Electric Blue Peggy Sue And The Revolution From Mars: Normal but normal (SPIRITCD 5, 1991)

Pari vuotta sitten tein Tallinnan risteilyn Ouluun. Junapassista oli vielä matka käyttämättä ja ehdin Ouluun niin, että kaupungissa oloaikaa oli n 4-5 tuntia. Siinä ehti mukavasti pyörähtämään pienen kävelyn kahvitteluineen. Matka kannatti. Oulun keskusta on kauniin karu, jonka kruununa toimivat kauppatorin edustalla järkälemäiset Marjatta ja Matti Jaatisen suunnittelemat kaupunginteatterin ja kirjaston rakennukset. Toria vartio tuttu pyylevä Kaarlo Mikkosen suunnittelema Toripoliisi (1987). Patsaan nimi periytyy alueen järjestystä valvovista poliiseista (1934-1979). Oulu haiskahtaa muurilta etelän ja pohjoisen välillä; samalla primitiivinen, mutta toisaalta piilevän ahneuden ja eteenpäin pyrkivän teknologian pesäke. Ei ihme, että kaupunki on suoltanut joukon tinkimättömiä ja merkittäviä yhtyeitä (kts. mm mainio Oulun kaupunginkirjaston sivu http://oulu.ouka.fi/kirjasto/musaoulu). Oululainen musiikki on juurevaa ja hallaisesta moreenista kumpuavaa. Se kiteyttää suomalaisen mentaliteetin; oululainen musiikki on meidän selkäydinneste.

Electric Blue Peggy Sue And The Revolution From
Mars: Normal but normal (SPIRITCD5), kannen
kuva Kapa, kansi Kale

Electric Blue Peggy Sue And The Revolution From Mars (1986-1996, Oulu). Voiko bändin nimi enää kauniimpi olla!? Puhekielessä tunnetaan myös nimellä Peggy Sue tai toisaalta tuttavalisesti EBPSATRFM. Uralle mahtui kolme mini-Lp:tä, kolme pitkäsoittoa ja yksi live-LP. Tämän päivän täkyksi nousee nyt jo edes menneen paikallisradion hylkäämä kirpputorilöytö Normal But Normal (1991). Se on Spirit levy-yhtiön CD julkaisu nro 5. Äänittäjänä, miksaajana ja tuottajana on toiminut Riku Mattila.


Levyn avaus Lefty puskee määrätietoisesti teräsjäätä särkijän suomin oikeuksin. Kippari Ray Katz kuulostaa vihaiselta. Pyhäpäivän lepo on vaihtunut yhteiskunnan pakkotyöhön. Heti kättelyssä otetaan käyttöön tutut Peggy Suemaiset funkahtavat eleet ja nopeat ja arvaamattoman raivoisat suunnan- ja rytminvaihdot. Konehuone huutaa öljyä. Big Dipper rauhoittaa aavistuksen tilannetta ja laulusoundi saa rauhoittavia ja putoaa paikoin miltei pohjolan Barry Whiteksi, unohtamatta painajaismaisia äänenpainatuksia. Rytmi on kuin aamukuuran torimyyjän; horrosta ja kylmänkouristuksia. Jolkottelu jatkuu lattajalkaisella Rabbithole Restaurantilla. Perusrytmikäs kappale, jonka kyydissä ollaan kuin vanhassa veturissa. Loppua kohden koukku hieman katoaa. Psychseeing käy päälle jänönkoloa kiukkuisemmin. Luuta ja nahkaa, keritty ja nyljetty. Turhat härpäkkeet kerätty pois. Sen suuremmitta suoran oloinen rock-kappale. Mr. Shit on saanut omaan esitykseen enemmän vääntöä ja groovea ja aavistuksen niljakkaamman tulkinnan. Jos pulssi ei vielä tunnu, saa Pope viimeisetkin piilolihakset liikkumaan. Soundi ja rytmi on tullut tutummaksi myöhemmin Radiopuhelimien kautta. Mikäli tuntuu, että tämä kappale puree, suosittelen Radiopuhelimien hankkimista! Peggy Suen soundi on herkullista. Funkin ja raivoisan kitararäimeen yhteistyö on saatu pelaamaan nyrjähtäneen mielenkiintoisesti. Rytmiä ja rockia. Laulu nitoo kaiken luovasti yhteen. EBPSATRFM:a on verrattu mm skotlantilaiseen Jesus And The Mary Chainiin, mutta se vertaus on kaukaa haettu. Lähempänä pitäisin kolmen viimeiseksi jääneen pitkäsoiton perusteella mm kotimaisia Jimi Tenoria (& Shamans), Larry And The Lefthandia, em. Radiopuhelimia, 22-pistepirkkoa tai jopa Shadowplayta. Bowels of earth on kappale, joka löytyy ainoastaan CD versiosta. Pieni lisä ei tässä tilanteessa haittaa. Kuulija on otettu haltuu ja siinä se pysyy. Kyllähän tässä rytmireessä istuu! Curtis Mayfieldin Pusherman painostaa liikennevaloihin jäänyttä autoilijaa avaamaan ikkunaa. Vieressä seisovalla miehellä on asiaa. Kuiskii. Soitto kuulostaa pirun hyvältä! Se saattaa jopa jäädä hieman huomaamatta pintaan nostetun laulun alta, mutta kun sekin toimii yhdessä soitannan kanssa, on käsissä viipyilevän eksoottinen ja aavistuksen erilainen Peggy Sue mestariteos! Hunger edustaa levyn heikointa lenkkiä hieman sekavalla ja kiireisellä rytkytyksellä. Kappaleen kurssi on jäänyt hieman hukkaan ja nyt seilataan ruovikossa, potkuri täynnä kortteita. Vihainen ärjyvä kippari. Spinning around the moon vie levyä Hungerin vanavedessä uudelle kierrokselle. Nyt on potkuri puhdas ja nopeaa funkahtavaa rytmiä kiertää popahtavammat elementit; kurkkivat kuin huvipuiston mätkittävät myyrät. Kiire tuntuu olevan. Levyn loppu kruunataan rapiat kymmenen minuutin jälkiruualla. Kevyimmillään The flag/ Erotic carcrashes haiskahtaa 2000-luvun Kauko Röyhkältä. Alun neljä minuuttia hieman tuumaillaan, otetaan mittoja, puhallellaan nuotiota ja muutama minuutti tuijotetaan hiillosta vanha vekkari nakuttaen korvajuurta. Vekkari hiljenee ja loppu ihmetellään loppusavujen katkua. Shamaanista ja psykedeelistä istuntoa. Loppu suhisee päähän ennenkuulumattomalla tunkevuudella. Melkein pyörryttää. Loppu tintataan alas ei hetkeäkään sopivampaan aikaan.

 Electric Blue Peggy Sue And The
Revolution From 
Mars: Normal but normal
(SPIRITCD5), kannen
kuva Kapa, kansi Kale

Kolmen tähden kerhoon mennään. Levy on kattava;
kokonaisuus on eheä ja sisältäen loistokkaita kappaleita
(mm. Pope, Pusherman, Mr. Shit). Kaiken räimeen ja
yrmeän olemuksen keskellä, soundi ja kaikki muu
olennainen on raikasta ja jouhevaa. Näkemystä löytyy.
Levyllä ei apinoida, vaan luotetaan omaan varmuuteen.
Tinkimätöntä ammattitaitoa vai neroutta? Oli miten oli, niin
paketti on kasassa. Nam nam!

***-tähteä (asteikko 1-3 tähteä)

Electric Blue Peggy Sue
And The Revolution From 
Mars: Normal but normal
 (SPIRITCD5), kannen
kuva Kapa, kansi Kale. PS
katso kuva; olisiko
onnittelun paikka!? 

Istun mielummin hikisessä autossa, 
kuin ilmastoidussa koneessa. 
Ajan mielummin 40km/h, kuin minuutin nopeammin
 ehtiäkseni odottamaan TV:stä mökkiremonttia. 
Syön tänään ja huomenna kotiruokaa. 
Lauantaina teen tähteistä illallisen ja kutsun sinut 
kylään. 
Lupasinhan lyhentää hiuksiasi. 
Sunnuntai aamuna kutsun naapurin puolenpäivän 
aamiaiselle,
 kun ei piruparka pizzaa saanut.

Lähteet 

wikipedia
oulun kaupunginkirjaston sivut