Tein taannoin kirpputorilla "sika säkissä" löydön; 18 kpl singlelevyjä. Sen verran pussin raosta näin, että sisälmyksissä oli ainankin Taipaletta ja Gröniä. Hinta-laatu suhde alustavasti kohtasivat ja kannoin paketin kotiin. On äärimmäisen mukavaa, mikäli kirpputorilta löytää sopuhintaan tuotteita. Jos tuotteet ovat kerta pois nurkista tai kiertoon tarkoitettu, niin miksei hinnatkin voisi olla sen mukaisia. Monet levyt jäävät lojumaan laareihin ihan sen vuoksi, että niillä halutaan "rahastaa". Monesti kuulee ihmisten toteavan ääneen, että älä hävitä vinyylejä, kun ne ovat niin arvokkaita. Todellisuudessa vähissä on perus levyhyllyn arvokappaleet. Ja usein levyt kansineen ovat niin huonokuntoisia, että todellinen arvo kokee kolahduksen. Mutta missään nimessä ei roskiin saa levyjä heittää, vaan sitten vaikka ilmaiseksi kiertoon! Kulttuuriteko!
Tulin kotiin ja avasin pussin. Jännitti. Valtosa levyistä oli juuri Eino Gröniä ja Reijo Taipaletta. Pari sekalaista ja pari klassista. Hieno kattaus. Sormiin tartui välittömästi selkeää likaa, joten hammasharja ja mieto pesuainelios lavuaariin ja pesuhommiin. Jukebox käytössä olleissa levyissä saattaa olla vieläpä tupakansavun muodostamaa epäpuhtautta. Muutamia kertoja olen levyjä pessyt, eikä vaurioita ole tullut. Päinvastoin; joissakin levyissä huomaa selvän eron esim kirkkaudessa. Rahinoista en niin välitä, sillä vanha uskollinen Philipsin putkiradion levari rakastaa naarmuja!
Mutta pyöritellään levyjä ja katsotaan mitä ne pitävät sisällään. Aloitetaan sekalaisilla eli vuodelta 1972, Peter Skellernin versiot kappaleista Manifesto ja You´re a lady, Decca levymerkille. Molemmat kappaleet merkattu Skellernin tekemiksi. Manifesto kuulostaa hieman häiriintyneeltä, mutta varma nakki illanistujaisissa, mutta Huom! vain oikeassa seurassa. You´re a lady jatkaa samaa psykedelian päättymisen aikaa, jota Manifestokin tapaili. Tiedä onko Skellern britti, mutta brittiläiseltä melankolialta tämä kuullostaa. 70-luvun melankoliaa.
Jätetään klassiset väliin ja hypätään kotimaan osastoon. Eila Pellinen: Odotan sinua illalla ( Quando vien la sero) / Yön väistyessä (La chanson d`orpbae), taustalla Ossi Runteen orkesteri (Decca), julkaisuvuosi 1960. Odotan sinua illalla alkaa viettoman kauniilla Pellisen huhuilulla ja laululla. Kaikki on pienielkeistä ja kaunista, kaipuun määrä tulee selkeäksi. Loppua kohden tuska kasvaa tarinassa ja äänessä. Kiehtova pieni tarina, kesto 2:20. Yön väistyessä on juuri raakaa kesä Suomea, josta kaikki Harlekiinisarjojen lukijat uneksivat. Sovitukset, tunnelmat, orkesteri jne.. ovat kaikki kohdallaan. Nykymusiikilla harvoin päästään näin iholle. Harvoin ollaan näin hauraita.
Kivikasvot: Balladi punaisesta baretista (The Ballad of the Creen Berets) / Barbara Ann (Philips), 1966. Mielikuvat pitivät paikkansa, sillä en ole koskaan pitänyt Kivikasvoista. Muutenkin olen aina suhtautunut nuivasti ns. huumoriorkestereihin/ -kappaleisiin. Lapinlahden Linnut on ainoa poikkeus. Balladi punaisesta baretista ei varsinaisesti huumorikappale ole, mutta se meni vauhdilla korvan ohi ja Barbara Ann puolestaan teki päinvastoin. Tyhjänpäiväisen ärsyttävä renkutus, josta ei meinannut loppua saada laisinkaan. Huumori Barbara Anniin tulee tavasta esittää; tekonaurua, mölinää ja valeloppuja. Ärsyttävä.
Ilkka Rinne Pumppuveikkoineen palauttaa torppaan järjestyksen. Valamo (Rytmi) on tositarkoituksella esitetty. Esityksestä heijastuu ryhdikkyys ja into; Pumppuveikkojen iloisuus. Vuosien saattossa Valamo on noussut kappaleeksi, jonka eri versioita on ollut äärimmäisen mielenkiintoinen kuulla. Toiselta puolelta löytyy Leif Wager: Volgan rannalla ( Bublitschki) ja Eino Grön ja Pumppuveikot: Tammerkoski. Wagerin ääni on vielä nuoren miehen ääni. Selkeä napakka humppa. Eino Grön tarttuu Tammerkoskeen omalla mielenkiintoisella tulkinnalla. Esitys on selkeä, vailla riskejä. Perusvarmat esitykset. Julkaistu 1961.
 |
| Hopeinen kuu single, esittäjä Jarkko Lehti (Väinö Lehtinen) |
Siirtykäämme Eino Gröniin ja julkasiuvuoteen 1966. Tämä ensimmäinen single, Kuuma kesä (The Long hot summer) / Kukkani viestini tuo on Jaakko Salon orkesterin kanssa tehty. Loput Eino Grön - singleistä ovat yhteistyössä Esko Linnavallin orkesterin kanssa. Kaikki levymerkkiä Scandia. Kuuma kesä jää tunnelmaltaa hieman vaisuksi. Lämpöä hakee, mutta pilviseksi jää. Kukkani viestini tuo (äänitetty 1965), alkaa paljon viekkaammin ja tarttuu kuulijaa korvasta välittömästi. Lataus Grönillä parempi, kestäen aivan viime metreille. Upeaa! Itselle aiemmin tuntematon kappale, mutta klassikkoainesta kotisohvalle.
Einö Grön: Senuelo / Mustalaisviulu. Molemmat kappaleet äänitetty 1965 ja julkaisu 1966. Senuelo edustaa pustan kaipuuta, joka edustaa aavistuksen vierasta romantiikka, mutta sopii lavoille kuin nakki kiekkokatsomoon. Tulkinta mallikas, rakenne outo. Hyvät keuhkot. Sama vieraantuminen sisältyy myös kappaleeseen Mustalaisviulu. Itse asiassa molemmat puolet ovat varsin identtiset. Hienot tulkinnat, nyt vika enemmän kuulijan mieltymyksissä
.
.
Eino Grön: Kesän vihreät lehvät (Green leaves of summer) / On jossakin (Somewhere, my love). Aavistuksen kaipaisin suurempaa tulkintaa Kesän vihreät lehvät tyylisiin tunnelmallisiin kappaleisiin, jossa lauletaan pitkää säveltä. Nyt kappaleesta jäi hieman ontto tunne. Eikö Grönille sovi näin mahtipontiset kappaleet? Meni ohi. On jossakin alkaa hieman tarkemmalla, herkemmällä otteella. Kappale sisältää nyansseja enemmän. Kappale on aavistuksen pienimuotoisempi, mutta samalla kuitenkin moninaisempi kuin Vihreät lehvät ja näin olen toimii paremmin. Kesän vihreät lehvät kappale on äänitetty 1965, On jossakin kappale 1967, joka on myös itse singlen julkaisuvuosi.
Eino Grön: Silmäsi odottavat minua (Spanish eyes) / Pisarat (Rain in Rome). Äänitys- ja julkaisuvuosi 1967. Silmäsi odottavat minua on tuttu versio Spanish eyes-kappaleesta ja lepää pitkälti välimeren melodian varjossa. On taas tyylikysymys, pitääkö näistä melodioista. Esitys on toki kelpo. Aavistuksen läpihuutojuttu. Pisarat on kappale, joka tyylillisesti sopii Eino Grönille. Kappale ei ole selkeä, vaan aavistuksen leikettelevä, jossa on kohtia, jolloin muutetaan laulun volyymia. Grön suoriutuu kappaleesta puhtaasti ja selkeästi, silti esityksen olevan ammattitaitoinen oma tulkinta.
Eino Grön: Tuuleen kirjoitettu / Syyspihlajan alla. Äänitys- ja julkaisuvuosi 1966. Tuuleen kirjoitettu on lavoille sopiva kappale. Selkeä ja romanttinen, hyvin tulkittu kappale. Mittatilaustyö. Syyspihlajan alla on sen verran klassikko kappale, että sitä ei tyritä ja sen tietää Eino Grönikin. Eikä Eino tyri. Varma valinta kesäauton kasettisoittimeen. Nyt kuunnellaan...
Eino Grön: On aina aikaa / On siellä armain. Äänitys- ja julkaisuvuosi 1966. On aina aikaa (tango) pitää Eino Gröniä pinnalla tulkitsijana. Grönin ääni on tässä hehkeimmillään ja on uskottava. Esko Linnavallin Orkesteri hoitaa säestyksen tyylikkäästi. Selkeä esitys. Hieman teennäisemmin alkaa On siellä armain (tango) kappale; Grön yrittää jatkossa korjata uskottavuus ongelmaa, mutta laulun sanat pitävät kappaleen hieman siirappimaisena. Liikaa pilvilinnoja.
Eino Grön: Kadonnut unelma / Sä kuulut päivään jokaiseen.Äänitys- ja julkaisuvuosi 1966. Mihin onkaan sana `rakkaus` eri versioineen hävinnyt, sillä niin särähtää positiivisesti sana `rakkain` kappaleessa Kadonnut unelma (tango). Kappale saa välittömästi lisähappea ja ryhtiä. Muutenkin Grönin esitys on reipas ja uskottava ja näin olen nousee harmaan massan yläpuolelle. Sä kuulut päivään jokaiseen (tango) on vuosien saatossa kovin kulunut, mutta Grönin tulkinta edustaa kärkipäätä. Tulkintaa tukee Eino Grönin selkeä ja hieno ääni.
Eino Grön: Yksinäinen tähti / Mustalaisen soitto. Levy vaurioitunut, ei voinut kuunnella.
Ja lopuksi kolmen singlen verran Reijo Taipaletta. Jokaiselle levyllä on mukana ollut Jaakko Salon Orkesteri ja jokainen levytys on Scandia levymerkille.
Reijo Taipale: Hiekkaa (Polvere) / Näkemiin tähtisilmä (tango). Molemmat kappaleet äänitetty 1966, julkaistu 1967. On hetkiä, jolloin haluaisin Reijo Taipaleelta enemmän särmää kappaleeseen Hiekkaa. Tosin sovitus on myös asteen kevyempi, joten se tasapainottaa kappaleen kokonaisuutta. Aavistuksen rutiini suorituksen makua. Näkemiin tähtisilmä sopii jo paljon paremmin nuoren Reijo Taipaleen äänelle. Esitys tulee enemmän iholle, esitys on raikas ja nuorekas. Romantiikka kestää koko esityksen ajan. Hieno!
Reijo Taipale: Tähdet silmissäni (tango) / Kaukainen ystäväni (tango), äänitys- ja julkaisuvuosi 1966. Tähdet Silmissäni kappale on puhdasta lavaromantiikkaa, joka eittämättä on lujittanut Reijo Taipaleen uraa vakavasti otettavana esiintyjänä. Ja ei voi kuin ihastella orkesterin osuutta kappaleessa herkullisen melodia aikaansaamisesta! Kaukainen ystäväni menee hieman teennäiseksi täytekappaleeksi. `Kaukainen ystäväin` ei kuulosta laulettuna hyvältä. Taipaleen ääni kuulostaa jopa aavistuksen tukkoiselta, nuhaiselta. Ei uskottava.
Reijo Taipale: Vanhan vaahteran laulu / Kitara ja meri (Die gitarre und das meer), äänitys- ja julkaisuvuosi 1966. Vanhan vaahteran laulu on klassikko ja Reijo Taipale tekee klassikolle kunniaa. Esitys on realistinen, vailla ylilyöntejä. Orkesteri hoitaa tonttinsa. Tätä on nautinto kuunnella! Kitara ja meri edustaa kaukokaipuuta. Taipaleen laulu on kuulasta ja kuoro lisää esitykseen sävyjä. Kappale on mutkaton, mutta mikäli tätä mökillä kuuntelee, kaipaa sitä järveä siihen aivan rantaan. Ei kuivalle maalle koivujen katveeseen.
Matka oli pitkä, mutta antoisa. Sika säkissä panostus kannatti. Eino Grönin ja Reijo Taipaleen tuotanto on minulle melko vierasta ja näin upealla tavalla pääsin heihin tutustumaan. Molemmilta tuli pari hutia ja pari hienoa äänitettä. Grönin ja Taipaleen 60-luvun lopun äänitykset eivät toisistaan juurikaan eroa. Laadukkaita taltiointeja, joille on rakennettu omat levyhyllyt. Eila Pellisen hauras esitys teki vaikutuksen. Ilkka Rinteen Valamo ja Eino Grönin Tammerkoski pääsevät listalle, joilta valitaan kappaleita autoradioon tai illanistujaiseen. Ja nyt tiedän että Jarkko Lehti on salanimi. Peter Skellern antaa odotuttaa, mutta vielä tulee Peterinkin aika!
Näin syntyi hieno muisto ja tarina pienelle levypussille kirpputorilta. Suihkusta tullessa huomasin hyräileväni Hiekkaa kappaletta, laulamisen jätän mestareille. Muutaman äänitteen laitan kiertoon, loput menevät talteen odottamaan arvoistaan hetkeä. Ai niin ne pari levyä jotka olivat vielä pussissa; pari klassista Brahmsia, Mozartia, Verdiä... tiedättehän? Toimi!
PS: Suomen äänitearkiston tietokannan mukaan Eino Grön ei olisi levyttänyt kappaletta Hopeinen kuu!?
Ja lopuksi kolmen singlen verran Reijo Taipaletta. Jokaiselle levyllä on mukana ollut Jaakko Salon Orkesteri ja jokainen levytys on Scandia levymerkille.
Reijo Taipale: Hiekkaa (Polvere) / Näkemiin tähtisilmä (tango). Molemmat kappaleet äänitetty 1966, julkaistu 1967. On hetkiä, jolloin haluaisin Reijo Taipaleelta enemmän särmää kappaleeseen Hiekkaa. Tosin sovitus on myös asteen kevyempi, joten se tasapainottaa kappaleen kokonaisuutta. Aavistuksen rutiini suorituksen makua. Näkemiin tähtisilmä sopii jo paljon paremmin nuoren Reijo Taipaleen äänelle. Esitys tulee enemmän iholle, esitys on raikas ja nuorekas. Romantiikka kestää koko esityksen ajan. Hieno!
Reijo Taipale: Tähdet silmissäni (tango) / Kaukainen ystäväni (tango), äänitys- ja julkaisuvuosi 1966. Tähdet Silmissäni kappale on puhdasta lavaromantiikkaa, joka eittämättä on lujittanut Reijo Taipaleen uraa vakavasti otettavana esiintyjänä. Ja ei voi kuin ihastella orkesterin osuutta kappaleessa herkullisen melodia aikaansaamisesta! Kaukainen ystäväni menee hieman teennäiseksi täytekappaleeksi. `Kaukainen ystäväin` ei kuulosta laulettuna hyvältä. Taipaleen ääni kuulostaa jopa aavistuksen tukkoiselta, nuhaiselta. Ei uskottava.
Reijo Taipale: Vanhan vaahteran laulu / Kitara ja meri (Die gitarre und das meer), äänitys- ja julkaisuvuosi 1966. Vanhan vaahteran laulu on klassikko ja Reijo Taipale tekee klassikolle kunniaa. Esitys on realistinen, vailla ylilyöntejä. Orkesteri hoitaa tonttinsa. Tätä on nautinto kuunnella! Kitara ja meri edustaa kaukokaipuuta. Taipaleen laulu on kuulasta ja kuoro lisää esitykseen sävyjä. Kappale on mutkaton, mutta mikäli tätä mökillä kuuntelee, kaipaa sitä järveä siihen aivan rantaan. Ei kuivalle maalle koivujen katveeseen.
Peter Skellern **
Eila Pellinen ***
Kivikasvot *
Ilkka Rinne ***
Leif Wager **
Jarkko Lehti **
Eino Grön ** 1/2
Reijo Tiapale ** 1/2
Asteikko 1 - 3 tähteä.
Matka oli pitkä, mutta antoisa. Sika säkissä panostus kannatti. Eino Grönin ja Reijo Taipaleen tuotanto on minulle melko vierasta ja näin upealla tavalla pääsin heihin tutustumaan. Molemmilta tuli pari hutia ja pari hienoa äänitettä. Grönin ja Taipaleen 60-luvun lopun äänitykset eivät toisistaan juurikaan eroa. Laadukkaita taltiointeja, joille on rakennettu omat levyhyllyt. Eila Pellisen hauras esitys teki vaikutuksen. Ilkka Rinteen Valamo ja Eino Grönin Tammerkoski pääsevät listalle, joilta valitaan kappaleita autoradioon tai illanistujaiseen. Ja nyt tiedän että Jarkko Lehti on salanimi. Peter Skellern antaa odotuttaa, mutta vielä tulee Peterinkin aika!
Näin syntyi hieno muisto ja tarina pienelle levypussille kirpputorilta. Suihkusta tullessa huomasin hyräileväni Hiekkaa kappaletta, laulamisen jätän mestareille. Muutaman äänitteen laitan kiertoon, loput menevät talteen odottamaan arvoistaan hetkeä. Ai niin ne pari levyä jotka olivat vielä pussissa; pari klassista Brahmsia, Mozartia, Verdiä... tiedättehän? Toimi!
PS: Suomen äänitearkiston tietokannan mukaan Eino Grön ei olisi levyttänyt kappaletta Hopeinen kuu!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti