Lähimmäksi hippo hoppa musiikkia levyhyllyssä päässee brittiläinen Pop Will Eat Itself , joka sekin luokitellaan lähinnä industrial ja alternative bändiksi. Tätä 1980 luvulla perustettua bändiä verrataan mm. EMF.ään, Sigue Sigue Sputnikiin ja Beastie Boysiin. Vertaus Stone Rosesiin on jo hieman kaukaa haettu.
Sattumalta näin aikoinaan bändin Can U Dig It-singlen tutussa market-laarissa ja kun halvalla sain, ostin. Samassa vanavedessä, samalla hengellä päädyin hankkimaan bändin pitkäsoitot Box Frenzyn (1987) ja This Is The Day... This Is The Hour... This Is This! (1989). Jälkimmäisen LP:n synkkää myyntihistoriaa kertoo ensin takakannen hintalappu 14.95mk, jonka jälkeen etukanteen on ilmestynyt punainen tarjous 6,95mk. Box Frenzy tuli talouteen orpona, suuremmassa levyjen poistoerässä. Karu tarina.
 |
| Pop Will Eat Itself: Box Frenzy (Chapter records), |
Mitä enemmän PWEI yrittää olla perinteinen bändi, sitä enemmän metsään mennään - mutta kun bändi pysyy omalla kahjolla kujalla, homma toimii ja vettä läiskyy sopivasti yli äyräiden. Oman räsynuken dilemma. Etiäisiä tottavie muihin bändeihin vilisee, mm. edellä mainitut Sigue Sigue Sputnik ja varsinkin Beastie Boys, aivan kuten allmusic.com sivusto tiesi kertoa. PWEI:ssä kiehtoo alituisesti esillä oleva tiukka sähkökitara ja rehellisen räkäinen kokonaisolemus. Biiseissä viljellään paljon radiojuonto- ym. kikkailuja, schratchauksia, nopeita kuvioita ja takapihan huumoria.
Piilevää neroutta löytyy ajoittain esim. U.B.L.U.D:ssa, joka vaipuu hypnoosin portaille liki Philip Glassmaisella mielikuvalla. Harmiksi biisi peitetään sinnikkäällä brittiläisellä uholla. Inside You on vallan onnistunut rockbiisi; Jesus And Mary Chain goes pop. Box Frenzyn A-puolen päättää määrittelemätön karusellibiisi Evelen, josta puuttuu PWEI:n tuttuja yleisiä nopealiikkeisiä elementtejä. Nyt roihuaa rakkaus ja kaipuu sinä itsenään - melodian ollessa aavistuksen skitsofreeninen.
Rakkaudesta raateluun. B-puolen avaa "Depeche Modelta lainattu" There Is No Love Between Us Anymore ja perään Beastie Boyseja kumartava She´s Surreal. Biisit vaihtuvat kitkattomasti, eikä noloja hetkiä synny. Vierivällä kivellä rinnettä riittää. PWEI:n materiaali riittää kattamaan koko levyn, vaikkakin toiston tuntua on paljon. Silkat kikkailut ja samplit tai taustahälinät (Intergalactic Love Mission) istuvat luontevasti levyyn. Suoria lainauksia on paljon ja Love Missile F1-11:ssa ja Hit The Hi-tech Groovessa tipit menevätkin muihin mukeihin.
**-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
Pop Will Eat Itself: Can U Dig It (RCA 1989 CD singl)
Ei tämä hippo hoppaa ole vaan puhdasta industrial rockia. Can U Dig It-hokema jää päällimmäisenä mieleen, mutta itseasiassa biisi koostuu tiukasta rytmistä ja tiukasta kitaraväännöstä. Laulu on laulua tai lähemmin sanailua ja siitä eittämättä hieman mielikuvaa hippo hopan puolelle. Biisi on hiukan yli kolmen minuutin rypistys, jossa asenne pysyy takiaisena tiukasti kiinni. Poison To The Mind luiskahtaa tulevaisuuden musiikiksi. 2020-luvun soulia. Kikkailua rytmillä, katu-uskottavuudella ja avaruussinfonialla. Letkeä välipala tulevaisuudesta. Vertaus Beastie Boysiin tulee Radio P.W.E.I.:ssä, tuttuine Beastie Boys lauluhehkutuksineen ja jyskeineen. Valkoista hippo hoppaa. Reilun minuutin pidempään Can U Dig It Twelve-versioon on mahdutettu kitaralle sooloa ja muutenkin mutkia on hieman pidennetty. Versiossa on enemmän biisiä ja selkärankaa, sillä sitä ei ole liiaksi leikelty edit-versioksi.
Levy on kuin Ihmemaa Oz:n Tinamies Hickoryn ja Futuraman Benderin trippi kaupunkiin, jossa heillä päivä venähtää Springfieldin Moe-tavernan tyylisessä juottolassa. Levy on kupliva ja raikas. Liian tosissaan ei auta kokemusta odottaa, vaan avoimin mielin poikabändin omaa ilonpitoa vastaanottamaan.
**-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
Piilevää neroutta löytyy ajoittain esim. U.B.L.U.D:ssa, joka vaipuu hypnoosin portaille liki Philip Glassmaisella mielikuvalla. Harmiksi biisi peitetään sinnikkäällä brittiläisellä uholla. Inside You on vallan onnistunut rockbiisi; Jesus And Mary Chain goes pop. Box Frenzyn A-puolen päättää määrittelemätön karusellibiisi Evelen, josta puuttuu PWEI:n tuttuja yleisiä nopealiikkeisiä elementtejä. Nyt roihuaa rakkaus ja kaipuu sinä itsenään - melodian ollessa aavistuksen skitsofreeninen.
Rakkaudesta raateluun. B-puolen avaa "Depeche Modelta lainattu" There Is No Love Between Us Anymore ja perään Beastie Boyseja kumartava She´s Surreal. Biisit vaihtuvat kitkattomasti, eikä noloja hetkiä synny. Vierivällä kivellä rinnettä riittää. PWEI:n materiaali riittää kattamaan koko levyn, vaikkakin toiston tuntua on paljon. Silkat kikkailut ja samplit tai taustahälinät (Intergalactic Love Mission) istuvat luontevasti levyyn. Suoria lainauksia on paljon ja Love Missile F1-11:ssa ja Hit The Hi-tech Groovessa tipit menevätkin muihin mukeihin.
**-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
 |
| Pop Will Eat Itself: Can U Dig It (RCA), |
Ei tämä hippo hoppaa ole vaan puhdasta industrial rockia. Can U Dig It-hokema jää päällimmäisenä mieleen, mutta itseasiassa biisi koostuu tiukasta rytmistä ja tiukasta kitaraväännöstä. Laulu on laulua tai lähemmin sanailua ja siitä eittämättä hieman mielikuvaa hippo hopan puolelle. Biisi on hiukan yli kolmen minuutin rypistys, jossa asenne pysyy takiaisena tiukasti kiinni. Poison To The Mind luiskahtaa tulevaisuuden musiikiksi. 2020-luvun soulia. Kikkailua rytmillä, katu-uskottavuudella ja avaruussinfonialla. Letkeä välipala tulevaisuudesta. Vertaus Beastie Boysiin tulee Radio P.W.E.I.:ssä, tuttuine Beastie Boys lauluhehkutuksineen ja jyskeineen. Valkoista hippo hoppaa. Reilun minuutin pidempään Can U Dig It Twelve-versioon on mahdutettu kitaralle sooloa ja muutenkin mutkia on hieman pidennetty. Versiossa on enemmän biisiä ja selkärankaa, sillä sitä ei ole liiaksi leikelty edit-versioksi.
Levy on kuin Ihmemaa Oz:n Tinamies Hickoryn ja Futuraman Benderin trippi kaupunkiin, jossa heillä päivä venähtää Springfieldin Moe-tavernan tyylisessä juottolassa. Levy on kupliva ja raikas. Liian tosissaan ei auta kokemusta odottaa, vaan avoimin mielin poikabändin omaa ilonpitoa vastaanottamaan.
**-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
 |
| Pop Will Eat Itself: Tjis Is The Day...This Is The Hour... This Is This! (RCA), sleeve & art This is the designerstar republica |
Levy ei juuri poikkea Box Frenzy:stä. Samat aamiaiset, samat vitamiinit on popsittu. Punainen industrial -teemalanka roihuaa tässäkin levyssä, sillä erolla, että roimetta ja räimettä tuntuu olevan pari kerrosta enemmän. Terävyyttä ja tavaraa löytyy. Tavaran paljous on taidolla kasattu ja ylipäätään ihme, että kaikesta risukosta on lopulta saatu musikaalinen pesä. Kakkosraita Preaching To The Perverted on mainio esimerkki. Wise Up! Sucker tykittää päivänkakkaran terälehdet irti kovalla kouraisulla. On-off biisi on raivokas ja suoraviivainen Mad Max-henkinen takaa-ajo biisi, joka jatkuu salakavalasti seuraavassa pariminuuttisessa Sixteen Different Flavours Of Hell. Kappaleiden vaihdoissa liikutaan hämärän rajamailla. Yleisilme on kaikesta kakofoniasta huolimatta järkiperäisempi. Teräväpiirto tukevoittaa. LP:llä kuultava Can U Dig It on suorastaan kiehtova ja nostaa bändiä kellarista katutasolle. Viimeistään tässä vaiheessa Pop Will Eat Itself tulee tietoisuuteen. The Fuses Have Been Lit lähenee hämärästi jopa Sonic Youthin ja Pixiesin tuotantoa!
Def. Con. One. tuntuu perinteitä kunnioittaen olevan levyn lainaamo, sillä nyt liikutaan
k i r j a i m e l l i s e s t i Hämärän rajamailla ja Radio PWEI kumartaa jälleen Beastie Boysille.
Lopussa hieman rakenne hajoaa, lähinnä Satellite Ecstatican puolesta. Selkeä irtolainen, joka ei tue levyn runkoa. Perään tulee piilohypnoottinen Not Now Jame´s We´re Busy ja levyn lopettaa hirtehisesti nimetty Wake Up! Time To Die, joka on melodiaa myöten tuomiopäivän viisu. Levy loppuu, kaikki loppuu.
This Is The Day... This Is The Hour... This Is This! on askel tuotetumpaan soundiin ja suurempiin biiseihin. Näillä "melodioilla" ja biisirakenteilla on haastava levyjä peräjälkeen, mutta PWEI on onnistunut mainiosti uran tässä vaiheessa. Jotain jatkosta kertoo sekin, että bändin pitkäsoitto vuodelta 1994 Dos Dedos Mis Amigos nousi brittilistalla sijaluvulle 11. Can U Dig It renkutus oli aikoinaan singlelistalla 38. Bändi tulevaisuudesta siis!
**-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
 |
| Pop Will Eat Itself: Tjis Is The Day...This Is The Hour...This Is This! (RCA), sleeve & art This is the designerstar republica |
lähteet:
allmusic.com
wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti