesteri joka tapauksessa! Kippis!
Poista