Martti Siiriäinen: Sinulle laulan (Mellow), 1975 |
Martti Siiriäinen: Muista minua (Finnlevy), 1974 |
Nyt siis tartumme tuohon Siiriäisen vuonna 1975 ilmestyneeseen kirpputori löytöön Sinulle laulan. Tuolloin etukannen hintalapun mukaan Karoliina-Halli myi levyä hintaan 19.50 mk. Ja takakansi mainostaa levy-yhtiö Mellowin muita tuotteita, joita on saatavana levynä ja kasettina. Pieni vilkaisu paljastaa, että Mellow levymerkin kansitaide oli kauttaaltaan kiehtovaa. 70-luku suorastaan kirkuu kansien kuvista, kun Esko Rahkonen liftaa takkia auki Helsingin lumisohjoisen väylän varrella! Ja kasetin kun laittaa soimaan, Esko laulaa Budapestin yöstä ja Portugalin huhtikuusta!
Soittajan kaipuu (valssi) avaa pelin kuin eteen kannettu kahvi kesäpäivässä. Viljo Vesterisen sovittamana kappale lähtee hieman laahaavasti, mutta Siiriäinen kantaa sitä kuin kukkaistyttö morsiusmekkoa. Ja tuulenvire hyväilee juhlakansaa. Valssilla jatketaan edelleen; Kun ulpukka kukkii jatkaa poljentoa hieman kepeämmin. Sävel on lempeä ja niin on Siiriäisen äänikin. Siiriäinen saa valsseihin kaikenkattavan rauhallisuuden, johon on helppo lämmetä. Lämpöä nostetaan kohtalokkaalla tangolla Ennen kuolemaa, jossa ääntä nostetaan taas hieman jykevämmäksi, mutta pidetään tummana. Sovitus on kepeähkö, mutta ei mene pilalle kuten nyky tangomarkkinoilla on tapana tehdä. Tummat silmät on perustango, jonka Siiriäinen laulaa perusvarmalla otteella, mutta jälleen tuntee kuinka käsien siipiväli kasvaa. Sinulle laulan levy saa rakenteelisesti selvästi lämpöä alleen. Tangot jätetään taakse ja tuodaan tupaan laulelma, Juopunut pappi. Siinä Siiriäinen saa käyttöönsä teatraalisen puolensa ja käyttää sen täydellisesti. Melodian kulku on kuin Suomalaisilla sorateillä ja Siiriäinen lukee karttaa mestarin elkein. Välillä laulu, ääni, puhe on möreää ja tummaa kuin ravintorikas multa ja välillä kulautetaan kurkku laulelmalla puhtaaksi. Suupielet kaipaavat hihaa kuivaamaan tuopin jäljet. Juopunut pappi on Fedor Kapitanoffin sävellys. Säkkijärven polkka on oiva valinta levylle kuin levylle, sillä on mukava verrata eri esiintyjien tapaa tulkita kappaletta. Siiriäinen pitää kappaletta sylissä varmoin ottein. Voisi kuvitella, että näinkin tummaääninen laulaja olisi pulassa, mutta Siiriäinen pysyy tahdissa lopun kiristys mukaanlukien. Tosin Säkkijärven polkka perustuu suurilta osin itse melodiaan ja tämän levyn orkesteri hoitaa tonttinsa ryhdikkäästi. Levyn muusikoita ei ole tiedossa.
B-puoli aukeaa Pienellä hetkellä (humppa-fox). Siiriäinen pitää tunnelman rauhallisena, eikä edes heijaat ylitä desibelejä. Perusvarma avaus. Myös Sulamith on humppa-fox. Itselle Sulamith kappaleesta ensin tulee mieleen Badding Somerjoki, joten Siiriäisen versio Sulamith-kappaleesta on tervetullut. Sovitus poikeaa aavistuksen Somerjoen versiosta ja poikkeama on pelkästään positiivinen. Sulamith on raikas versio, johon ei ole liikaa ympätty humppaa. Humppa kuuluu taustalla nompparellinä. Villisorsa (valssi) on hieman täytteeltä tuntuva, perusvarma esitys. Sävel on trad. ja lieneekö suurilta osin sen turvin päässyt levylle? Siiriäisen levytyksiä heijastaa klassikomaisuus ja peruskalliomaiset kappalevalinnat. Elämää juoksuhaudoissa (valssi) on haastava valinta "tavallisten" laulujen väliin. Esitys on puhdas tanssittava valssi ja siksi se lienee myös tarkoitettu. Hetken hiljentyminen tanssin merkeissä. Isänmaalisuuden varmistamisen jälkeen tulee humppa-fox Uraliin, jossa Martti Siiriäinen saa jälleen dynamoon uudet virrat. Loppuun ladataan jälleen nostetta venäläisellä nostalgialla. Uraliin on levyn nopein; 1:55. Viipurin viihtoori polkka tiristää loput hiet. Lähtö on nopea, mutta Siiriäinen nappaa juonesta upeasti kiinni nostaen hieman äänialaansa. Soitto on upean kepää.
Martti Siiriäinen: Naisten tanssit (JP-musiikki), 1979 Lähteet: Apu 17.7.1970, wikipedia |
Levy koostuu hienosti rakennetusta kokonaisuudesta, jossa eri tyylit vaihtelevat. Heikkoja hetkiä ei ole. Eri tulkinnat tutuista kappaleista ovat mukava piriste ja ne ovat onnistuneet. Siiriäinen on uskottava artisti ja osaa eläytyä esittämiinsä kappaleisiin. Siiriäisen taustaorkesteri on laadukas ja esityksistä välittyy solistin ja orkesterin hyvä kemia. Ei siis ollut yllätys, että levy teki vaikutuksen ja näin ollen siivitti jatkossakin tarkkailemaan Martti Siiriäisen tuotantoa laajemmalti. Eikä pettymyksiä ole tullut.
*** - tähteä (asteikko 1-3 tähteä)
Saavumme juuri Myrskylään. Kesän pellot ovat runsaimmillaan ja kylpevät laskevassa valossa. Martti Siiriäinen on vaimentanut takapenkin. Pitäisikö laittaa ääntä kovemmalle vai pompauttaa kasetti pois pesästä...? Kurjat eivät ymmärrä elämän hienouksia, nyansseja. Vielä tulevat olalle taputtelemaan ja naukkua tarjoamaan, katso vaan.
Hauska luettavaa näin Siiriäisen entisenä oppilaana (olikohan vuodet 78-79). Ja muistan tuon Naisten tanssit-kasetin, jota opettajamme kaupitteli meillekin. Muistaakseni meidän luokan tytöt taisivat tienata jopa pikku taskurahat osaamalla Jätkän humpan sanat; eipä silti voitin minäkin kerran jätskirahat luokkamme kirjoituskilpailussa. Ei riittänyt että menen sitten joskus koulupäivän jälkeen jätskiostoksille, vaan opettaja Siiriäinen komensi heti siltä paikalta kesken koulupäivän! :-). Juu, olisihan niitä hauskoja muistoja varmaan kohta oman blogimerkintänsäkin verran...
VastaaPoistaMainio tarina; kiitos! Kruunaan kirjoituksen hakemalla kaupasta tötterön!
PoistaKatos vaan,googletin vanhan maikan nimen,ja tänne tupsahdin.Olin kans siiriäisen oppilaana tos 70-luvun lopussa(varmaan Anonyymin kanssa samalla luokalla)ja kyllä hän pikkupojankin mielestä aika persoona oli.Vaimona entinen oppilas(vetävän näköinen blondi)ja autona urheilullinen Alfa Romeo.Jonkun kasetin ostin häneltä itsekin,ja sitä jätskiä syötiin muistaakseni useamman kerran.Itse muutin Vantaanpuistosta pois 1980 syksyllä,siihen päättyvät muistikuvat Martti Siiriäisestä.T.Ismo Parkkinen
VastaaPoistaAika velikulta tuo Siiriäinen! Vaimo lienee tuo valkokutrinen kaunis Tessa, joka on Apu-lehden jutussa (1970) mukana. Autosta ei mainintaa, mutta helposti kuvittelen Martille Alfa Romeon! Kuten Martti jutussa toteaa; "jokaisesta päivästä pitäisi tehdä niin hyvä ja kaunis kuin mahdollista...elää voimakkaasti, nauttia".
PoistaHyvä laulaja oli, muistan. On varmaan jo kuollut, ei aikoihin ole kuulunut hänestä.
VastaaPoistaTerve Unknown. Martin ääni ja tulkinta viehättävät tällaista räminämusiikinkin ystävää. Samaa olen miettinyt, että onko mies vielä elossa. Terveiset Martille missä lietkin -takapiha-
PoistaTerveiset Australiasta kaikille. Mina myos olin Siiriaisen oppilas, tosin lopetin silloisen kansalaiskoulun jo 1965. Muistan hanet aina iloisena ja humoristisena, kaikkien oppilaitten suosikkina. Oli mukava loytaa tama
Poistablogi , kiitos siita!