Discoiän ohittaneille löytyy varsin vähän sopivaa tanssimusiikkia. Tämä ryhmä muodostaa eräänlaiset väliinputoajat. Paljon on julkaistu vanhaa tanssimusiikkia, jenkkaa, polkkaa ja tangoa, mutta monin verroin enemmän nuorisolle jytää ja discomusiikkia.
AIKUISTEN DISCO, 3 LP-levyn tai musiikkikasetin kansio irrottaa laiskimmankin tanssijan jalat tuolin reunustalta. Sinun ei tarvitse etsiä kappaletta sieltä toista täältä. Voit soittaa LP-levyn/kasetin alusta loppuun. Parketti on vapaa - ole hyvä!
Ote Suomalaisen musiikkikirjaston; Aikuisten disco 3-LP:n takakannesta.
 |
| Aikuisten Disco; kok (3-LP, Fazer), visuaalinen suunnittelu Pekka Nissinen/MW-painatuspalvelu oy |
Suomalaisen musiikkikirjaston muhkea 3-LP Aikuisten disco osuu asian ytimeen. Levynkannen yöttömän yön aurinko kielii pitkäksi venähtäneestä illasta ja takakannen informatiivinen teksti väliinputoajista ja "musiikillisesti syrjäytyneistä" lupaa paljon. Puntissa on tänä iltana vibaa!
Paketti on jaettu kolmeen osaan; Koti Disco, Jalalla Koreasti ja Varttuneiden Tanssit. 40 luunkovaa Suomiklassikkoa tai käännöskukkasta, tuoreimpien ollessa Abba-vuosilta 1977 (Rahaa, Rahaa, Rahaa ja Mamma Mia) ja vanhimman ollessa vuodelta 1945, Henry Theel Liljankukkineen. Mainittakoon tässä yhteydessä, että himmeän discon valoisa kuningas peilipallo on syntyisin 1920-luvulta. Hyvin siis ehtinyt tulusten valoon, pirtin nurkkaan.
 |
| Aikuisten Disco; kok (3-LP, Fazer), visuaalinen suunnittelu Pekka Nissinen/MW-painatuspalvelu oy |
kok (3-LP, Fazer)
Lattia avataan ja sen kätköistä löydetään järkyttävä Mirumarun versio Abban Money Money Moneystä. Version on kuin kohtaus Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiinista. Kotidisco on heilahtanut äkkiä Nitrodiscoksi. Arto Sotavallan Sisar Hento Valkoinen loikkaa levyn takaisin nykyaikaan, vaikka vuosiluvussa seisoo 1977. Akustinen kitara heläjää upeasti ja kappaleen säihkymään. Nyky rapin kaukainen serkku Aaronin Ding Dong lienee hilpeä, mutta onneksi aalloilta kadonnut esitys. Nitron vaikutus lienee loppumassa. Koivistolaisille sovitettu Mamma Mia ja Markku Aron klassikko-tulkinta Hyvännäköisestä kulkevat kuin mummopyörä ilman ketjujen kitinää. Kyyti on pehmeää ja takuuvarmaa. Erilaista perille pääsyä lupaavat Koivistolaiset sensuellissa Lady Bumpissa, jonka jenkkidisco kutu on hellyyttävää ja tulostavoiteellista. Seinäruusuja ei tänä iltana näy - siitä pitää huolen pelottavan hypnoottinen väliosa. Vuoroon seuraavaksi tulee Koti Disco esitys vuodelta 1958! Eino Virtasen Buona Sera Signorita on oiva veto levyn läheisyyden teeman lisääntyessä ja samalla kepeä välipala ennen Frederikin ensimmäisen sivun päättävää läkähdyttävää Hafananaa.
Alku-ujostelujen jälkeen on ensimmäiset katseet vaihdettu ja on aika kääntää levyä, samalla kun hörpätään kulaus jaffaa. Toistaiseksi keltaista jaffaa.
Toinen sivu Koti Discossa on täynnä klassikko käännösmateriaalia mm. Vicky Rostin tunteella tulkittua Näinkö Meille Aina Täällä Käy, eloisaa, mutta hieman liian pitkää Tuolta Saapuu Charlie Brown ja Taiskan reipasta Moi Moi Vaan. Anna Babitzinin korkealta tulkittu Pitkätukkainen Poikafrendi hieman riipii, mutta tuo tuulahduksen brittiläisyyttä iltamaan, jonka jälkeen Tuula Siponius johdattaa discopaatin Eviva Espanjaan. Pappamopo keulii ja karkaa. Levy rönsyilee. Kiva kappale, mutta manner väärä. Aurinkoranta tyylistä pidetään kiinni, sillä Hanne tulkitsee viehkeästi Abba-käännöksen Hasta Mananan. Onneksi on Rolf Bergström ja Pyhimykset, jotka palauttavat peilipallon oikeaan nurkkaan Rokkibabylla. Kappaleessa on mainio pehmeä piilo-beat, aivan kuin käkikellon käki olisi teljetty kellonsa sisälle ja monet tunnit olisivat kukkumatta. Rokkibaby on kolme minuuttia kutumusiikkia. Kirkan versio Venuksesta on vuodelta 1970 ja se onneksi kuuluu! Viaton nuorisokapina tuoksuu oven takana. Kirka oli tuolloin 20-vuotias.
Alku-ujostelujen jälkeen on ensimmäiset katseet vaihdettu ja on aika kääntää levyä, samalla kun hörpätään kulaus jaffaa. Toistaiseksi keltaista jaffaa.
Toinen sivu Koti Discossa on täynnä klassikko käännösmateriaalia mm. Vicky Rostin tunteella tulkittua Näinkö Meille Aina Täällä Käy, eloisaa, mutta hieman liian pitkää Tuolta Saapuu Charlie Brown ja Taiskan reipasta Moi Moi Vaan. Anna Babitzinin korkealta tulkittu Pitkätukkainen Poikafrendi hieman riipii, mutta tuo tuulahduksen brittiläisyyttä iltamaan, jonka jälkeen Tuula Siponius johdattaa discopaatin Eviva Espanjaan. Pappamopo keulii ja karkaa. Levy rönsyilee. Kiva kappale, mutta manner väärä. Aurinkoranta tyylistä pidetään kiinni, sillä Hanne tulkitsee viehkeästi Abba-käännöksen Hasta Mananan. Onneksi on Rolf Bergström ja Pyhimykset, jotka palauttavat peilipallon oikeaan nurkkaan Rokkibabylla. Kappaleessa on mainio pehmeä piilo-beat, aivan kuin käkikellon käki olisi teljetty kellonsa sisälle ja monet tunnit olisivat kukkumatta. Rokkibaby on kolme minuuttia kutumusiikkia. Kirkan versio Venuksesta on vuodelta 1970 ja se onneksi kuuluu! Viaton nuorisokapina tuoksuu oven takana. Kirka oli tuolloin 20-vuotias.
JALALLA KOREASTI
Kakkoslevyn Jallalla Koreasti A-puolen jyräyttää käyntiin kestovarma ja lennokas Volare; tulkitsijana Markku Aro. Jallalla koreasti totta vie - pieniä nilkan liikkeitä ja lantion elastisuutta. Mittaa kappaleella yhtä paljon kuin Koti Disco-levyn Charlie Brownilla, mutta lavoilta tuttu viihdesoundi takaa ajattomamman kyydin. Volaren jälkeen Four Catsin Sabelinilla kiedotaan kädet niskan ympäri ja vedetään parit hitaan kuviot. Sabelinin viipyvä melodia soi muhkeasti kuin ykkösolut ruokapöydässä. Olavi Virran ja tuntemattomaksi jääneen orkesterin taidokas El Baion tuo kepeyttä jo ennalta laadukkaaseen kappalelistaan. Esitys tuo kuulijoille mahdollisuuden osallistua lallallaa - ryhmälauluun. Illan tässä vaiheessa yksinäisiä kynttilöitä sammuu sinne tänne ja Esko Rahkosen Rakasta, Kärsi ja Unhoita on eittämättä voidetta haavoihin. Tanssitaitoiset nauttivat melodiasta, yksinäiset sanoista. Klassikko. Klassikko on myös Ann Christinen Lalaika, jonka sovitus ja rytmi kohtaavat täydellisesti. Samaa voi sanoa myös toisesta vahvasta naislaulajasta Eila Pellisestä, joka tulkitsee viihtellisen Kaksi Kitaraa. Piilevät torvet ovat tämän kappaleen suola. Hyvä kappaleputki katkeaa harmittavasti levyn kääntöön. Huokauksien saattelemana pidetään pakollinen tauko.
 |
| Aikuisten Disco; kok (3-LP, Fazer), visuaalinen suunnittelu Pekka Nissinen/MW-painatuspalvelu oy |
Jalalla Koreasti-levyä jatketaan vauhdikkaalla Vanhan Veräjän Luona kappaleella. Eila Pienimäen kauniista äänestä on vaikea päästää irti. Pienimäen hillityy tyyli on herkullista. Annikki Tähti on tummuudessaan maan läheisempi. Siitä huolimatta Laulu Kahdesta Pennistä on äärimmäisen kaunis esitys. Pisteet yksinomaan Annikki Tähdelle. Brita Koivunen jatkaa naislaulajien ajattomien kappaleiden teemaa. Kuinka Paljon Rakkautta punnitsee lattioiden luuttujien lujuuden, sillä nyt tanssitaan pitkää putkea yhteen soittoon. Kaverista ei irti päästetä. Eikä Laila Kinnusen Lazzarella tuo muuta happirakoa, kuin otteen löysentämistä, sillä rytmi reippaudellaan mahdollistaa tanssissa hieman revittelyä. Olavi Virta kiillottaa kuninkaan kilpeä ainoana miesartistina Jalalla Koreasti-levyn B-puolella. Maruzella ei ehkä ole paras valinta muihin kappaleisiin nähden. Se on liian samankaltainen ja tyhjentää lattian, sillä väistämättä iskee pieni väsy. Maruzella on löysä kuin vastalaskettu piki. Marion Rungin eurohumppa Tipi Tii on hieman liian pakkolystikäs takaisinveto viimeiseksi kappalevalinnaksi.
VARTTUNEIDEN TANSSIT
Kolmas erä käydään discon kaiun jäädessä taaemmaksi teemalla Varttuneiden Tanssit. Humppa ei ole discoa, mutta Teijo Joutsela ja Humppaveikot on. Odessa irrottaa raajat irti lattiasta. Pehmeästi laulava Juha "Watt" Vainio jatkaa maskuliinista kolmoslevyn alkua. Ei maha Mittään nojaa haikeaan harmonikkaan ja kadonneeseen Karjalaan. Unto Monosen Satumaa jaksaa aina sykähdyttää; nyt tulkkina selkeä ääninen Reijo Taipale. Samaa klassista äänen eheyttä löytyy myös Henry Theeliltä, joka tulkitsee Liljankukan, vuodelta 1945. Sisäkansikuvapoika Rautavaara täräyttää Kultaisen Nuoruuden vahvoilla keuhkoilla ja terävällä ärrällä kuin yläasteen liikunnan opettaja. Hieman laulu laahaa. mutta sävel kulkee. Metro-tyttöjen liki Hollywoodimainen stemma-laulu heläjää jälleen kerran kauniisti Kielon Jäähyväisissä. Kaunis kiitos ja kumarrus - tässä tämä puoli; meille vai teille?
Illan viimeinen siivu aloitetaan Budapestin Yössä, oppaana Annikki Tähti. Nyt Annikki Tähden ääni on kuulas ja kuuluva. Tunnelma välittyy. Lopun lähestyessä on kappaleiden väleihin niiden vaihduttua tullut pidemmät tauot. Aikuisten Disco-levyssä kappaleet oli "miksattu" jatkumaan liki päällekkäin, niin nyt tauot ovat selvät. Loppurähinät järjestää Hortto Kaalo itäblokin reipastelulla Bessarabialla. Laumamusiikki istuu juuri ja juuri levyn ilmeeseen. Illan Viimeinen Tango (Eino Grön) tuo tunnelman takaisin rantakoivujen katveeseen. Kappale lienee valittu levylle tekstinsä puolesta. Täysikuulla haetaan levylle vielä aste enemmän nostoa. Olavi Virran monumentaalista versiota kuuntelee nöyränä. Levyn päättäviä Vesivehmaan Jenkkaa ja Säkkijärven Polkkaa voi pitää encorena. Nyt on aika suorittaa viimeiset epätoivoiset haut. Veikko Sato hoitaa Vesivehmaan Jenkan ja Viljo Vesterinen tiluttelee Säkkijärven Polkan. Vesivehmaan Jenkan rytmi on maltillinen, kun Säkkijärven Polkan vastaavasti järjetön. Mehut irti markkinaväestä.
Ja sitten seuraa se suuri mutta! Missä on takakannessa kuvan kera luuraava Kuju!? Kai Hyttinen!? Kuvassa lievästi virnistävä, mutta aavistuksen kyllästyneen oloinen Kuju ei ole saanut kappaleen kappaletta levylle! Mies on sivuutettu kuin märkä rätti. Kappalelistan ollessa vain sisäkannessa, Kujun kannatajien tarkkavaisuus punnitaan.
Aikuisten Discon skaala on laaja ja kattaus runsas. Levy on kuin voileipäkakku. Ensimmäisen ja kolmannen levyn välissä on kuitenkin jatkumon vuoksi oltava yksi levy, sillä muuten hyppäys levyltä levylle ei toimisi. Kappalejärjestys on siis osunut oikein.
3-LP on mainio paketti kokoillan sukujuhliin, jossa on tarkoitus tarjota jokaiselle jotakin. Discon saa unohtaa, mutta varma elämys on tiedossa. Lienee siis suurempi kala tiedossa. Kotioloissa arjen musiikkina levy on aavistuksen hakusessa. Siispä teemataustana mainio; mökille, juhliin, illanistujaisiin jne... Hieno helmi musiikkikirjastossa!
Illan viimeinen siivu aloitetaan Budapestin Yössä, oppaana Annikki Tähti. Nyt Annikki Tähden ääni on kuulas ja kuuluva. Tunnelma välittyy. Lopun lähestyessä on kappaleiden väleihin niiden vaihduttua tullut pidemmät tauot. Aikuisten Disco-levyssä kappaleet oli "miksattu" jatkumaan liki päällekkäin, niin nyt tauot ovat selvät. Loppurähinät järjestää Hortto Kaalo itäblokin reipastelulla Bessarabialla. Laumamusiikki istuu juuri ja juuri levyn ilmeeseen. Illan Viimeinen Tango (Eino Grön) tuo tunnelman takaisin rantakoivujen katveeseen. Kappale lienee valittu levylle tekstinsä puolesta. Täysikuulla haetaan levylle vielä aste enemmän nostoa. Olavi Virran monumentaalista versiota kuuntelee nöyränä. Levyn päättäviä Vesivehmaan Jenkkaa ja Säkkijärven Polkkaa voi pitää encorena. Nyt on aika suorittaa viimeiset epätoivoiset haut. Veikko Sato hoitaa Vesivehmaan Jenkan ja Viljo Vesterinen tiluttelee Säkkijärven Polkan. Vesivehmaan Jenkan rytmi on maltillinen, kun Säkkijärven Polkan vastaavasti järjetön. Mehut irti markkinaväestä.
 |
| Kuju kurkkii, mutta miestä ei kuulu! (Aikuisten Disco; kok (3-LP, Fazer), visuaalinensuunnittelu Pekka Nissinen/MW-painatuspalvelu oy |
Aikuisten Discon skaala on laaja ja kattaus runsas. Levy on kuin voileipäkakku. Ensimmäisen ja kolmannen levyn välissä on kuitenkin jatkumon vuoksi oltava yksi levy, sillä muuten hyppäys levyltä levylle ei toimisi. Kappalejärjestys on siis osunut oikein.
3-LP on mainio paketti kokoillan sukujuhliin, jossa on tarkoitus tarjota jokaiselle jotakin. Discon saa unohtaa, mutta varma elämys on tiedossa. Lienee siis suurempi kala tiedossa. Kotioloissa arjen musiikkina levy on aavistuksen hakusessa. Siispä teemataustana mainio; mökille, juhliin, illanistujaisiin jne... Hieno helmi musiikkikirjastossa!
***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti