Kauko Röyhkä & Narttu: Mielummin vanha kuin aikuinen ( Euros 1987 LP & CD)

Kauko Röyhkä & Narttu: Mielummin vanha kuin 
aikuinen (Euros 1987 LP, CD), kansi ja kuvat; 
Jani

Kauko Röyhkä ensimmäiset kolme levyä (Steppaillen, Uusia tansseja, Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet) olivat oma paketti ja seuraavat neljä (Onnenpäivä, Lauralle, Maa on voimaa ja Pikku enkeli) oma. Ensimmäisissä pitkäsoitoissa oli vielä aavistus sitä märkäkorvaisuutta ja teatraalisuuden taakse kätkeytynyttä nöyristelyä - mutta myös jo klassisia Röyhkä piirteitä. Uusia tansseja sisälsi mm. herkullisen tulkinnan Ray Dorsetin Kesäaikaan hitistä! Seuraava neljän levyn satsi näytti jo pitkälti mihin Kauko pystyy ja levyiltä löytyy paljon klassikoita; mm. vuoden 1984 Lauralle levyltä sen radiohitti nimibiisi ja samoin voimakas nimibiisi levyltä Maa on voimaa. Sitten 1987 ilmestyi Mielummin vanha kuin aikuinen (Euros), joka poikkesi jälleen edellisistä levyistä. Jos Kauko selkeästi kasvoi toisen potpurin aloittavalla Onnenpäivä levyllä, tuli vajaasta kolmekymppisestä Kaukosta tällä Mielummin vanha-levyllä kypsä.  

Itse rämmin Kaukoa kymmenen vuotta myöhemmässä elämänvaiheessa ja kieltämättä Kauko tuntui tuolloin vanhalta! Sellaiset biisit kuin Matkustaa, Ennen olin kokonaan toinen ja loistavan filosofinen Mielummin vanha kuin aikuinen vain pönkittivät käsitystä Kaukon harmaantumisesta. Nuoruusangstia, mutta tuon ajan Kauko upposi aivan eri voimalla! 

Kaukon uran pituuden ja laadukkuuden ansiosta on hankala laittaa levyjä nippuun, mutta kyllä kyseinen Mielummin vanha kuin aikuinen on listalla korkealla! Levy on täynnä klassissa Röyhkää. Em. huippubiisien lisäksi mm. mystinen Huippumies nauttii suurta luottamusta edelleen. Terävä ja piiruakaan ajan kärsimä Pikku Tiina painii Kaukon radiohitin Majavalakin (Paha maa miniLP) kanssa samalla aaltopituudella, mutta nauttii mukavan pikkutuhmasta ilmapiiristä ja sen voimin on huomattavasti kiehtovampi. Mainostaulujen taakse on edelleen todella tiukka ja vihainen rypistys - jo pelkkä toteamus "mainostaulujen taakse jää tuo pieni kaistale maata, joka ei houkuttele hölmöjä luokseen" , on lauseena ja ajatuksena täydellinen. 

Kauko Röyhkä & Narttu: Mielummin vanha kuin aikuinen
 (Euros 1987 LP, CD), kansi ja kuvat; Jani

Levy on täynnä Kaukon pisteliästä ja nerokasta tekstiä. Kauko ei teksteissään missään vaiheessa kompuroi ylinäppäryyteen tai hapuile väärillä valinnoilla, vaan sanat natsaavat ja liki lempivät keskenään - syntyy tarinoita. Levy on kuin kirpputorilta löydetty, Kandinskin taulusta tehty palapeli, jota pidetään kodin tärkeimmällä paikalla. Ja jos "taulussa" lukee pelkästään Kauko Röyhkän nimi, on vähintäänkin suotavaa tuoda esille levyn muut maalarit eli Tommi Viksten, Mats Hulden, Jari Paulamäki ja Heikki Tikka.

Levy lienee Röyhkän tuotannosta se, jota on tullut laulettua eniten. Tummaääninen ja hidastempoinen Voi ei on maukas kappale laulaa ja myös napsuttaa sormilla. Rottamainen ja astetta reippaampi 300 mk vetää viimeistään kertosäkeessä mukaan, unohtamatta alun suuria biisejä!

Loppua myöten levy notkuu, mutta laskeutuminen tapahtuu maltilla ja tyylillä. Levyn ilmestyttyä moinen oli vaikeahko niellä, mutta ajan, vuosien kuluessa tunnelmista on väkisinkin saanut paremmin kiinni. Johtuu myös siitä, ettei tyylilliset samankaltaiset Kauko-biisit jääneet tähän, vaan niitä esiintyy Kaukon tuotannossa myöhemminkin. 

Kauko Röyhkä & Narttu: Mielummin vanha kuin
aikuinen (Euros 1987 LP, CD), kansi ja kuvat;
Jani

Mielummin vanha kuin aikuinen on levy, joka löytyy hyllystä kahtena kappaleena - LP:nä ja CD:nä. LP-levy oli selviö hankinta ja CD tuli hyllyyn herkkujen vuoksi, sillä Mielummin vanha kuin aikuinen levy masteroitiin myöhemmin ja siihen lisättiin Paha maa miniLP. Siitä merkkiteoksesta joskus myöhemmin. Kasettinakin levy oli, mutta se on tainnut lähteä kiertoon.

Hetkeäkään en ole katunut omistaa tätä levyä - levyä jonka kannessa Röyhkä kirjopyykin keltaisessa kauluspaidassa pitää kämmeniä yhdessä kuin tulevaisuuden kärpänen. Asetelma on teennäinen ja se paljastuu CD-levyn sisäkannen kuvista, jotka kertovat levyn, lopulta hilpeän tunnelmallisesta kuvaustuokiosta, maantien poskeen pysäköidyn Kuplan luona. Takalehden kuvasta välittyy olennainen. Röyhkä marssittaa joukkoaan kepein askelin, vailla huolta kritiikin säilästä tai muiden mielipiteistä. Narttu saapuu paikalla.


*** tähteä (Asteikko 1-3 tähteä)



Lumi hautaa Kuplan, mutta laki näkyy. Se kiiltää kuin hikisen lenkkeilijän kalju kelmeässä keltaisessa katuvalossa. Ruoste nakertaa roiskeläpän kiinnitysruuveja, mutta ne irtoavat keväällä väkivallalla. Auton alla oleva ruoho kuolee hapen ja valon puutteeseen, puhumattakaan kylmästä, joka ottaa omansa pala kerrallaan. Ratti tuntuu paljaalla kämmenellä kylmältä, se on ohut kuin tyhjäksi puristettu siskonmakkara. Tumppikukkaro haisee keväälle. Sille umpeen maalatulle liftarille, joka poimittiin kyytiin vasta kun kahvit huoltamolla oli juotu. Matka jatkuu.