Eritoten festareilla ja myös keikoilla on bändejä joiden tuotantoa ei hyllystä löydy, mutta bändi on sen verran mielenkiintoinen, että se on nähtävä. Se tarkoittaa siis sitä, että myös viimeisin levy on järkevintä hankkia, koska usein keikan biisilista nojautuu pitkälti sen mukaan. Ajan hengessä ratsastusta.
Vuonna -92 ulottui Curen Wish-kiertue Helsinkiin. Curen maine oli toki kiirinyt pienen mökin vintille mm. radiosoittojen (The Love Cats, Boy´s Don´t Cry, A Forest jne..) ja musiikkivideoiden kautta, mutta suuri tuotanto oli loistanut poissaolollaan. Bändi kiinnosti ja oli nähtävä, siis levykaupasta tuorein Wish-levy.
Cure: Wish
(Fiction 1992)
Levyn avaus on melkoista räimettä, sillä Open on valjastettu kiertävällä sähköisellä suojakilvellä, jota käytetään surutta ja äänekkäästi. Kappale on voimakas ja pelkästään sen vuoksi tahtomatta uhmakas. Se käy raivokkaasti päälle. High on jo kepeämpää keijumusiikkia tutummaksi käyneillä Robert Smith maneereilla. Ilmavaa perus-Curea. Apart henkii sitä tummanpuhuvaa kaunista ja synkkää gootti-ilmapiiriä, jonka perässä jokainen mustahuuli marssii läpi suon ja rämeen kohti avoinaista reikää, sinne minne aurinko ei koskaan paista. Sumuinen ja surullinen rakkauslaulu, joka koettelee auringossa makaaviakin. Tunnelma on naulittu ja From The Edge Of The Deep Green Sea vie sitä näppärästi eteenpäin maagisella soundilla. Curen tummanpuhuva melodia on nautittavan omaleimaista ja vaivatonta. Se tavoittaa herkkyyden rajat helposti ja sitä kautta koskettaa viiltävästi. From The Edge Of The Deep Green Sea rakentaa jo levyn tässä vaiheessa uljasta kokonaisuutta. Polku pienenee ja ja synkkenee samalla kun happi loppuu, mutta matka on vasta alussa. Lamautuminen toimii lääkkeenä. Peruslennokas ja leikittelevä Wendy Time kepeyttää kuten High aiemmin. Doing The Unstuck jatkaa "hilpeää linjaa" - let´s get happy, laulaa Smith. Friday I´m In Love on se klassikko rallatus, joka tuo hyvät tuulet ja hienot pop melodiat konkreettisesti hipiälle. Loistava pop-biisi täydellisellä melodialla. Tällä biisillä halkaistaan nuoli, saadaan kolikko putoamaan kantilleen ja huulipuna poskiluun reunalle. Trust tappaa kaiken hilpeän tunnelman ja se tekee sen hienosti. Sanoja ei ole nimeksikään, mutta melodian harmaus ajaa asian. Bändi päästää kuitenkin helpolla eikä lyö lyötyä, vaan kepeyttää tunnelman juuri oikealla hetkellä maltillisesti kirkastuvalla A Letter To Elise kappaleella. Tunnelmia heitellään laidasta laitaan läpi levyn ja se toimii. Cut edustaa samaa räimettä kuin avaus Open ja istuu levyn tähän vaiheeseen upeasti. Vaikka biiseille on löytynyt oivat paikat, ei se tarkoita sitä etteivätkö ne toimisi myös yksilöinä, irrallisina otoksina. CD:n metallinen äänimaailma tekee osittain kunniaa Curen kirkkaille melodioille ja efekteille kuten To Wish Impossible Thingsissä. Tämä levy ei rätinöitä kaipaa. Liekki palakoon puhtaasti. Samalla CD-formaattimuoto mahdollistaa majesteetillisen reilun tunnin yhtenäisen soiton, joka päättyy reilun kuuden minuutin End-kappaleeseen. Kappale joka on täytynyt tehdä sinetiksi levylle ja se myös hieman kuuluu lävitse. Selkeä vaihtoehto konsertin päätöskappaleeksi, vihje kohta syttyvistä valoista. Loppu.
Levyn täydet tähdet on selviö. Hämmästyttävintä oli levyn tuoma tunnelma. Tuli häkellyttävän voimakas kaipuu siihen aikaan kun levy ilmestyi. Tunsin käsissäni kuinka aika valui. Curen melodialla ei ole nykypäivänä ollut enää vuosiin toivoa ja se saa surulliseksi. Sukupuuton partaalla. Pikkuhiljaa, niinkin kaunis kuin Cure onkin ollut, sitä ei enää muisteta. Pieni hetki taaksepäin, toissapäivänä Friday I´m In Love oli kaikkien huulilla, huulien väristä huolimatta.
Oma osanottamatton osani on saastainen. Olen antanut periksi ja tämä levy saa periksiannon taakan tuntumaan todelta raskaalta. Levyn kappaleet koskettavat sinällään jo paljon, mutta muistot niiden myötä vieläkin enemmän. Oletko siihen valmis? Oletko valmis kuuntelemaan menneisyyttä ja sen tuomia luurankoja hyvässä ja pahassa? Näetkö tulevaisuuden parempana? Miten on mahdollista, että se aika jolloin Cure oli voimissaan on jo loppunut?
***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
Suin auringon paahtamia hiuksia silmiltä sivuun jotta näen kengän kärjet paremmin. Näillä kenkillä on kävelty paljon, eikä ihme että nyt asvaltin viipyvä kosteus tulee niistä lävitse. Ensimmäistä kertaa on aikaa, voin pysähtyä ja riisua ne jalasta. Tiedät paikan mihin tulla ja minä odotan. Ei ole kesää, ei arkea, on vain aikaa. Odotan rusinan valkein jaloin sinua.
Vuonna -92 ulottui Curen Wish-kiertue Helsinkiin. Curen maine oli toki kiirinyt pienen mökin vintille mm. radiosoittojen (The Love Cats, Boy´s Don´t Cry, A Forest jne..) ja musiikkivideoiden kautta, mutta suuri tuotanto oli loistanut poissaolollaan. Bändi kiinnosti ja oli nähtävä, siis levykaupasta tuorein Wish-levy.
 |
| Cure: Wish (Fiction 1992) |
(Fiction 1992)
Levyn avaus on melkoista räimettä, sillä Open on valjastettu kiertävällä sähköisellä suojakilvellä, jota käytetään surutta ja äänekkäästi. Kappale on voimakas ja pelkästään sen vuoksi tahtomatta uhmakas. Se käy raivokkaasti päälle. High on jo kepeämpää keijumusiikkia tutummaksi käyneillä Robert Smith maneereilla. Ilmavaa perus-Curea. Apart henkii sitä tummanpuhuvaa kaunista ja synkkää gootti-ilmapiiriä, jonka perässä jokainen mustahuuli marssii läpi suon ja rämeen kohti avoinaista reikää, sinne minne aurinko ei koskaan paista. Sumuinen ja surullinen rakkauslaulu, joka koettelee auringossa makaaviakin. Tunnelma on naulittu ja From The Edge Of The Deep Green Sea vie sitä näppärästi eteenpäin maagisella soundilla. Curen tummanpuhuva melodia on nautittavan omaleimaista ja vaivatonta. Se tavoittaa herkkyyden rajat helposti ja sitä kautta koskettaa viiltävästi. From The Edge Of The Deep Green Sea rakentaa jo levyn tässä vaiheessa uljasta kokonaisuutta. Polku pienenee ja ja synkkenee samalla kun happi loppuu, mutta matka on vasta alussa. Lamautuminen toimii lääkkeenä. Peruslennokas ja leikittelevä Wendy Time kepeyttää kuten High aiemmin. Doing The Unstuck jatkaa "hilpeää linjaa" - let´s get happy, laulaa Smith. Friday I´m In Love on se klassikko rallatus, joka tuo hyvät tuulet ja hienot pop melodiat konkreettisesti hipiälle. Loistava pop-biisi täydellisellä melodialla. Tällä biisillä halkaistaan nuoli, saadaan kolikko putoamaan kantilleen ja huulipuna poskiluun reunalle. Trust tappaa kaiken hilpeän tunnelman ja se tekee sen hienosti. Sanoja ei ole nimeksikään, mutta melodian harmaus ajaa asian. Bändi päästää kuitenkin helpolla eikä lyö lyötyä, vaan kepeyttää tunnelman juuri oikealla hetkellä maltillisesti kirkastuvalla A Letter To Elise kappaleella. Tunnelmia heitellään laidasta laitaan läpi levyn ja se toimii. Cut edustaa samaa räimettä kuin avaus Open ja istuu levyn tähän vaiheeseen upeasti. Vaikka biiseille on löytynyt oivat paikat, ei se tarkoita sitä etteivätkö ne toimisi myös yksilöinä, irrallisina otoksina. CD:n metallinen äänimaailma tekee osittain kunniaa Curen kirkkaille melodioille ja efekteille kuten To Wish Impossible Thingsissä. Tämä levy ei rätinöitä kaipaa. Liekki palakoon puhtaasti. Samalla CD-formaattimuoto mahdollistaa majesteetillisen reilun tunnin yhtenäisen soiton, joka päättyy reilun kuuden minuutin End-kappaleeseen. Kappale joka on täytynyt tehdä sinetiksi levylle ja se myös hieman kuuluu lävitse. Selkeä vaihtoehto konsertin päätöskappaleeksi, vihje kohta syttyvistä valoista. Loppu.
Levyn täydet tähdet on selviö. Hämmästyttävintä oli levyn tuoma tunnelma. Tuli häkellyttävän voimakas kaipuu siihen aikaan kun levy ilmestyi. Tunsin käsissäni kuinka aika valui. Curen melodialla ei ole nykypäivänä ollut enää vuosiin toivoa ja se saa surulliseksi. Sukupuuton partaalla. Pikkuhiljaa, niinkin kaunis kuin Cure onkin ollut, sitä ei enää muisteta. Pieni hetki taaksepäin, toissapäivänä Friday I´m In Love oli kaikkien huulilla, huulien väristä huolimatta.
Oma osanottamatton osani on saastainen. Olen antanut periksi ja tämä levy saa periksiannon taakan tuntumaan todelta raskaalta. Levyn kappaleet koskettavat sinällään jo paljon, mutta muistot niiden myötä vieläkin enemmän. Oletko siihen valmis? Oletko valmis kuuntelemaan menneisyyttä ja sen tuomia luurankoja hyvässä ja pahassa? Näetkö tulevaisuuden parempana? Miten on mahdollista, että se aika jolloin Cure oli voimissaan on jo loppunut?
***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
Suin auringon paahtamia hiuksia silmiltä sivuun jotta näen kengän kärjet paremmin. Näillä kenkillä on kävelty paljon, eikä ihme että nyt asvaltin viipyvä kosteus tulee niistä lävitse. Ensimmäistä kertaa on aikaa, voin pysähtyä ja riisua ne jalasta. Tiedät paikan mihin tulla ja minä odotan. Ei ole kesää, ei arkea, on vain aikaa. Odotan rusinan valkein jaloin sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti