tiistai 3. kesäkuuta 2014

Kallio - Nuutinen; Kramppeja & nyrjähdyksiä 1 (Jalava)

Pauli Kallion & Christer Nuutisen sarjakuva-albumin Kramppeja ja nyrjähdyksiä 1, innoittamana nimesin viime blogitekstissä tämän vuoden kesälevyksi Melrosen ensimmäisen. Melrose ei vilahda sarjakuvissa, mutta Kramppeja ja nyrjähdyksiä sarjakuvien maailma innoitti pohtimaan. Olisi suuri vääryys, mikäli itse sarjakuva-albumia ei tarkasteltaisi lähemmin.  

Krampit ilmestyivät ensi kerran rock-lehti Rumbassa 1991, sittemmin niitä on tavattu mm. Helsingin sanomissa, Aamulehdessä ja Suomen kuvalehdessä. Tämä nyt käsissä oleva albumi kattaa kaikki Rumbassa julkaistut Krampit. Kramppeja on 61, albumisivun koon ollessa perinteinen A4. Julkaisuvuosi on 1999. 

Pääosa tarinoista kulkee varhaisaikuisuuden haikeudessa, elämän pienissä / suurissa, yksilöä vaivaavissa pulmissa. Vertaus Frendit TV-sarjaan on osittain totta, mutta Kramppien ja nyrjähdysten eduksi voi nostaa tarinoiden esiintymisen neljän seinän ulkopuolellakin.  Parhaimmillaan sarjakuvien muodossa lähestytään liki lyhytelokuvan formaattia. Tarinat ovat harmittoman rakastettavia ja niihin on helppo samaistua; paluu omaan nuoruuteen on väistämätön. Ilot ja surut ovat arkipäiväisiä. Sellaista elämä on. Kallio kirjoittaa jouhevaa dialogia ja Nuutinen piirtää vaivatonta taivaanrannan kuvaa. Se mikä toiselle on vätys, on toiselle luonnonlapsi. Jälkimmäisen ollessa vallitseva tässä albumissa. Huumori on pistävää, mutta oikeutettua ja hyväntahtoista. 

Yksi teemoista on musiikki. Milloin ollaan levyjä kuuntelemassa, milloin festareilla ja milloin levykaupassa. Vinyylin henkeä kunnioitetaan. Sivut ovat musta-valkoiset, eikä siinä mitään. Värillisinä tarinat saisivat uskomattoman lennon. Kynän jälki on lempeää ja selkeää; tavaraa ruudulla on juuri sen verran kuin tarvitsee. Paljonpuhuvia ilmeitä esiintyy paljon ja ne toimivat. Henki on läsnä. Tarinoita on helppo lukea ja niitä tuleekin usein haukattua liian nopeaan tahtiin. Ei malta lopettaa. Kramppeja ja nyrjähdyksiä on ajaton. Se sopii junamatkalle, riippukeinuun, vessaan...,  paremmin kuin kannettava tietokone. Se on asiapaperi paremmasta maailmasta. Sellaista elämä on. 


***- tähteä (asteikko 1-3 tähteä)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti