Clifters: Kuningas (One Inch Rock 1987 LP)

Vantaan Länsimäeltä oleva Clifters (perustettu 1979) levisi kuin rutto 80-luvun edetessä loppupuolelle. Kun Clifters saapui lopulta maakuntiin keikkailemaan, oli jo Helsinki polvillaan. Sama meno jatkui maaseudulla, Clifters löi vastapalloon ja näin Clifters oli yksi 80-luvun merkittävimmistä keikkabändeistä Suomessa, yhdessä mm. toisen Länsimäkeläisen herkun, Melrosen kanssa. 

1983 Clifters sijoittui Rock-SM kisoissa kolmanneksi; edelle pääsivät Ragnar Hare ja Chapter One. 1984 ilmestyi ensimmäinen single, englannin kielinen Sitting In My Room ja 1987 ensimmäinen albumi Kuningas.

Mikäli jokin levy täytyy Cliftersiltä omistaa, on se juuri pelin avaava Kuningas. Siihen on parsittu sydän ja sielu. Levystä kuuluu auki olevien haavojen huuto, nuoruuden voima ja vimma ja vilpitön rehellisyys. Kaikki tekeminen kiteytyy siihen, kaikki se nuorena patoutunut nerous purkautuu yhtenä suurena räjähdyksenä. Identiteetti paljastuu koko kansalle. Halu tarjota parasta.  

Et kun Länsärissä sattu olee semmonen tilanne se, et meidän porukassa sattu olemaan tasan yks punkkari, ni eihän sitä voinut. Sehän olis ollut epäreilua hakata sitä joka viikonloppu, et kyl se oli ihan yhtälailla siin porukas mukana ja vähän valistuneempi sit taas sen musiikin saralla. Sit taas Clifters-jätkät oli niinku Beatles-jätkiä, ne oli ainoita Beatles-jätkiä koko Vantaalla. Jotenkin nekin oli niin erikoisryhmää, et nekin oli vaan rikkaus siin porukassa. Mut suurin osa siit jengistä oli kuitenkin tälläsii fiftari-roots-musiikin ystäviä.(Tokela 6.6.2012) 
-rocknvantaa.blogspot.com-

Clifters: Kuningas (One Inch Rock)

Clifters: Kuningas (One Inch Rock 1987)

Kuningas on klassikko. Se ei ole alusta loppuun jouhevasti kulkeva teos, vaan levy jonka kappaleet tipahtelevat sieltä täältä pieninä herkkupaloina. A-puoli on hajanaisempi, mutta kun päästään B-puolelle levy naksahtaa paikoilleen. Ilman Jaana Rinteen aavistuksen outoa ajatusvirtamaista tekstitystä Kuningas ei olisi kiistatta monarkiansa huipulla. Rinteen värikkäät kielikuvat istuvat solisti Jiri Nikkisen suuhun ja koko Clifters hapitukseen. Bändin raikulipoikamainen ja lähiöhenkinen rätkätys 60-lukulaisilla soundeilla kruunaa koko valtakunnan. Clifters ei ole Beatles tai Kinks vaan puhtaasti Clifters Vantaan Länsimäeltä. Se kuuluu kattauksessa. Soundi ei ole yksiselitteisen ajaton, mutta sen on määrä pulpahdella pintaan aina silloin tällöin. 

Levy on täynnä klassikoita (Please Viis Kaljaa, Hyvä Bore, Harri jne..), biisejä jotka elävät ja vaikuttavat eri tasoilla eri tavalla itse kullekin. Vaikka sanojen kautta saatava kokemus on kauttaaltaan samankaltainen, on biisien välillä häkellyttävän paljon eroavaisuuksia. Biisit ja niiden melodia, soundit ja tulkinnat ovat vivahdekkaita. Viimeistä piirtoa vaille Lennon-tulkinta Sä Jäät Kii on aivan eri maailmasta kuin esim. purkkapoppimainen Bonnie Ja Clyde. 

 Clifters kuulostaa pelottavan hyvältä. Välillä biisit ovat tuhteja kuten B-puolen avaus Latva Bee, joka riffaa erittäin tummalla soundilla. Puhdas live-renkutus Hyvä Bore selkeytyy vinyylillä ja ohjaa kuuntelijan väistämättä fiilistelemään. Nupit kaakkoon ja kliimaksin porteille. Sekä Hyvä Boressa, että Harrissa on kiehtovaa räkäisyyttä joka kytee levyn pintakerroksen alla. Clifters on ajoittain kuin siloiteltu garage-bändi.

Levyn B-puoli hakkaa toinen toistaan tiukempia biisejä ja korjaa A-puolen hieman hajanaista runkoa. B-puoli on paikoin häkellyttävän kovatasoinen ja kruununa on tinkimätön Melrose-henkinen hikibiisi Paroni. 

Clifters: Kuningas (One Inch Rock 1987)

Kuningas on hengästyttävä kiekko. Lätty runsailla täytteillä. Häpeilemättömät ja itsetietoiset ihmiset sahaavat levyä aikakaudesta piittaamatta. Elämästä on lupa nauttia. Kuningas ei ole retroa tai vintagea, vaan todellisuutta eilisestä (jonka moni on unohtanut). Kuningas pysyy pöydässä kuin Jallupullo tai nisupulla, eikä perusasioista ole tinkiminen. Mikäli Jaana Rinteen sanoitus ärsyttää tai kuulostaa naivilta, on syytä jatkaa lämmittelyä plasma TV:n äärellä; silloin elämä tapahtuu siellä. Kuninkaalla on paikka suomalaisessa rockhistoriassa ja onneksi meillä alamaisilla on lupa nauttia. 

***-tähteä 

(asteikko 1-3 tähteä) 

Lähteet:

rocknvantaa.blogspot.com

wikipedia

Vuosien saatossa on punaisen ja valkoisen ruudun rajalle tullut reikä. 

Pöytäliina on perintöä vanhemmilta tai liina on itse asiassa faijan, joka piti sitä prätkän sivulaukussa mukana ihan siltä varalta mikäli joskus olisi päässyt pikaiselle piknikille. Ei päässyt; vaan tarkan harkinnan jälkeen lohkesi ihan oikea penkin paikka puiston läntisellä kulmalla. Lopulta liina taputeltiinomaan rintamamies kotiin, siihen taitettavan pöydän päälle, jonka pinta jo itsessään olisi ollut kaunis. Kaunis kuin morsian. Ja joka lauantai faija kävi torilta ostamassa tuoreita leikkokukkia maljakkoon ja maljakko aseteltiin tarkasti siihen kohtaan missä liinan laskosrypyt kohtasivat. Reikä siihen tuli kyynärpäästä, jonka suru siihen kaiversi. Ei tässä auta kuin käydä fiilaamassa pulisongit puhtaiksi ja keittää kahvit.